Jaana Väänänen ja Heikki Pyykkö olivat keskiviikkoiltapäivänä tasoittelemassa rankkasateen runtelemaa metsäautotietä kotikonnuillaan Hattulassa.

He eivät korjanneet tietä puunajolle, vaan silottelivat omistamansa oriin Kujanpään Jyräyksen harjoitustietä kohti Forssan Kuninkuusraveja. Kaksikon silmäterän osallistuminen kuninkuuskisaan oli juuri vahvistettu.

”Hevonen tuntuu oikeinkin hyvältä. Joku viikko sitten sanoin, että tuntuu paremmalta kuin koskaan, eikä edelleenkään voi kiistää, etteikö se siltä tuntuisi”, valmentaja-Heikki puhkuu peratessaan tietä kivenmurikoista.

Todisteeksi nykykunnostaan ori juoksi oman mailin autoennätyksensä 20,7 viikko sitten Mikkelin Suurmestaruusajoissa.

Hevonen uhkuu menohaluja

Kujanpään Jyräys (s. 2008; i. Turo, e. Patlerinna, ei. Patleri; kasvattaja Tanja Jumisko) on jo 14-vuotias. Kaksivuotiaasta varsasta lähtien Jaanan ja Heikin omistuksessa ollut ori jaksaa vielä yllättää omistajansa.

”Oudon sitkeä se on ollut tänä vuonna, olipahan matka kuin matka. Se on ollut poikkeuksellista. En osaa sanoa, miten se on tuolla tavoin sitkistynyt. Se on ollut ihan toisenlainen kuin aikaisemmin. Melkoinen muutos”, Heikki kuvailee vilpittömän yllättyneenä.

Aiemmin ori on kisakauden aikana tehnyt muutaman hyvä startin ja sitten on tullut floppeja. Nyt se on juossut pirteästi toisten takaakin eikä ole heittänyt vauhdinpitoa kesken.

”Aikaisemmin jos sen otti kiinni ja jonkun taakse peruutti, niin se oli sitä mieltä, että juoskaa sitten.”

Kunnon tauko teki hyvää

Vahvan fyysisen nykykunnon pohjana on se, että ori on saanut harjoitella viime vuodet ilman vaivoja. Kuin silauksena runsasluminen viime talvi loi hyvät olosuhteet pitkille harjoituslenkeille.

Suurin muutos on ollut valmennuksen ja kilpailutuksen rytmityksessä. Jyräys piti normaalia pidemmän kilpailu- ja harjoittelutauon lokakuisen starttinsa jälkeen.

”Joulukuussa aloiteltiin vähän kävelemään, siitä vähän hölkkää ja pitkää lenkkiä ja sitten tultiin vähän myöhemmin starttiin”, Heikki paljastaa.

Sopivanmittainen tauko on ilmeisesti hoitanut hevosen psyykeä. Kun aikaisemmin Jyräys oli vaatinut muutaman startin alleen päästäkseen vauhtiin, nyt tänä keväänä se oli hyvä jo avauslähdössä huhtikuussa Tampereella. Ori voitti, vaikka se lähti takamatkalta.

”Hevosen oli tarkoitus juosta kesäkengässä, mutta runsas lumisade yllätti tuolloin, mutta hokkikengätkään eivät menoa haitanneet.”

Loukkaantumiset soimasivat takaraivossa

Jyräystä on kysytty ensimmäisen kerran Kuninkuusraveihin jo 6-vuotiaana. Myös vuoden 2020 menestys sai kysyjät liikkeelle.

”Jyräys ei ollut silloin sen tuntuinen, että sillä olisi kolmea matkaa lähdetty menemään. Sillä ei ollut silloin sitä sitkeyttä – se oli liian epätasainen”, Heikki perustelee.

Jyräyksellä oli ollut takana myös kaksi loukkaantumista, joista kuntoutuminen aiheutti kilpailukalenteriin kolme välivuotta.

”Loukkaantumiset olivat niin takaraivossa, ettei haluttu niin kovaan paikkaan hevosta laittaa”, Jaana sanoo vuoden 2020 kuninkuuskisojen laistamisesta.

Hevosta säästäen ja säälien

Lähellä oli, ettei Jyräystä olisi nähty Forssassakaan. Heikki nimittäin kertoo sanoneensa Jaanalle jossain vaiheessa viime talven peruskuntokauden aikana, että ilmoitetaanko Jyräystä lainkaan startteihin vai jätetäänkö ori jo eläkkeelle.

”En ole hanakka ajamaan lujaa tuolla hevosella. Sitä säälii ja ajattelee sillä tavalla.”

Heikki on käynyt katsomassa Kuninkuusraveja ensimmäisen kerran juuri Forssassa, vuonna 2006. Hänelle tuli silloin semmoinen tunne, ettei pistä omaa hevostaan koskaan vastaavaan kiirastuleen.

”Minusta ne menivät liian lujaa”, Heikki kuvailee herkkiä tuntojaan.

