Puheenjohtajalta

Hyvää ja kirkasta kevättä suomenhevosten ystävät!

virkku-vikkela_timo_ryynanen_netti

Timo ja pitkäaikainen lenkkikaveri, ori Virkku-Vikkelä v. 2005

Suomenhevosliiton vuosikokouksessa 17.3.2013 Kuopiossa palkitsimme v.2012 parhaat menestyjät. Tämä mukana kulkenut ja meidän olosuhteisiimme kehittynyt erittäin monipuolinen suomenhevosrotu käy moneen käyttötarkoitukseen, se näkyi palkittavien menestymisistä eri käyttösuunnissa. Ravurina, ratsuna, työhevosena, valjakkohevosena tai vaikka lännenratsuna, terapiahevosena ja matkaratsuna.

Suomenhevonen toimi ratsukäytössä pitkän aikakauden 1600-luvulta 1940-luvulle, luotettavana ja kestävänä palvelijana mm. armeijan ratsuväen käytössä. Noihin aikoihin Suomenhevosia vietiin suhteellisen paljon hyvän laatunsa vuoksi ainakin Saksaan ja Venäjälle. Suomenhevonen työhevosena on mahdollistanut suomen teollisuuden kehityksen varsinkin 1900-luvun alkupuoliskolla. Metsäteollisuus sai puuta metsistä käyttöönsä ja maatalous tarvitsi luotettavaa vetojuhtaa. Sota-aikana hevonen liikkui metsissä kovillakin pakkasilla ja muutenkin erittäin vaativissa olosuhteissa. Saatiin mm. muonitus hoidettua ja haavoittuneet hoidettavaksi. Myös raskaan sotakaluston siirtämisessä tarvittiin hevosta. Sotakorvausten maksaminen oli suomalaisille kunnia-asia ja hevossavotat mahdollistivat teollisuuden puunsaannin.

Suomen teollisuus kehittyi, talous parani ja oli mahdollista koneellistaa toimintoja. Suomenhevoset neuvokkaiden hevosmiesten kanssa ovat olleet todella merkittäviä Suomen yhteiskunnan varhaisessa kehityksessä. Hevosten määrä oli parhaimmillaan lähes 400 000 yksilöä. Koneellistuminen ja traktoreiden ilmestyminen pelloille vähensi hevosten määrää rajusti jopa 15 000 yksilöön. Josta määrä on viime vuosikymmeninä hiljalleen kasvanut muutamalla tuhannella. Nykyään suomenhevosen käyttö liittyy vahvasti monenlaiseen harrastustoimintaan, joskin se mahdollistaa myös ammatinharjoittajien yhä kasvavan joukon.

Heikki Kinnusen puheenjohtajakauden toiminnasta jäi mieleen mukava ja rakentava ilmapiiri. Ehkä siksi tähän tehtävään oli mieluista tulla. Heikillä on paljon luottamustehtäviä hevosjärjestöissä ja oikeutetusti hän halusi vähentää luottamustehtäviään. Suomenhevosten ja hevosihmisten suurjuhla Kuninkuusravit on tulevana kesänä hänen kotiradallaan Kuopiossa. Kuopion raviradan toiminta on edistänyt ainutlaatuisesti suomenhevosen asemaa järjestämällä monena vuotena ravit pelkästään suomenhevosille. Niiden suosio on ollut todella hyvä ja samalla on nähty, että suomenhevosia tulee kilpailuihin kun vain on sarjoja. Toivon että Mikkelissä tehty hyvä päätös kuninkaallisten palkintotason korjaamisesta lähemmäksi oikeaa tasoa saa jatkoa Kuopiossa. Tämä asia on erittäin tärkeä ajatellen rodun arvostusta ja tulevaisuuden kehitystä.

Kuopion kokouksessa valittiin hallitukseen uutena jäsenenä Jaakko Mikkonen Juankoskelta. Hänellä on vahvat juuret suomenhevosiin. Hänen omistuksessaan on juuri palkittu 5-vuotias ori Ekoloki, tuloskehitys antaa aihetta toivoa oriista avointen sarjojen ravuria.

Omasta taustastani

Kilpakaveri ori Jouheri v. 1991

Ori Jouherin kanssa kukitettuna v. 1991

Olen syntynyt 1957 Lieksassa, ensimmäiset kuusi vuotta asuttiin suurten metsien keskellä ihan lähellä valtakunnan rajaa. Meillä oli talvisin majoitettuna savottalaisia ja tallissa toistakymmentä hevosta. Isäni oli innokas hevosmies, ajoi hevosella puutavaraa ja välillä osallistui raveihin. 1963 muutettiin nykyiselle pikku maatilalle Niitty-Jamaliin josta on viiden kilometrin matka keskustaan ja 9 km raviradalle. Lieksan ravikilpailut alkoi radan valmistuttua v. 1966, joihin isä osallistui Lari-nimisellä ruunalla, taisipa voittaakin avausraveissa jonkun lähdön. Siihen aikaan osallistuttiin kahteen lähtöön samoissa raveissa.

Minun hevosella ajaminen alkoi varsin nuorena, alle kymmenvuotiaana niin kuin yleisesti siihen aikaan oli maatiloilla tapana, en muista tarkalleen muuta kun heinän seivästys ei vielä onnistunut niin haravakonetta voi sellainen pikkunassikka jo ajaa. ”Juoduin” osallistumaan hyvin monenlaisiin hevostöihin meillä kun ei ollut traktoria kuin vasta -79.

Ravikortin suoritin jo 15-vuotiaana, siinä ajokortissa luki pitkään että holhoojan vastuulla. Eka startti oli Joensuussa, olisinko ollut 17- vuotias. Siellä meni hyvin, tuli kakkossija omakasvatti tamma Pyrstötähdellä, aika oli vaatimaton 1.50 paikkeilla. Se oli Ihme-Pulin 1.25,2 ensimmäinen jälkeläinen, emä oli Tarina jonka isä kävi Latvaloilta Alavieskasta. Se oli sen ajan kovasukuinen tamma i. Peittaus ja e. Eri-Vappu, ei. Eri-Aaroni. Se oli hyvä työhevonen, rauhallinen luonne ja pitkärunkoinen, mutta ravi ei luonnistanut.

Ihme-Puli ja Raimo Turunen asustivat samalla kylällä muutaman km:n päässä. Ihme-Puli oli kaksi kertaa kuninkuusajoissa kolmonen. Raimon ja Pentti Hilkkosen kanssa ajeltiin monet valmennuslenkit ja minä kuljin heidän kyydeissä raveissa. Turusessa saivat kyllä monet hevoset kuntoon ja ne kestivät paljon startteja.

Varsoja on meillä syntynyt vuosien varrella parikymmentä. Koulutus minulla on puhelinala ja olin töissä Telellä, sittemmin Soneran eri yksiköissä. Atk-ja turvajärjestelmät, myynti, tarjouslaskenta ja projektien vetämiset kuuluivat työnkuvaani vuoteen 2003 asti. Sen jälkeen ryhdyin Telealan yrittäjäksi. Siinä sivussa viljelen kotitilaa ja valmennan hevosia. Meillä kävi eläkkeellä olevia miehiä hevosia ajelemassa ja tallitytöt opetti varsoja, ratsastivat hevosilla ja pitivät tallin ja valjaat puhtaana. Näiden ihmisten ansiosta minäkin pääsin kilvan ajoon.

Omat työt Johanna ja Eveliina ajoivat shettisponeilla kilpaa. Nyt on lukio-opinnot päällä ja minä valmennan hevosia pääosin itse, Tuomas 16-v on ollut jonkin verran mukana. Minulla on tallissa kuusi suomenhevosta neljä omaa, yksi ratsuori ja yksi kuuden jäsenen kimppahevonen ruuna Laatikainen. Kaksi tammaa, joista toinen varsoo toukokuussa I.P. Lennosta. Nyt treenataan kovasti kolmea hevosta tuleviin koitoksiin.

Järjestötoiminta

Pielisjärven hevosystäväinseuran puheenjohtajana olen ollut 23 vuotta. Se on ollut mukavaa ja mielenkiintoista. Meillä on ollut tosi hyvähenkinen johtokunta, varmaankin ainakin 60-luvulta asti kun Victor Mauranen ja Vaakanaisen Esko ja Antti ja Juhani Ikonen olivat kovasti seuratoiminnassa mukana, Antti on meidän kantava voima tänäänkin, hänellä alkaa olla 50 vuoden kokemus seuratyöstä. Hyvin meillä on ravienkin puolesta mennyt, hevosmiehet ovat arvostaneet Lieksan raveja tulemalla hevostensa ja kavereidensa kanssa aina meidän raveihin. Lieksan ravit sai Tampereen Ravigaalassa hienon, Vuoden kesärata 2012-tunnustuksen.

Muita luottamustoimia: olen ollut muutaman vuoden myös P-K hevosjalostuliiton puheenjohtaja, nyt vuoden jäsenenä. Kokemusta on myös Joensuun raviradan hallituksesta, jäin vuosi sitten siitä pois. Olin Hippoksen valtuuskunnassa kesäratojen edustajan yhden kauden. Olen Vaara-Karjalan Leaderin touhuissa mukana ja kun metsä on ollut tärkeä niin olen P-K metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa.

21.3.2013

Timo Ryynänen

Mainokset