Suomenhevosliitto juhli 20-vuotista taivaltaan sunnuntaina Jyväskylän Killerillä.

 

Juhlapuheita varjosti huoli kansallisrotumme tulevaisuudesta. Syntyneiden varsojen määrä on jäänyt kriittisenä pidetyn tuhannen yksilön rajan alapuolelle jo usean vuoden ajan.

Liiton puheenjohtajana jatkavalla Timo Ryynäsellä oli tarjota kaksi keinoa varsojen kasvatuksen lisäämiseksi: Suomenhevosille on saatava uusia omistajia ja monipuoliselle hevosrodullemme on kehitettävä uusia työ- ja harrastustoimintoja.

”Juuri tästä syystä Suomenhevosliittoa tarvitaan ja liitto on olemassa”, Ryynänen muistutti Saarijärvellä perustetun liiton roolista.

Varsatalkoissa Ryynänen on vastikään kantanut kortensa kekoon hankkimalla orivarsan kotitilalleen Lieksaan. Lisäksi hän oli opettamassa vielä juhlaa edeltävänä lauantaipäivänä hevosen käsittelyn alkeita vasta-alkajille. Kurssi oli järjestetty paikallisen kansalaisopiston ja Ryynäsen johtaman Pielisen Hevosystäväinseuran yhteistyöllä.

”Kansalaisopistot voivat toimia muuallakin Suomessa hevoskurssien järjestäjinä”, Ryynänen vinkkaa seuraväelle valmiista palvelualustasta.

Hevoskimpalla omistajaksi

Suomenhevosliitto on tehnyt töitä rodun näkyvyyden ja markkina-arvon kohottamiseksi. Liitto oli mukana muun muassa Mahdollisuuksien hevonen -hankkeessa, joka järjesti Hevoset Kaivarissa -tapahtuman. Sen oli noteerannut juhlapuheen pitänyt europarlamentaarikko Henna Virkkunenkin.

”Hevoset Kaivarissa oli erittäin onnistunut, sillä se toi paljon ihmisiä hevosharrastuksen piiriin”, Virkkunen vakuuttaa.

Kuusi vuotta sitten ensimmäisen suomenhevostammansa hankkinut Virkkunen kantaa myös huolta kotimaisen rotumme tulevaisuudesta.

”Isoin ja kriittisin tehtävä on, miten saamme lisättyä suomenhevosten määrää. Nyt hevosia on reilut 19 000. Kannan säilymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada määrä kasvamaan, samalla saataisiin turvattua sukulinjojen monipuolisuus.”

Yksi toimiva keino lisätä uusien omistajien määrää ovat hevoskimpat. Mitä enemmän omistajia, sitä enemmän kysyntää, joka puolestaan ruokkisi varsojen kasvatusta.

Henkisenä tukena

Virkkunen uskoo, että suomenhevosille riittäisi töitä terapiakäytössä ja ihmisten hyvinvointia tukevassa toiminnassa. Hän on suojelijana viime syksynä alkaneessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoamassa heppakaveritoiminnassa.

Suomenhevosliitto on ollut kehittämässä tätä hevosvetoista kaveritoimintaa, jossa yksinäinen tai kiusattu nuori voi hoitaa tallilla hevosta turvallisen aikuisen ohjauksessa. Käytännön tulokset ovat olleet rohkaisevia, sillä itsetunto-ongelmista kärsivät nuoret ovat muun muassa saaneet itsevarmuutta tallitöiden ja hevosten hallitsemisesta.

”Tällaiselle toiminnalle on erittäin paljon tarvetta. Eläin hyväksyy meidät sellaisina kuin me olemme”, Henna Virkkunen muistuttaa.

Virkkunen näki jo ensimmäisellä työpaikallaan 80-luvulla tallin ratsastusfysioterapian vaikuttavuutta.

”Kuinka hienoa se on vammautuneelle ja sairaalle ihmiselle, kun he pääsevät liikkumaan hevosen kanssa ja kuntoutuvat sekä fyysisesti että henkisesti.”

