Suomen eräs tunnetuimpia eläinlääkäreitä hevosten lisääntymisten asiantuntijana on Orimattilassa hevosklinikkaa pitävä eläinlääkäri Leena Väihkönen. Hänen mielenkiinnon kohteensa on hevosten kasvatukseen liittyvät asiat ja suurena intohimona golfin peluu.

Hänen pitkä ammattitaitonsa niin hevosten lääketieteellisen ammattitaidon kuin kasvatuspuolen siemennyksiin liittyen on erityisesti hevosalan ammattilaisten vahvasti arvostamaa.

Olen useinkin kuullut sanonnan: Jos kukaan muu ei saa tammaa tiineeksi, niin Leena saa.

Hänen asiakaskuntaansa löytyy ympäri Suomea niin harraste kuin ammattilaisten puolelta. Rautarouva erityisesti siitoskauden sesonkiaikana kerää ihailua energisyydellään. Päivät saattavat kulua useaankin eri otteeseen hevosklinikalla ja kun Leena vain ehtii, suuntaa hän kesäisille golf-radoille.

Pitkä historia hevosten parissa

Leena on ratsastanut ja harrastanut hevosia ihan aina ja 26-vuotiaana hän valmistui eläinlääkäriksi. Leena toteaakin, että hevoset ovat tuoneet hänet tälle alalle.

Vuosien varrella satojen kasvattajien verkkokalvoille on piirtynyt hauska kuvamuisto Leenasta; toinen käsi hevosen takapuolessa, toinen käsi puhelimessa ja nenän edessä ultra-äänilaitteen monitori.

”Paljon on nähty ja koettu ja paljon on tullut tehtyä ja ainakin iso määrä lantaa on tullut kaivettua tammoista. Koko ajan tulee uutta tietoa ja uusia juttuja ja täytyy pysyä ajan hermolla ja koettaa kehittää itseään. Vaikka välillä tuntuu, että vanhoissa jutuissa ja menetelmissä on myös oma taikansa”, Leena kuvailee niin menneitä kuin nykyvuosia.

Hevosten siemennyksiin erikoistuminen alkoi vuonna 1986, jolloin Kemppi-talli perusti siittolan Asikkalaan. Toiminta Asikkalassa jatkui aina vuoteen 2001. Tämän jälkeen Leena siirtyi Orimattilaan Heikki Saarisen klinikalle.  Vuonna 2007 Leena osti klinikan itselleen ja hän on toiminut siellä siitä lähtien muutaman vuoden välivaihetta lukuun ottamatta, jolloin klinikka oli vuokralla toisella eläinlääkärillä.

Luonto-äiti voi vaikuttaa tamman kiimaan

Viime vuosina on moninaisten luontoäidin ilmiöiden myötä hevosmaailmassa esimerkiksi Euroopassa todettu ilmaston muutosten mahdollinen vaikutus hevosten käyttäytymiseen.

Muun muassa laidunkauden piteneminen on muuttanut hevosten käytöstä syksyllä. Hiekansyöntiongelmia on esiintynyt myös niillä roduilla, joilla sitä ei tavallisesti ole.

Keväinen sesonki kasvatusrintamalla on käynnistynyt jo aikaa sitten ja jatkuu taas aina syksyyn asti.

On liikkunut huhuja viime vuosina tammojen kiimojen ongelmista erityisesti keväisin. Onko luontoäiti asialla tässäkin?

”Keväät ovat aina vaikeampia, koska on paljon säävaihteluja – välillä on kylmempää ja välillä lämpimämpää. Tänä vuonna huhtikuu oli huomattavasti kylmempi kuin normaalisti, eikä kunnollista talveakaan ollut. Nämä voivat olla syynä siihen, että tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen paljon ongelmia kiimojen suhteen.”

Nyt tilanne onneksi on normalisoitunut ja tammoilla on hyvät, normaalit kiimat.

Tunteita ja kuulumisia

Tunteita ja kyyneliä saa hevosklinikalla kokea niin hyvissä kuin ikävissä tunnelmissa.

Kun tamma on tiineenä, ovat tunteet ja hyvä mieli vahvasti läsnä. Iloiten omistajat kuvaavat pientä varsan alkua monitorilta, joskus jopa liikuttuneena.

