Aaro, 2 v, innokas hevosenhoitaja

peuhkuri

2-vuotias Aaro yltää harjaamaan Campon mahanalustaa. Kuva: Ismo Peuhkuri

Joroisissa, Kolman kylällä, on kaksi varsin nuorta hevosenhoitajaa: 2-vuotias Aaro ja 4-vuotias isosisko Martta Peuhkuri.

”Aaro mättää paskoja kottikärryyn lapiolla ja joskus käsinkin”, sisarusten mummo Sisko Peuhkuri nauraa miehenalun tarmokkuudelle.

Ismo-isä vahvistaa lastensa luontaisen vietin tallihommiin.

”Kovasti ovat aina tallille menossa. Toukasta asti heillä on ollut omat kottikärryt ja lapiot”, Ismo selvittää.

Natiaiset ovat saaneet olla tallihommissa varsin vapaasti, mutta turvallisuuden varmistamiseksi joku vanhempi on ollut aina mukana touhuissa. Pienten lasten ja hevosten yhteiselossa ei ole kuitenkaan ilmennyt ongelmia. Kun Aaro viimeksi harjasi 7-vuotiasta Campo-suomenhevosruunaa, kaviot pysyivät visusti maassa ja hevonen kuunteli mielellään mahanalusharjauksia.

Hevonen vaistoaa, että nyt on normaalia pienempiä hoitajia.

”Lapset eivät ymmärrä pelätä, ja sen takia hevoset osaavat käyttäytyä. Oma isä opetti, että hevonen vaistoaa pelon”, Ismo Peuhkuri tulkitsee ison eläimen käytöstä.

Ismo tunnustaa, ettei hevoskärpänen ole purrut häneen, vaikka kotialbumista löytyy lapsuuden kuva, jossa hän rapsuttelee ilkosillaan hevosta aitauksessa. Peuhkurien tilalla asustavat kolme hevostakin ovat naapurissa asuvan isosiskon Minna Holman perheen hevosia. Mutta jos lapset haluavat oman hevosen, isä ei aio olla poikkiteloin.

”Jos joskus joku haluaa karsinoiden siivousta ja hevosia, paikka on valmiina.”

Suvun hevosharrastus on edesmenneen Pekka-ukin verenperintöä. Pekka kasvatti kymmenen suomenhevosta, joista Campo jäi viimeiseksi. Sen hän lahjoitti maitovarsana tyttärelleen Minnalle keväällä 2011 – hevosmies itse nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana saman vuoden syksynä.

Pekka Peuhkuri oli suomenhevosmies henkeen ja vereen.

”Suomenhevonen oli hänelle ainut oikea hevonen, muut olivat hänen mielestään ropelikorvia”, Ismo muistelee isänsä sanoneen ja sanoo itsekin ajattelevansa samaan tapaan.

Hovi-Utu oli Pekan kasvateista lahjakkain, mutta ruunan lupaava kilpaura katkesi jalan loukkaantumiseen. Perinteitä vaalinut ”vanhan liiton mies” treenasi ravureitaan oikeissa maatilan töissä. Hän kylvi hevospelissä kaurat, levitti apulannat ja kokeili kyntöhommiakin.

”Naapuri kun ajoi pellolla hirmu isolla koneella, niin isukka teki samat työt viereisellä lohkolla hevosen kanssa”, Ismo muistelee hupaisaa kontrastia.

Teksti: Jukka Timonen; kuva: Ismo Peuhkuri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s