Suomenhevosia houkutellaan takaisin matkaratsastukseen

Faro

Anna Mennola ja ori Faro kisataipaleella. On tavallista, että ratsastaja välillä lepuuttaa ratsuaan taluttamalla sitä jonkin matkaa.

Kuka muistaa Uusi-Helinän? Tamma ja Ritva Lampinen sijoittuivat matkaratsastuksen MM-kisoissa 28. tilalle vuonna 1990 Tukholmassa.

Nyt lajin pariin kaivataan uusia helinöitä, sillä kotimainen hevosrotumme loistaa kilpareiteillä poissaolollaan. Suomenhevosia on aktiiviharrastajilla ainoastaan puolenkymmentä, kun matkaratsastusta harrastaa arviolta 200 ratsukkoa.

”Uusi-Helinä oli valtavan hyvä, ja meillä kilpaili paljon suomenhevosia. Viisi vuotta sitten ne hävisivät lähes tyystin”, Suomen Matkaratsastusseuran puheenjohtaja Minna Oksanen harmittelee notkahdusta.

Kestävä ja vahva

Nette

Anna Mennola löysi matkaratsastuksen etsittyään Nette-tammalle uutta puuhaa raviuran päätyttyä.

Matkaratsastusseura täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Yhdistys järjestää matkaratsastuksen juhlakilpailut 15. heinäkuuta Nokialla. Siellä ratkotaan niin Suomen mestaruudet kuin aluemestaruudet.  Kisoissa palkitaan paras suomenhevonen. Se on yksi tapa herätellä hevosenomistajat lajin pariin mukaan.

”Suomenhevonen on tähän lajiin äärettömän hyvä harrastehevonen. Se on kestävä ja vahva eikä se niin herkästi säiky”, Minna luettelee rodun hyviä ominaisuuksia.

Suomenhevonen ei ole niin ketterä ja nopea kuin ratsastukseen jalostettu arabialainen. Raskaampi ruumiinrakenne tuo haasteen suomenhevoselle palautua kisasääntöjen vaatimusten mukaisiin sykerajoihin, mutta harjoittelu tekee tässäkin mestarin. Matkaratsastuksen kisamatkat voivat olla jopa 160 kilometriä, mutta suomenhevonen pärjää mainiosti vielä 60 kilometrin taipaleilla ja pidemmilläkin.

Hevosen hyvinvointi edellä

Minna Oksanen vakuuttaa, että matkaratsastukseen on matala aloituskynnys. Tarvitaan vain ratsastajan ja hevosen normaalit varusteet ja fyysistä kuntopohjaa. Rauhallisella tasaisella ravilla ratsukko etenee 10 kilometriä tunnissa, ja alkutason kisoissa etenemisvauhdin minimivaatimus on yleensä 8­−12 km/h.

”Tämä on luonnonläheinen ja eläinystävällinen laji, jossa panostetaan hevosen hyvinvointiin”, Minna painottaa.

Hevoset ovat matkaratsastuksesta mielissään. ”Ne ovat ennen maastoon lähtöä täpinöissään ja ne tykkäävät lähteä innolla uudestaan matkaan.”

Kilpailuissa on pakolliset tauot, jonka aikana eläinlääkäri tutkii hevosen kunnon. Esimerkiksi ratsun sykkeen pitää 20 minuutin palautumisajan aikana painua alle 64:n, sen liikkeet pitää olla puhtaat eikä hevonen saa olla kuivunut, sen pitää olla terve ja virkeä. Muussa tapauksessa suoritus keskeytetään. Myös maalissa hevosen kunto tarkistetaan ja sen sykkeen pitää palautua hyväksyttävälle tasolle määräajassa.

”Jotkut ovat vitsailleet, että onneksi ratsastajilla ei ole sykerajoja”, Minna naurahtaa.

Nimittäin pitkillä matkoilla kisa voi kestää taukoineen kahdeksankin tuntia, ja ratsastajan on osattava ja jaksettava maastossa keventää tai ratsastaa kevyessä istunnassa. Jos ratsastaja hiipuu, hänen tasapainonsa heikkenee ja se vaikeuttaa hevosen etenemistä.

”Mahtavia elämyksiä”

Anna Mennola aloitti matkaratsastuksen kolmisen vuotta sitten.

”Olen aivan hurahtanut tähän lajiin”, Anna tunnustaa ja sanoo saaneensa mahtavia elämyksiä ja uusia tuttuja lajin harrastajista.

Itseään ravi-ihmisenä ja suomenhevosfanina pitävä Anna päätyi matkaratsastuksen pariin etsiessään vanhimmalle hevoselleen Netelle uutta puuhaa raviuran päätyttyä. Koulu- ja esteratsastus eivät tuntuneet hänestä omalta lajilta.

Annan ensimmäinen virallinen kisa oli kaksi vuotta sitten 14 kilometrin matkalla. Viime lauantaina matka oli jo 48 kilometriä ja seuraava tavoite on yli 60 kilometrin kilpailu. Hänen mielestään suomenhevonen sopii loistavasti ainakin lyhyemmille kilpailumatkoille.

”Kannustan kaikkia suomenhevosratsastajia rohkeasti mukaan”, Anna Mennola rohkaisee.

Vaihtelua kilparavureille

”Matkaratsastus tuo vaihtelua kilpaileville ravihevosille”, Minna Oksanen vinkkaa. Moni kilpailu-uran jättänyt ravuri on siirtynyt maastoihin, ja myös matkaratsastusta voi harrastaa ympäri vuoden.

Haasteitakin löytyy. Yksi haaste on löytää sopivat harjoitusmaastot. Luonnossa ja metsäautoteillä voi ratsastaa jokamiehenoikeudella kunhan kunnioittaa luontoa ja maanomistajan oikeuksia eikä ratsastus aiheuta teille kunnossapitokustannuksia.

Toinen haaste on hevosharrastajille tuttu – tieliikennelaista piittaamattomat autoilijat, jotka voivat käytöksellään vaarantaa ratsukon turvallisuuden.

Lajista lyhyesti

Matkaratsastus on hevosen nopeus- ja kestävyyskilpailu. Se vaatii myös ratsastajalta maastoratsastustaitoja. Kilpailuissa on yhteislähtö ja reitti on merkitty. Reitillä ei ole muuta kuin luonnonesteitä kuten ojia.

Lyhimmät kilpailut ovat ihanneaikakilpailuja, jossa maaliin on tultava vaaditulla keskinopeudella. Ykköstason kilpamatkat ovat 12−29 kilometriä, kakkostasolla matkat ovat 30−79 kilometriä. Kolmostasolla kilpailumatkat ovat 80−119 kilometrin mittaisia nopeuskilpailuja.

Ratsukko tarvitsee huoltoväen tukea niin reitin varrella kuin tauoillakin. Hevosen on esimerkiksi juotava runsaasti matkan aikana.

Teksti: Jukka Timonen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s