Usein klinikalla on samaan aikaan useita tammoja kasvattajineen, jolloin jaetaan pitkän talven ja edellisen syksyn kuulumisia. Ilman kahvia ja tuoretta pullaa ei Leenan klinikalta tarvitse lähteä.

Millaisia ajatuksia Leenalla on Suomen kasvatustilanteesta tällä hetkellä verrattuna menneisiin vuosiin ?

”Ulkomailta tulevat sekä pakaste- että tuorespermalähetykset ovat lisääntyneet hurjasti. Vaikka ajat olisivat huonot, ulkomaiset pakaste- sekä tuoresiemennysoriit pysyvät aina suosiossa.”

Ulkomaisten oriiden runsas käyttö vähentää luonnollisesti kotimaisten oriiden suosiota ja oriiden omistajat ovat syystäkin huolissaan.

Tammojen omistajat haluavat tietenkin parasta ja ovat valmiita satsaamaan taloudellisesti enemmän. Pakasteoriilla siementäminen tulee aina kalliimmaksi.

Spermalähetykset Suomen sisällä ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisten 10–15 vuoden aikana, mutta tiineysprosentit ovat samaan aikaan laskeneet.

Muistaako Leena koskaan laskeneensa niiden varsojen määrää, jotka hän on saattanut alulle maassamme. Leena toteaa hymyillen, ettei ole laskenut, mutta voisihan sen jonakin päivänä selvittää.

Miltä tulevaisuus näyttäytyy asiantuntijan silmin kasvatuspuolella?

”Suomessa paljon hyviä ja valveutuneita kasvattajia.”

”Kaikki kuitenkin riippuu rahasta. Kun ajatellaan kasvattajaa esimerkiksi ravihevospuolella, myydyistä varsoista ei välttämättä saada sellaista hintaa, että kasvattaja saisi riittävää vastinetta työlleen.”

Alan tulevaisuutta pohdittaessa Leenan katse suuntaa lähitulevaisuuteen:

”Nyt keväällä on ollut kasvattajia tammoineen mukavasti liikkeellä. Syksymmällä nähdään sitten kokonaismäärä astutusluvuissa.”

Moni harrastelija miettii  kasvatusuran aloittamista. Tässä Leenalta vinkkejä uudelle kasvattajalle, mitä huomioida:

”On hyvä hankkia mahdollisimman hyväsukuinen tamma. Tutustu tamman sukuun, joka on erittäin tärkeä tekijä ja myös tamman suorituskykyyn: Miten tamma on pärjännyt kilpailuissa ja miksi siirtynyt siitokseen. Kannattaa käyttää asiantuntijoita eri vaiheissa. Isäoriin valinta on tärkeätä. Sen tulisi olla suvukas juuri sille kyseiselle tammalle. Isäoriilla olisi myös hyvä olla jo jälkeläisnäyttöjä. Mukaan tulee aina myös taloudellinen näkökulma: aina kallein ei ole parasta, hinta-laatu suhteita on monenlaisia.”

”Onko tuoreella kasvattajalla oma paikka, missä hoitaa hevosta vai laittaako ylläpitoon. Siitostamman mahdollisimman hyvä hoito on paras pääoma tulevalle varsalle”, Leena Väihkönen evästää.

Päivitys 29.10. juttuun siitoskaudesta

Miltä tämän vuoden kesä ja siitoskausi näyttäytyi? Onko määrissä eroa viime vuosiin?

”Tämän vuoden siemennysmäärät olivat minulla samansuuruisia kuin
aikaisempinakin vuosina. On kuitenkin vaikea arvioida, mikä on astutusten
kokonaistilanne. Se selviää, kun tilastot astutuksista nyt syksyn aikana
julkaistaan.”

Miten kommentoisit paljon keskustelua herättänyttä astutuksen kattorajoista?

”Olen sitä mieltä, että 150 tammaa/ori on pitkään ollut tällainen
enimmäismäärä. Joka vuosi on korkeintaan 1–2 oria, jotka saavuttavat tämän määrän. Tänä vuonna ei tainnut olla yhtään oria, joka tämän määrän saavutti. Antaa tammanomistajan itse päättää, millä astuttaa, ja oriin omistaja voi itse rajoittaa tammamäärää jos haluaa.”

Teksti: Teija Kangaslampi