Intohimona suomenhevonen: Kimppakasvatus tuo kasvatustyön salat ja ilot kaikkien ulottuville
Suomenhevosten kasvattaminen vaatii peräänantamatonta työtä, taloudellista panostusta ja ripauksen tuuria. Haapamäellä sijaitsevalla Koivikon Hevostilalla uskotaan, että parhaat elämykset ja riskit kannattaa jakaa. Tekniikan alan yliopistonlehtori Mari Åman raottaa ovea kasvatuskimppojen maailmaan, jossa yhdistyvät rakkaus perinnerotuun, yhteisöllisyys ja halu opettaa uutta.
Keski-Suomessa, Haapamäen maisemissa riittää kavioiden kopsetta. Haastatteluhetkellä Koivikon Hevostilaa pyörittävien Risto Lampisen ja Mari Åmanin tilalla vilisee kesäisin viitisenkymmentä hevosta, ja talvikaudella vahvuus on noin puolet tästä. Tilan sydän sykkii kasvatustoiminnalle, sekä tammojen ja varsojen täyshoidolle.
Marin oma polku hevosten parissa on pitkä ja monivaiheinen. Peruskoulun jälkeen seurasi kymmenen vuotta ammattiravitalleilla, kunnes perheenlisäys, alanvaihto ja yliopisto-opinnot veivät mennessään. Nyt elämäntilanne sallii jälleen täysipainoisen uppoutumisen hevosiin. Varsoja on kasvatettu jo toistakymmentä.
”Tämä laji vie herkästi mennessään! Kilpailutoiminnassa olen mukana kimppahevosten kautta, ja valmennuksessani on tällä hetkellä upea 2-vuotias omakasvatti Kiljuva (V.G. Voitto – Vihjeen Vipinä). Sen suku on niin loistava, että se oli tarkoitus jättää suoraan pitohevoseksi ja siitostammaksi, mutta ajetaan nyt kilpaa ensin”, Mari naurahtaa.
Onnitellasta se idea lähti
Kipinä nykyiseen kimppakasvatustoimintaan syttyi dramaattisen mutta lopulta onnellisen käänteen kautta. Tamma Onnitella (Kartier – Kiirastuli, Tuisku-Topi) hankittiin alun perin kilpailutarkoitukseen. Sen takana oli peräti 200 henkilön suurkimppa, jossa Mari toimi kimpanvetäjänä ja osaomistajana. Sitten Onnitella loukkasi itsensä vakavasti karsinassa 2-vuotiaana, ja suuret haaveet kilpaurasta murenivat hetkessä.
Hevonen saatiin kuitenkin kuntoutettua niin, että se pystyy toimimaan siitostammana. Onnitellan myöhempi ura siitoksessa oli fiksusti kirjattu jo alkuperäiseen sopimukseen, joten siirtymä tapahtui luonnostaan. Alkuperäisestä suuren kokoonpanon omistajajoukosta 14 osakasta päätti jäädä mukaan uuteen kasvatuskimppaan.
”Koska Onnitellan kanssa meni kaikki niin hyvin, uskalsin lähteä laajentamaan tuota kimppakasvatusideaa”, Mari muistelee.
Tänä vuonna Onnitella pyöräytti maailmaan upean orivarsan Uskotella, jonka isä on Vale-Elli. Varsomisesta satanut kiitos lämmittää Marin mieltä, sillä avoin viestintä teki vaikutuksen kimppaan. ”Tuntui kuin olisi itse ollut paikan päällä, kun pääsi varsan ensihetkiä seuraamaan lähes reaaliajassa!” kimpasta hehkutettiin. Myös nimen keksiminen oli tiimityötä parhaimmillaan. ”Omistajaporukka keksi talven aikana hengästyttävän pitkän listan Onnitellan kanssa rimmaavia nimiä, joista sitten iteroitiin sopivin nimi juuri tälle varsalle. Liekö seuraava carulainen varsa sitten Carautella?” Mari pohtii pilke silmäkulmassa.
Tähtiin kirjoitetut tammat liisaukseen
Ajatus uusien kasvatuskimppojen perustamisesta syntyi siis hyvistä kokemuksista aiempien kimppojen kanssa. Suomenhevosten kasvatuskimpoille on selvästi kysyntää, ja kun kaksi laadukasta tammaa tuli tarjolle liisattavaksi eri reittejä, palaset loksahtivat kohdalleen.
”Olisin liisannut nämä tammat itse joka tapauksessa, mutta halusin rakentaa niiden ympärille kimpat”, Mari taustoittaa.