Taloudellista merkitystä

Henna Virkkunen näpäytti niitä arvostelijoita, jotka ovat kyseenalaistaneet hevosen pidon ja elinkeinon taloudellisen järkevyyden.

”Oma Valpuri-hevoseni täyttää 6 vuotta, ja minkä määrän se on työllistänyt hoitajaa, valmentajaa, eläinlääkäriä ja kengittäjää. Se on käynyt Kangasalalla hierojalla ja se on käynyt jopa kansanparantajalla”, tamman omistaja luetteli ravihevosharrastuksensa aiheuttamaa taloudellista toimeliaisuutta.

Virkkunen näkee, että hevosalalla on oikeasti merkittävä työllistävä ja elinkeinopoliittinen vaikutus. Suomessa on hänen laskujensa mukaan 15 000 ihmistä, jotka saavat suoraan hevoselinkeinosta toimeentulonsa, ja kerrannaisvaikutukset ovat myös merkittävät.

”Aluetalouden näkökulmasta katsottuna isoimmilla hevostapahtumilla voi olla jopa 10 miljoonan euron aluetaloudellinen vaikutus. Taloudellisesti hevoset ovat erittäin merkittävä osa meidän suomalaista yhteiskuntaa”, Virkkunen painottaa.

Virkkunen vetosi kaikkiin alalla toimijoihin, jotta ne tekisivät hevoselinkeinon säilymisen eteen töitä – suomenhevoskantaa kasvattamalla ja hevoskauppaa vilkastuttamalla.

Suomenhevonen kuin suomalaiset

Hänen oma tunnesiteensä suomenhevosiin syntyi lapsuudenmaisemissaan Alavudella. Hän pääsi ratsastamaan ensimmäistä kertaa 5-vuotiaana Saarijärvellä serkkujensa luona Susanna-nimisellä suomenhevosella.

”Siitä alkoi minun oikea hevosrakkaus ja ratsastaminen.”

Henna Virkkunen pitää suomenhevosta hienona eläimenä, koska se on kuin Suomen kansa:

”Työteliäs, rehti, sitkeä ja välillä ehkä pikkasen jääräpäinen. Kyllä me kuulutaan yhteen suomenhevosen kanssa.”

Rauli Anttila in memoriam

Suomenhevosliiton juhlapäivä alkoi vuosikokouksella. Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Heikki Mikola Turusta, Matti Rehula Noomarkusta ja Eero Laitinen Pieksämäeltä. Puheenjohtaja Timo Ryynäsen lisäksi hallituksen jäseniä ovat varapuheenjohtaja Tuula Pihkala Mikkelistä, Tiina Ahokas Tervosta, Matti Louko Isorehdosta, Janne Jääskeläinen Hankasalmelta, Antti Karhila Jämsästä ja Ilpo Jaarinen Vihdistä.

Vuosikokousväki kunnioitti hetken hiljaisuudella pitkäaikaisen hallituksen jäsenen ja liiton rahastonhoitajan, vihtiläisen Rauli Anttilan poismenoa.

Vuoden 2017 parhaat

Juhlatilaisuudessa palkittiin Suomenhevosliiton hallituksen valitsemat vuoden 2017 parhaat.

3-vuotiaat oriit ja ruunat: Landen Paukku; 3-vuotiaat tammat: No Joo; 4-vuotiaat oriit ja ruunat: Vixus; 4-vuotiaat tammat: Huima Lento; 5-vuotiaat oriit ja ruunat: Humiro; 5-vuotiaat tammat: Tähtiheili.

Vanhemmat oriit ja ruunat: Polara; vanhemmat tammat: Saaga SB; monté-suomenhevonen: Diktaattori; työhevonen: Tähden Piirros; monipuolinen suomenhevonen: Velhonen; estehevonen: Niisun Nestori; kouluhevonen: Kvartaali; kenttähevonen: Knuutilan Veikko; valjakkohevonen: Hessin Vihtori; pienhevonen: Vuohimäen Havu; vuoden ravirata: Killeri; vuoden kesärata: Kokemäki; suomenhevosvalmentaja: Antti Tupamäki; kunniamaininta: Terhi Piispa-Helisten.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen