Ruunaruhtinas–kilpailu ajetaan Ylivieskassa toisen kerran. Osanottajat kehuvat kisaideaa, sillä se on tuonut ruunille oman näyttö- ja menestysmahdollisuuden ilman kovien oriiden painetta.

Leo Mönttinen (vas.) ja Jouko Tarvainen vaihtavat ajatuksia pohjoismaisesta raviyhteistyöstä. Pyörylän Paroni kuuntelee. Kuva: Jukka Timonen

Ensikertaa pohjoismaista lisäväriä tuovat Ruotsista Faks Nils ja ja Lex Peidei sekä Polar Northug Norjasta. Lahtelainen Leo Mönttinen, Pyörylän Paronin valmentaja ja osaomistaja, ei pistä pahakseen naapuriruunien osanottoa, mutta:

”Toivottais siellä puolella yhtä lailla, että siellä avattaisiin portteja. Tavallaan se on väärin, että he saavat tulla tänne mutta myö ei sinne. Puolin ja toisin käytäs, silloinhan se olis reilu peli”, Mönttinen sanoo ja muistuttaa, että Suomesta on yhtä pitkä matka Ruotsiin ja Norjaan kuin sieltä tänne.

Leo Mönttinen pohtii, kannattaisiko Ruunakunkkareista tehdä maksullinen kilpailu pienellä osallistumismaksulla. ”Se vois rohkaista ruunaamaan, ettei olisi pidettävä hevosta oriina pelkän kuninkuusravien takia.”

Kaikkia hevosia ei Mönttisen mukaan ole luotu niin, että ne pärjäisivät oriina ilman että niiden kanssa tulisi paljon hankaluuksia muun muassa käsittelyssä. ”Kyllähän miehet niiden kanssa pärjäävät, mutta oriiden särkymisriski on niin suuri.”

Esimerkiksi Pyörylän Paroni ei olisi Mönttisen mukaan menestynyt oriina. ”Kyllä se olisi ollut niin vaikea pitää”, valmentaja muistuttaa.

Leo Mönttinen uskoo, että Ruunakunkkareiden palkintosummat vielä petraantuvat tulevina vuosina. ”Nythän ei ole tavallaan kuin lähtöpalkinnot.”

Lähdön voittaja palkitaan 10 000 eurolla ja kokonaiskilpailun voittaja saa lisäksi 5 000 euroa ja arvokkaat kilpakärryt. Viime vuoden voittajaohjastaja Antti Tupamäki oli erittäin tyytyväinen palkintotasoon voitettuaan kummatkin osalähdöt ja kokonaiskilpailun.

Jouko Tarvainen, Patrikin Muiston ravikuninkuuteen vuonna 2009 Lappeenrannassa ohjastanut saarijärveläinen toivoo, että Suomen Hippoksella olisi yhteistyöihminen, joka auttaisi ulkomaan ravimatkoissa.

”Täältä kun lähdet Norjaan äkkinäisenä, niin sinä et tiedä sääntöjä etkä systeemejä. Selvennettäisiin kaikille osapuolille nämä, silloin sinne olisi helpompi mennä ja silloin niistä tulisi mielenkiintoisempia kisoja.”

Tarvainen on kuullut norjalaisten valitelleen samaa, että tilanne on samankaltainen heilläkin. ”Kun lähdetään ulkomaille, niin ei ole semmoista henkilöä, joka auttaisi. Itse on otettava asioista selvää ja moni ei lähde vaivautumaan. Siinä pitäisi olla puuhamies siinä hommassa.”

Tarvaista harmittaa Pohjoismaiden mestaruuskisan kuihtuminen. ”Se oli hirmu mielenkiintoinen kisa.”

Tarvainen vieraili Patrikin Muiston kanssa Norjassa kisaamassa PM-mestaruudesta.

”Sekin kisa olisi kuihtunut, jos ei olisi käyty siellä Patrikin Muistolla ajamassa kilpaa. Silloin niin Hippoksesta kuin Norjasta tultiin sanomaan, että kun teillä on kerta innostusta, niin jatketaan sitä kisaa”, Jouko Tarvainen sanoo käsittäneensä silloisen tilanteen.

Läpi historian on Tarvaisen mukaan toistunut jännästi väite, että kun suomenhevonen menestyy vieraalla maaperällä, hevosessa uskotaan olevan lämminveristä ja samoin perustein suomalaiset moittivat ruotsalaisia voittajahevosia.

”Onhan näissä perhana kaikissa näissä kylmäveriroduissa lämminveristä, kun niitä lähdetään tönkimään. Mutta mitä me siitä välitetään, kunhan vaan saadaan hyviä kisoja!” Tarvainen paaluttaa.

Tarvainen kehuu Solvallassa ajettavaa kylmäveristen Elitkampenia. ”Niitä kisoja vain saisi olla enempi ja erisarjalaisille vaikka aikatasoituksella”, Tarvainen ehdottaa.

Tämä tasoittaisi hevosten voittosummien tuomaa epäsuhtaa, sillä Ruotsissa maksetaan suurempia palkintoja ja ruotsalaiset katsovat, että hevoset eivät ole keskenään vertailukelpoisia voittosummien perusteella.

”Ruotsalaiset eivät hyväksy suomenhevosia Ruotsin puolelle, koska suomenhevoset ovat enemmän startanneita ja kokeneempia. Mutta eihän se hevonen tiedä, paljonko sillä on rahaa”, Jouko Tarvainen naurahtaa.

Jukka Timonen