Heidi ja Melli avasivat raviuransa kannustuslähdöillä

Suomenhevosliitto toivoo, että mahdollisimman moni valmentautunut suomenhevonen nähtäisiin myös kilparadoilla. Jotta aloituskynnys olisi mahdollisimman pieni, liitto kannustaa raviratoja laatimaan matalia sarjamäärityksiä eli käytännössä niin sanottuja nollasarjoja.

Lisäporkkanana Suomenhevosliitto päätti arpoa kevään kannustuslähtöihin osallistuvien hevosten omistajien kesken Kuninkuusravipassin kahdelle.

Kannustuslähtöihin osallistui maalis–toukokuussa kaikkiaan 80 eri hevosta, joille kertyi yhteensä 106 lähtöä.

Selfiekuvassa Heidi ja Melli.

Heidi valmentaa itse

Arpa suosi Heidi Kivimaata Joroisista. Hän osallistui ensimmäisen kerran Mieletön Melinda -tammallaan 10. toukokuuta Jyväskylä Killerillä järjestettyyn kannustuslähtöön. Avauskisa sujui hienosti, sillä sijoitus oli toinen, kilometriaika oli 44,2 ke ja palkintorahoja kertyi 200 euroa.

Melinda on startannut jo kolmesti ja ennätysaika parani 8.6. Suonenjoella 38,0ke -kilometriaikaan.

Heidi valmentaa itse 6-vuotiasta Melindaa (i. Frans, e. Sarin Saara, ei. Saran Salama).

Melinda otti tuntumaa Suonenjoen ravirataan kesäkuun alussa.

Sopiva sarja ja sopiva kisamatka

Tässä Heidin mietteitä niin kannustuslähdöistä kuin Melindasta eli Mellistä.

1) Mitä mieltä olet kannustuslähtöjen tarpeellisuudesta?

Kannustuslähdöt ovat todella tarpeellisia, hyvä että järjestetään tämmöisiä niin sanottuja matalamman kynnyksen lähtöjä, mistä on mukava aloittaa kilpaura.

2) Vaikuttiko lähdön järjestäminen Killerillä 10.5. teidän ensimmäiseen osallistumiseenne?

Kyllä vaikutti. Katsoin lähdön jo ennen koelähtöä ja se oli meillä tavoitteena päästä ajamaan. Killeri on minun entinen kotiratani ja niin tuttu paikka, että siellä oli kaikkein luontevin ja mukavin aloittaa.

3) Minkälainen kokemus avauslähtö oli sinulle ja Melindalle?

Hieno kokemus ja hevonen ylitti odotukset käytöksellään ja pärjäämisellään. Minua jännitti huomattavasti enemmän kuin hevosta.

4) Onko tammoille tarjottava 20 metrin hyvitys tarpeen?

On tarpeellinen ainakin välillä tarjota.

5) Onko sillä miten paljon merkitystä, miten lähellä sopiva sarja ajetaan? 100 km:n säteellä, 500 km:n säteellä?

On merkitystä. Tämä on meille harrastus ja vielä näin alkutekijöissään, niin ei lähetä kovin kauas kokemusta hakemaan. Sitten, jos alkaa taso nousemaan, voin vähän kauemmaksikin ajella. Nyt pysytään tässä alle 200 kilometrin säteellä, mistä onneksi löytyy useampikin rata.

6) Ennätys on parantunut jo 38,0ke -aikaan. Onko teillä vielä minkälaisia tavoitteita loppukaudeksi?

Nyt vähän lomaillaan ja toivottavasti taas loppukesästä päästäis starttailemaan tasaiseen tahtiin, jos kivoja ja sopivia sarjoja löytyy.

7) Onko rahapalkinnoilla millainen merkitys harrastamiseen tai osallistumiseen? Pitäisikö kaikki hevoset palkita?

Kyllähän se aina kannustaa lähtemään ja on huippujuttu, jos saa jotain palkintorahoja napsittua edes kulujen peitteeksi. Vähän kaksipiippuinen juttu kaikkien palkitseminen. Kivahan se olisi, jos aina saisi rahaa, mutta niitä ”kannustusrahoja” ei tarttis palkintosummaan lisätä näkyville. Ainakin vielä aloittelevien hevosten kohdalla tuntuu, että onkin jo palkintosumma äkkiä hevosen tasoa kovempi, mikä taas vaikuttaa sarjoihin.

8 ) Minkälainen tamma sinulla on?

Mieletön Melinda eli Melli on minun ensimmäinen varsinaisesti oma hevonen – yhteinen raviponi on siskoni kanssa. Melli on ihana tyyppi, kiltti ja symppis mutta luonnettakin löytyy ihan reippaasti. Äkkiä oppii temput niin hyvässä kuin pahassa.  Mellin bravuuri on hymyillä ja se tarjoileekin hymyään heti herkun nähdessään.

9) Millä tavoin valmennat Melindaa? Reellä? Ratsastatko? Uitatko?

Meillä ei ole mitään tiukkis treeniohjelmaa. Vähän kummankin fiiliksen mukaan mennään, mutta niin että liikettä tulee 4–5 kertaa viikkoon. Ajan, ratsastan, juoksutan. Melli tuntuu olevan ihan lahjakas ratsupuolellekin, niin tiedä vaikka ratsastuskisoihinkin innostutaan tulevaisuudessa.

10) Oletko ollut Kunkkareissa mukana katsojana?

Kyllä olen, Kunkkarit on parasta paikan päällä! 

Teksti: Jukka Timonen

Heidi ja Melinda ovat olleet kotivuorisport.fi:n tuubihuivi- ja pantamalleina. Kuva: Annamari Sundgren

Jätä kommentti