Suomenhevonen meni minne käskettiin

seminaari

Seminaarissa luennoivat museomestari Juha Erola (vas.), ratsastuksenopettaja Kari Haimi, huippuratsastaja Seppo Laine ja Terttu Peltonen. Opiston kehittämispäällikkö Päivi Laine juonsi tilaisuuden.

Sotaratsuina suomenhevoset olivat vahvoja, sitkeitä ja nopeita!

Näin kuvailee Terttu Peltonen hakkapeliittojen käyttämää suomenhevosta Eurooopan sotatantereilla.

Hakkapeliitat olivat Ruotsin sotaväessä 30-vuotisen sodan aikana (1618–1648) palvelleita suomalaisia ratsumiehiä.

Terttu Peltonen puolestaan eläköityi Suomen Hippoksen jalostusjohtajan tehtävistä. Hän luennoi perjantai-iltana Suomenhevonen 110 vuotta -seminaarissa Ypäjän Hevosopistolla. Ypäjällä vietetään tänä viikonloppuna Suomenratsujen Kuninkaallisia.

Sitkeitä ja rauhallisia

Hakkapeliitat olivat ensimmäisiä sotilaita, jotka käyttivät monipuolista suomenhevosta taisteluissa.

Tuon ajan suomenhevonen oli pienikokoinen, ainoastaan 104–129 senttimetrisiä. Tosin miehetkin olivat pienikokoisia. Suomenhevosella oli muita ominaisuuksia, jotka korvasivat koon.

”Ne olivat rauhallisia, sitkeitä ja kestäviä. Ne olivat myös huomattavasti helpompia ruokkia vaativissa olosuhteissa, jolloin rehua oli haalittava kasaan kymmenien kilometrin päästä”, Peltonen vertailee eurooppalaisiin rotuihin.

Suomenhevoset soveltuivat hyvin hyökkäävään kiitolaukkaan, eivätkä ne säikkyneet taistelutilanteissa. Ratsuväen yllättävät paot johtuivat usein hevosten vauhkoontumisesta. Tässä suhteessa hakkapeliittojen hevoset olivat luotettavia taistelutovereita.

”Suomenhevoset menivät sinne minne käskettiin.”

Rustholli varusti sotaratsukon

1680-luvulla Ruotsin kuningas Kaarle XI uudisti sotalaitosta. Maatiloista muodotettiin 2–6 talon ryhmiä, ruotuja, jotka kukin joutuivat kustantamaan yhden sotilaan varusteineen ja aseineen. Ruotu järjesti sotilaalle palveluajaksi myös torpan ja palan viljelysmaata.

Ratsutila eli rustholli oli maatila, jonka tehtävänä oli lähes koko ruotujakolaitoksen ajan, 1600-luvun lopulta vuoteen 1808, varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotaa sotaa varten.

Ratsastusopetus alkoi heti

Venäjän keisarin asetuksella Lappeenrantaan muodostettiin vuonna 1889 ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti.

Itsenäisen Suomen ratsuväki sai alkunsa 19. syyskuuta 1917. Tuolloin senaatti hyväksyi Saksanniemen Järjestyslipuston perustamisen Porvooseen. Järjestyslipustoon kuului kaikkiaan 200 miestä ratsuineen.

Mannerheim muodosti vuonna 1921 Hämeen Ratsurykmentistä ja Uudenmaan Rakuunarykmentistä Ratsuväkiprikaatin Lappeenrannassa. Hevosten määrä vaihteli Ratsuväkiprikaatissa 1 000–2 000, vuonna 1937 hevosia oli 1 690.

”Ratsastusopetus aloitettiin heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Koulutus alkoi tasapainoharjoittelulla, sitten oli vikellystä ja miekalla pajunvitsojen ja savikakkujen lyömistä”, Terttu Peltonen kertaa historiaa.

500-vuotinen historia

Ratsuväki lähti marraskuussa 1939 talvisotaan ratsain, mutta se palasi helmikuussa 1940 Lappeenrantaan vaihtamaan hevoset suksiin. Välirauhan aikana ratsuväki suoritti palvelunsa ratsain ja ratsain se lähti myös jatkosotaan kesäkuussa 1941.

Hämeen Ratsurykmentti lakkautettiin Kouvolossa 1944. Uudenmaan Rakuunarykmentti lakkautettiin vuorostaan Lappeenrannassa 1.3.1947 eversti Adolf Ehrnroothin kuuluisalla komennolla: ”Valmiiksi – ratsailta!”

Suomen ratsuväen 500-vuotinen historia hevosten kanssa oli päättynyt.

Teksti ja kuva: Jukka Timonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s