Tehtävä: Ratsasta paikallaan puksuttavan traktorin ympäri. Tai aja hevosella tuulessa lepattavien pyykkien lomitse. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hevonen voidaan opettaa kohtaamaan hallitusti ja turvallisesti arkipäiväisiä haasteita. Näissä taidoissa voi myös kilpailla. Nyt heinäkuun lopussa on kolme maastotaidon kilpailua, joissa arvioidaan hevosten, ratsastajien ja ajajien yhteistyötä.

Todellista vuorovaikutusta

Hessi-tallilla Urjalassa järjestetään harjoituskilpailut 30. heinäkuuta. Tallin omistajalla Heidi Sindalla on perusteet kisojen järjestämiseksi.

”Saadaan nuorta kaartia innostumaan hevosista”, Heidi perustelee ja muistuttaa, että nuorten sieluista käydään kovaa kamppailua lukuisten eri harrastusten kesken.

Heidille on syntynyt ”kutina”, että nuoret hakevat ja saavat maastotaitojen harjoitteluista onnistumisen elämyksiä, kun he huomaavat osaavansa vaikuttaa hevoseen. Lajin parista nuori hakee hevoselta todellista kuuliaisuutta ja palvelualttiutta, keskinäistä yhteistyötä ja kommunikaatiota. Tällaista vuorovaikutusta ei välttämättä synny rutinoidusti ohjatuilla ratsastustunneilla.

Rohkeutta ja kokemusta

Maastotaito on tieten tahtoen tehty matalan kynnyksen lajiksi. Sen toivotaan toimivan alkuväylänä perinteisten lajien pariin, kun harrastaja saa maastotaidoista ensin rohkeutta ja kokemusta. Kilpailut ovat oppimistilaisuuksia ja avustajien käyttö on sallittu helpoissa luokissa.

Tehtäväradat on edullista toteuttaa, sillä radalla hyödynnetään tallin ympäristön olemassa olevia elementtejä: postilaatikoita, ojia, tukkeja ja sitä pihasta löytyvää pyykkinaruakin. Vain mielikuvitus on rajana, eikä tehtävien höystäminen huumorillakaan ole kiellettyä.

”Kilpailuissa on rento ja leppoisa ilmapiiri, eikä kisassa ole epäonnistumisen pelkoa”, Heidi Sinda kehuu kilpailujen epävirallista luonnetta.

Ahaa-elämyksiä

Heidi itse on kansainvälisen tason valjakkoajaja. Teetättämällä valjakkohevosilla maastotaitoharjoitteita Heidi on saanut itse oman ahaa-elämyksen. Erilainen lajiharjoittelu tarjoaa valjakkohevosille hyviä, esimerkiksi niiden lihaksistoa ja tasapainoa palvelevia harjoitteita.

Hän uskoo, että maastotaito lajina palvelee hevosurheilulajien yhteistyötä ja hevosten monipuolista käyttöä.

Hevostalousyrittäjä toivoo, että ihmisten tietoisuus maastotaitolajin sisällöstä ja luonteesta lisääntyisi. Se madaltaisi entisestään osanottokynnystä ja avittaisi mainion harrastuksen löytämistä. Maastotaitoharjoituksia ja lajin esittelyjä järjestämällä tallit voivat tarjota mahdollisuuden hevosharrastuksen alkukipinään ja Facebookissa positiiviseen some-ilmiöön.

Suomeen sovellettu

Suomenhevosliitto päätti vuonna 2014 järjestäytymiskokouksessaan panostaa suomenhevosten monipuoliseen käyttöön. Tätä varten liitto päätti luoda uuden lajin ja kilpailusarjan.

Teeman ympärille koottiin työryhmä, jossa kilpailulle luotiin alustavia suunnitelmia ja perusperiaatteita. Niiden mukaan lajin tulisi kannustaa käyttämään suomenhevosta monipuolisesti, harrastuksen pitäisi edistää ajotaitojen kehittymistä ja kilpailuihin pitäisi voida osallistua mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Työryhmä valitsi lajeiksi ratsastuksen ja ajon. Suunnitelmat säännöistä ja tehtäväradoista olivat jo varsin pitkällä, kun työryhmä huomasi, että tavoitteeltaan lähes vastaavanlainen laji oli jo olemassa – ranskalaisten vaellusratsastusohjaajien kehittelemä Trec-kilpailu. Kaija Borup, ratsastusurheilun legenda, oli suomentanut Suomen Ratsastajainliitolle lajille epäviralliset säännöt.

”Näihin sääntöihin perustuen ja niitä soveltaen loimme liitolle Moniottelun”, työryhmän vetäjä Jaana Strömberg kertoo historiasta.

Suomenhevosliitto loi lajille käytännön ohjeistuksen ja koulutusmateriaalin kilpailujen järjestämiseksi. Liitto palkitsee vuosikokouksessaan vuoden Moniottelijan.

Harmonista yhteistyötä

Moniottelun tavoitteena on kannustaa ihmisiä osallistumaan suomenhevosella maastotaitokilpailujen ratsastus- ja ajoluokkiin.

”Kilpailuissa opitaan toimimaan hevosen kanssa hyvässä yhteistyössä sellaisissa tilanteissa, joita jokainen arjessa saattaa kohdata kuten tien ylittämisen ja traktorin kohtaamisen. Tämä on tärkein asia”, Jaana painottaa.

Lajin tavoitteena on kouluttaa hevosista rauhallisia ja levollisia mutta aktiivisia. Ratsastajassa ja ajajassa arvostetaan taas ”nättiä” apujen käyttöä ja hyvää ja harmonista yhteistoimintaa hevosen kanssa.

”Tyylikkäästi ja tehokkaasti”, Jaana Strömberg kiteyttää.

Teksti: Jukka Timonen