Suomenratsujen Kuninkaalliset tarjoaa uutta niin ratsukoille kuin katsojillekin Ypäjällä 6.–9. syyskuuta.

Tapahtuma on laajentunut nelipäiväiseksi. Avauspäivänä torstaina 6.9., Suomenhevosen päivänä, järjestetään ensi kertaa match show. Se on näyttelynomainen kisa, jossa kaksi tuomaria arvioi ratsujen ulkomuotoa ja liikkeitä.

Toinen uutuus on pelkästään tammoille pyhitetty kouluratsastuskilpailu, sekin torstaina. Hevosopisto haluaa Akulin pokaaliksi nimetyllä kisalla nostaa tammoja enemmän esille ja antaa keskitason kouluhevosille mahdollisuuden pärjätä kilpailussa.

”Oriit pärjäävät aina tammoja paremmin, sillä ne ovat liikkeiltään näyttävämpiä”, tapahtumajohtaja Päivi Laine perustelee luokkarajausta.

Uutuuskisoilla vetoa

Nimi Akuli juontaa vuonna 1974 syntyneestä Valtion Hevosjalostuslaitoksen kasvattamasta tammasta. Se oli siittolan merkittävimpiä jalostustammoja, muun muassa moninkertaisen suomenhevosten estemestarin Samulin emä. Akuli oli siitä harvinainen tamma, että se voitti kertaalleen suomenhevosten koulumestaruuden oriiden turpien edestä.

Tammojen kouluratsastuksen voittajalle on luvassa hieno kiertopalkinto, siittolan aikuinen hopeinen palkintopokaali.

Match show’ssa on kolme luokkaa: varsat, tammat ja ruunat. Kilpailuparien voittajista tuomaristo valitsee luokkiensa kolme parasta, joista puolestaan valitaan koko näyttelyn parhaimmisto.

Päivi Laine on erittäin tyytyväinen uusien kilpailujen saamaan vastaanottoon, sillä match show’hun ilmoittautui 38 ratsukkoa ja tammojen kouluratsastukseen 30 ratsukkoa.

Työkalu jalostusvalintaan

Suomenratsujen Kuninkaalliset on järjestetty vuodesta 2002 ja se on kasvanut suomenhevosratsujen kasvatuksen vuotuiseksi päätapahtumaksi. Viime vuosina kinkereihin on osallistunut yli 500 suomenhevosta! Yleisöä katsomoihin on kertynyt yli 6 000 viikonlopun aikana.

Tapahtuman idea on vientituote. Hevosopiston ratsastuksenopettaja Susanna Frey näki aikoinaan, että ratsukasvatuksen suurtapahtuma voisi olla hyvä työkalu suomenhevosratsun jalostusvalintaan. Frey lanseerasi mallin Saksasta Ypäjälle ja siitä jalostui Suomenratsujen Kuninkaalliset.

Hänen mielestään keskeisessä osassa tapahtumassa on nuorten, 3–5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelu.

”Se on vuosien myötä varmasti luonut selkeämmät tavoitteet suomenhevosten ratsukoulutukselle.”

Tasalaatuisempia ratsuja

Suomenratsujen jalostuksessa on tapahtunut kehitystä. Laatuarvostelukarsinnoissa hevosmateriaali on muuttunut vuosi vuodelta tasalaatuisemmaksi. Nuoret hevoset ovat laatutyypiltään entistä paremmin käyttötarkoitustaan vastaavia.

”Laatuarvostelu tuottaa joka vuosi lisää materiaalia jalostusvalinnan pohjaksi, ja tämä edesauttaa ratsusuunnan kasvattajien työtä”, Päivi Laine painottaa.

Suomenratsujen laatuarvostelut ohjaavat kasvattajia sitä kohti, mitä ratsulta halutaan. Lyhyellä tähtäimellä se näkyy orivalinnassa, pitkällä tähtäimellä tammavalinnassa. Määräävimpinä tekijöinä ovat askellajit eli käynti, ravi ja laukka. Ruumiinrakenne ei vaikuta jalostusvalinnoissa niin suoraviivaisesti, mitä maallikko voisi luulla.

”Hevosen on oltava tietysti terve rakenteeltaan, mutta sen on oltava myös luonteeltaan yhteistyökykyinen”, Laine kertaa perusteesejä.

Koulutus tuottaa tulosta

Päivi Laine muistuttaa, ettei suomenratsujen kehitys ole sattumaa. Hevosopistolla on jo vuosia järjestetty koulutustilaisuuksia laatuarvosteluun valmistautumisesta ja suomenratsujen jalostusvalinnasta yleensä.

Kehitys on myös järjestelmällisen ammatillisen opetuksen tulosta. Opiskelijat saavat vahvan tuntuman sopivantyyppisen ratsun valintaan, jalostukseen ja kouluttamiseen ammatillisessa koulutuksessa sekä nuorten ratsuhevosten peruskoulutuksessa että myös ratsastuksenohjaajan ja -opettajan tutkintoihin opiskeltaessa.

Suomenratsuja vientiin?

Suomenhevonen on Päivi Laineen mielestä ratsastuskoulun tuntihevosena verraton ratsu. Se on noteerattu myös kansainvälisestikin. Laineen mukaan ruotsalaiset ratsastuksenopettajat ovat huomanneet vastaavanlaisen hevosen puutteen sikäläisessä ratsastuskoulutarjonnassa.

”Suomenhevosratsulle olisi kysyntää koko ajan, mutta ei ole helppo löytää koulutettua ratsua, josta vielä omistaja haluaisi luopua. Ja kuka järjestäisi myynnin?” Laine pohtii viennin haasteita.

Jukka Timonen