Hyviä pointteja kokeneelta retkiratsastajalta

”Tutustu omaan hevoseesi ja opettele se tuntemaan läpikotaisin.”

Katja Jaakonsaari tutki tauolla Ritva Lampisen ratsastusvarusteita. Kuva: Jukka Timonen

Tämä on tärkein neuvo, jonka Ritva Lampinen antaa pitkille retkipoluille suuntaavalle ratsastajalle.

Jämsänkoskelainen matkaratsastuksen konkari koulutti 14 kurssilaista lauantaina Jyväskylän Killerillä. Koulutus liittyi Suomenhevosliitto ry:n hallinnoimaan ”Työkaveriksi suomenhevonen” -koulutussarjaan.

Katja Jaakonsaari oli tullut Hauholta kuuntelemaan mielenkiintoista, entuudestaan osin tuttuakin asiaa. Hän on retkeillyt hevosilla pienessä mittakaavassa, ei niinkään pitkiä taipaleita kuten päivän kouluttaja on tehnyt.

”Olen saanut hyviä pointteja. Ihailtavaa on tuommoinen palo”, Katja ihasteli Ritva Lampisen kokemusta ja innostusta asiaansa.

Katja olisi halukas pitkillekin maastoretkille, mutta harrastusta haittaa pari muttaa:

”Jos olisi aikaa eikä tarvitsisi käydä töissä.”

Hänellä itsellään on kaksi hevosta: oma kasvatti 9-vuotias Eloväläys-ruuna (i. Voiveikko, e. Elo-Elma, ei. Suikku) ja Tarmo Inkisen kasvattama 21-vuotias tamma Esilaulaja (i. Kanttori, e. Jotti, ei. Taikuri).

Koulutuspäivän päätteeksi osa kurssilaisista pääsi hevosen selkään Ritva Lampisen (oik.) johdolla. Kärryillä oppaana Sanna Mannier ja ratsailla Sonja Martin ja Anna-Mari Friman. Kuva: Janne Jääskeläinen

Kolme rakkautta yhdellä harrastuksella

Ritva Lampinen tunnusti kurssilaisille rakkautensa hevosia, ratsastamista ja luontoa kohtaan.

”Mikä se on mahtavampaa kuin ratsastaa hevosella luonnossa!”

Hän tempaisi viime vuonna ja ratsasti Suomen päästä päähän kahdessa kuukaudessa. Yli 70-vuotias ratsastaja sai kokea, että suomenhevonen kuuluu vielä suomalaisen ihmisen mielenmaisemaan.

”Emme saaneet yhtään negatiivista palautetta. Suomenhevonen on vielä maaseudun ihmiselle tärkeä.”

Ritvan ainutlaatuinen tempaus sai paljon julkisuutta. Hän nauratti kuulijoitaan epäilemällä, ettei media olisi kiinnostunut hänen taivalluksestaan, jos suomenhevosen sijaan hän olisi tehnyt sen rollaattorilla.

Tamman luottamus kolmessa vuodessa

Ritva Lampinen osaa yhdistää kolme rakkauttaan – luonnon, ratsastuksen ja suomenhevosen – yhtä aikaa nautittavaksi hetkeksi. Kuva: Janne Jääskeläinen

Ritva ratsasti läpi Suomen vuorottelemalla 20-vuotiaalla Turporiinalla ja 11-vuotialla Rusliinalla. Hän omistaa tammat yhdessä miehensä Markun kanssa. Markku oli huoltojoukoissa läpi Suomen -vaelluksella.

Turporiinaa (i. Mikker, e. Turpotar, ei. Turo) Ritva luonnehtii persoonaksi, jolla on kujeita karvaisten korvien välissä.

”Jos sen kanssa rupeaa riitelemään, siitä se on vain mukavata ja riidellä saisi hamaan tappiin asti.”

Lampiset ostivat tähtiajan juosseen Turporiinan, lempinimeltään Hulmun, puhelinkeskustelun perusteella siitostammaksi. Ritvan mukaan kului kolme vuotta, että hän sai tamman luottamuksen.

Rusliina (i. Auraus, e. Rusti, ei. Huiman Pyste) on puolestaan nöyrä, ”anteeksi, että olen olemassa”-tyyppinen yksilö.

”Mitä minun pitäisi tehdä, että miellytän”, Ritva suomentaa Rusliinan ajatuksen kulkua.

Luotettava ja rehellinen

Matkaa voi taivaltaa periaatteessa rodulla kuin rodulla, mutta Ritvan ykkösvalinta on suomenhevonen.

”Se on luotettava, monipuolinen ja rehellinen”, hän kuvaa käytännön kokemuksellaan.

Suomenhevosen monipuolisuus tiedetään ravurina, ratsuna ja vetojuhtana. Luotettavuudesta Ritva sai matkan aikana monta näyttöä.

”Ei tullut sellaista paikkaa, mistä ei olisi yhdessä selvitty.”

Suomenhevonen ei ole luonteeltaan äkkinäinen kuten esimerkiksi arabialainen. Suomen ainoa alkuperäinen rotu menee suon ylitse että heilahtaa, mutta arabialainen voi mennä paniikkiin vaikeissa olosuhteissa ja rynnätä umpisuohon.

Ritva näyttää matkakirjastaan valokuvaa, missä kapea, ihmisen käveltävä riippusilta ylittää runsaat kaksi metriä syvän ja jyrkkäreunaisen notkelman. Ritva käveli sillan yli, kun Turporiina lasketteli pyllymäkeä alas ja harppoi vastarinteen päälle.

Rodun rehellisyys on siinä, että suomenhevonen yrittää ja tästä mennään, vaikka matkan jatkaminen vaikuttaisi pelottavalta.

Ritva Lampinen ja Merene Hovilainen vaihtoivat ajatuksia ruokatauolla. Kuva: Jukka Timonen

Maastoilu hyväksi kummankin mielelle

Työkaveriksi suomenhevonen -koulutus on avointa kaikille halukkaille. Sen tarjoamia oppeja on tarkoitus levittää ympäri Suomen.

Tietoa retkiratsastuksesta meni varmuudella Tuusulaan. Sinne on perustettu vastikään Keski-Uudenmaan Maastoratsastajat ry ja yhdistyksen puheenjohtaja Merene Hovilainen oli koulutuksesta innoissaan.

”Tämä koulutus osui hyvää saumaan, sillä haluaisimme itse järjestää vastaavaa koulutusta”, Merene perusteli osallistumaan ja kysyi tauolla Ritvaa kouluttajaksi.

Yhdistyksen yksi tavoite on saada ihmiset maastoilemaan hevosineen turvallisia ja luvallisia reittejä pitkin. Lauantain koulutuksessa paneuduttiinkin vahvasti jokamiehen oikeuksiin ja lupien hankkimiseen maanomistajilta.

Keski-Uudenmaan Maastoratsastajat on sopinut Tuusulan kaupungin kanssa noin 35 hehtaarin talousmetsäalueen polkuverkoston käytöstä. Tavoitteena on yhdistää reitistöt koko Uudenmaan kattavaksi.

”Maastoilu on hyväksi terveydelle ja mielelle – kummallekin osapuolelle”, Merene sanoo ja tarkoittaa niin ratsastajaa kuin hevostakin.

Teksti: Jukka Timonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s