Tarinaan liittyy myös uskomattomia yhteensattumia. Mari oli pitkään ihaillut Siirin Toivetta isäoriiksi, mutta se ei sopinut suvullisesti yhdellekään tilan omalle tammalle.
”Ehdin sanoa ääneen Laineen Idalle, että noinkohan tässä joutuu Toiveelle sopivan tamman hankkimaan. Melkein heti perään Anniina Pohjoiskangas laittoi viestiä ja tarjosi vuoden liisinkiin tammaa Hallitseva (i. Erikasson) oman tallinsa hetkellisen ylibuukkauksen vuoksi. Kun Anniina vielä omista oritoiveistani tietämättä kertoi varanneensa Hallitsevalle Siirin Toiveen, homma taisi olla tähtiin kirjoitettu.”
Toinen kimppatamma on Kiirastuli (i. Tuisku-Topi), jota Mari kertoo himoinneensa jo kauan. Koska se on omistajalleen Niina Roposelle äärettömän tärkeä hevonen, se ei ole myynnissä. Nyt avautui kuitenkin mahdollisuus ottaa tamma liisinkiin ainakin yhdeksi kaudeksi. Oriiksi sille valikoitui Välähdys
Mitä on kimppakasvatus?
Kimppakasvatuksessa kasvatetaan yhdessä varsa, joka joko myydään eteenpäin tai pidetään kimpalla. Vaikka tilausvarsoja on tehty ennenkin, Marin lanseeraamassa mallissa on uutta se, että kasvatusoikeus siirtyy sataprosenttisesti kimpalle eikä tammoja tarvitse ostaa omaksi.
”Saamme huipputammat veloituksetta käyttöömme ja saamme pitää kaikki kasvattajaoikeudet. Se madaltaa kynnystä huomattavasti.”
Edut ovat selvät: yhteisöllisyys, sekä ilojen että surujen jakaminen ja ennen kaikkea taloudellisen paineen helpottaminen. Kimppojen arvioidut kokonaiskustannukset pyörivät 7500–8000 euron välillä. Kun summa jaetaan 10 tai 20 osuuteen, osallistumismaksu jää maltilliseksi ja sopii monenlaiselle kukkarolle.
Kurkistus verhon taakse ja viikonloppu varsan kanssa
Moni peruskuluttaja seuraa raviurheilua TotoTV:n kautta, mutta kasvatustyö jää usein pimentoon. Mari haluaa muuttaa tämän ja tuoda arjen näkyväksi osakkaille.
”Peruspalikat saattavat olla tiedossa, mutta matkassa voi olla monta mutkaa, ennen kuin varsa saadaan hyvävoimaisena maailmaan, saati kilpauralle saakka. Tarkoitus on matkan varrella kertoa avoimesti, mitä milloinkin tapahtuu, mitä pitää huomioida, mitä päätöksiä tehdään ja miksi arjessa toimitaan tietyllä tavalla.”
Kimppa ei ole vain paperia ja laskuja, vaan elämyksiä. Osakkaat ovat tervetulleita Haapamäelle katsomaan hevosia ja jopa viettämään viikonloppua oman varsansa kanssa. Tilan nurkalla seisoo uunituore majoitusrakennus Taiken Tila, joka majoittaa mukavasti 12 matkaajaa. Hevosenomistajille on luvassa omat asiakashinnat majoitukseen.
Tavoitteena suomenhevosen tulevaisuus
Mari Åmanille kyse on suuremmasta missiosta kuin vain hevosurheilusta. Taustalla vaikuttaa aito huoli kotimaisen rodun tulevaisuudesta
”Motivaationi on tietysti suomenhevosen säilyminen. Jokainen varsa on tärkeä. Jos pystymme tällä tavoin välttämään sen, että laadukkaat tammat jäisivät tyhjiksi tai joutuisivat poistoon, olemme kantaneet kortemme kekoon.”
Hevostalouden kustannukset ovat nousseet rajusti, ja kynnys ostaa oma tamma ja laittaa se vieraalle hoidon alle on nykyään korkea. Kasvatuskimppa tarjoaa turvallisen tavan kokeilla, olisiko kasvattaminen oma juttu.
”Jos näiden kasvatuskimppojen myötä saamme edes yhden uuden tammanomistajan ja kasvattajan tähän maahan, tavoitteemme on saavutettu”, Mari summaa hymyillen.
Teksti Heidi Kärki