Hevosen ehdoilla -filosofia on pätenyt näihin päiviin saakka. Pilvenmäki-maraton, 4220 metriä, juostiin toukokuussa, ja Heikki halusi ohjeistaa kuskia ennen starttia.

”Minä sanoin (Antti) Teivaiselle, kun se lähti ajamaan Jyräyksellä neljää tonnia, että muistapa se, kun Cooperia on juostu joskus, että miten paha olo oli, kun liian kovaa aloitti.”

”Kun ei kaasutellut alussa menemään, niin hyvin se meni, että lopussa jaksoi tulla ja matka vain pikkuisen loppui kesken.”

Valinta Jyräyksen ja Josveisin väliltä

Jaana ja Heikki ostivat Jyräyksen 2-vuotiaana sen kasvattajalta Tanja Jumiskolta.

”Samaan aikaan katsottiin myös toista hevosta, ja kohtuullinen hevonen siitäkin tuli, nimeltään Josveis”, Heikki naurahtaa.

Josveis on juossut Antti Ojanperän valmennuksessa liki 337 000 euroa ja ennätykset 20,1aly ja 23,0ke.

Jaana ja Heikki päätyivät Jyräykseen tutkittuaan, että sen emä oli Pauli Raivion kasvattama ja emänemä oli Raivion omistama Virkku L, josta oli muun muassa menestysori Visul (i. Jaanen Suikku).

”Suku oli tammapuolelta niin hyvä, niin arvelin, ettei se huono valinta ole.”

Jaana ja Heikki eivät ole katuneet valintaansa muutoin kuin: ”Olisi pitänyt ottaa molemmat!”

Kyllä Jyräyksenkin tilastoja kelpaa esitellä: 94 starttia, joista 27 ykköstä; voittosumma 149 730 e; ennätykset 20,7aly ja 23,0ke. Ori oli Suur-Hollola-ajon kakkonen vuonna 2014.

Umpihanki- ja mäkiajoa

Talviharjoittelussa Heikin alla on yleensä jarrukärryt, mutta umpihangessa kahlatessa jarruja ei ole tarvinnut käyttää. Hattulassa tarjolla on metsäautoteitä ja oma 800 metrin rata, jossa voi ajaa viimeistelyjä. Peruskuntokauteen kuuluu mäkiajoa.

Jaana ja Heikki kehuvat oriin luonnetta.

”Kotona se on kuin ruuna, sen ei tarvitse itsestään isoa meteliä pitää. Todella kiltti käsitellä, että parempaa ei kyllä voi olla. Jalat voi kääriä hevosta kytkemättä.”

Pääsääntöisesti Jaana hoitaa Jyräyksen, Heikki vastaa hieronnasta ja harjoituksen jälkeisestä kylmäyksestä. Jaana on ratsastanut Jyräyksellä.

”Se toimii sekä selästä että kärrystä kuin unelma. Hirmu herkkä suinen ja helppo ajaa”, Jaana ylistää.

Sen sijaan ravipaikalla Jyräys on omistajiensa mukaan kohtuullisen raskas käsitellä.

”Ei jää epäselväksi, tultiinko paikalle, vaan kyllä kaikki kuulee ja näkee”, Jaana naurahtaa.

Heikin mukaan Jyräys on karjaan oloinen ja kahdella jalalla kävelevä niin pitkään kunnes se saadaan valjaisiin pujotettua ja kärryt perään. ”Sitten se on taas tosi mukava ja keskittyy.”

Tavoitteena kolme ehjää juoksua

Heikki Pyykkö ennakoi, että Forssassa on kaksi niin kovaa oria (Evartti ja Parvelan Retu), etteivät niille muut mahda mitään, jos ne vain suorittavat tasollaan.

”Mutta muut sijat ovat mahdollisia, jos vain kaikki on kunnossa ja hevonen tuolta tuntuu”, Heikki pohtii Jyräyksen realistisia mahdollisuuksia.

Valmentaja toive on, että Jyräys juoksisi kaikki osamatkat hyvin omalla tasollaan, niin se jo riittäisi hyvään sijoitukseen.

Oria ohjastaa Ari Moilanen, joka on ollut Jyräyksen rattailla viidessä viimeisimmässä lähdössä.

”Ari on oppinut, että ei tarvitse hätääntyä, jos ori on lämmityksessä laiskan oloinen.”

Jyräys on ollut varmaravinen, Heikin luonnehdintaa lainaten: menee kuin ratakiskoilla. Sen tuntuman Heikki sai Jyräyksestä jo nelivuotiaana, kun hän ajoi sillä autolähtöharjoituksessa ensimmäistä kertaa siivekkeen takana.

”Onpa mahdottoman hyvän tuntuinen. Ei yhtään tuntunut siltä, että se laukkaisi, vaikka se lämpöisten välissä juoksi ja kohtuu reippaasti avattiin siinä”, Heikki muistelee ajatelleensa, miten helpon oloinen juoksija ori oli.

Jukka Timonen