Hevoshurahduksesta kuningatarkilpailuun

Mansikkalaatikko odottaa pöydällä vielä käsittelyä, kun Irja Ikonen vastailee onnitteluviesteihin – Poikolan Neito on valittu kuningatarkilpailuun!

Vasta viisi vuotta sitten hevosenomistajaksi ryhtynyt eläkeläisrouva on tohkeissaan.

”Tämä on tuonut ihan hirveästi sisältöä arkielämään: jännitystä, hyviä fiiliksiä, pettymyksiä ja uusia tuttavuuksia”, Irja hehkuu onnellisena viestejä piipittävä puhelin kädessään. Nyt on hyvien fiiliksien vuoro.

Irja omistaa 9-vuotiaan tamman yhdessä puolisonsa Keijo Jääskeläisen kanssa. Vielä kaksi viikkoa sitten lieksalaispariskunta vain unelmoi kaukaisesti Kuninkuusraveista, kunnes Vermossa rävähti. Valmentaja-ohjastaja Iikka Nurmonen tyylitteli Neidon 3100 metrin avoimen tammalähdön vakuuttavaan voittoon. Se sinetöi Rallauksen ja Siron Neidon jälkeläisen kisamatkan.

Vähävaraisimpana mukaan

Irja ja Keijo osasivat odottaa Neidon valintaa, sillä tamman fanipaita oli tarjolla ostettavaksi jo viikko sitten. Hevosen hyvistä näytöistä huolimatta Keijoa ”sottuutti” Neidon mahdollisuudet loppumetreille asti. Raadissa kun voi olla kissanhännänvetoa eri hevosten puolesta ja vastaan.

”Pessimisti ei pety. Hevostouhussa mikään kun ei ole varmaa”, Keijo luonnehtii asennettaan.

Loppujen lopuksi voittosummalla mitattuna vähävaraisimman tamman valinta kuningatarkisaan ei ollut raadin hankalimpia valintoja, kuten Hippoksen toimitusjohtaja Vesa Mäkinen asian ilmaisi.

Uskoa Neidon kisamatkaan oli muillakin, sillä niitä fanipaitoja on mennyt kaupaksi jo toista sataa!

Valmennus ammattilaiselle

Neito

Poikolan Neito on Irjan mukaan oman arvonsa tunteva neiti. Kuva: Jenni Tuokko

Irjaa ja Keijoa voidaan luonnehtia surutta hevosalan harrastelijoiksi, vaikka isännällä on vankka valmennustausta. Keijo pyörittää Kela-taksia ja on joutunut jatkamaan työpäiväänsä, kun Poikolan Neito muutti Nurmosen valmennukseen syksyllä 2017. Keijo ehti sitä ennen valmentaa tammaa itse kolmen vuoden ajan.

”Ei harrastaja pysty hevosta niin pitkälle viemään kuin haluaisi. Työt ovat täällä ja kilpaileminen Lieksasta käsin on niin vaikeaa”, Keijo selvittää maantieteellistä realiteettia.

Keijo halusi Poikolan Neidon ammattivalmentajalle, sillä hän tiesi, että tammalla riittäisi vauhtia, kun vain kaikki asiat saisi kohdalleen. Hevosurheilu-lehdessä oli ollut juttu Iikka Nurmosen muutosta Vääksyyn. Se kirvoitti soiton Nurmoselle, joka muuttokiireidensä lomassa lupasi ottaa tamman hoiviinsa. Ensitöikseen talli hoidatti Neidon pienet jalkavaivat Tampereen Hevosklinikalla.

”En ole puuttunut valmennukseen millään tavoin. Kisan jälkeen Iikka on soittanut kotimatkalta kuulumiset. Minä olen saanut laskun postista ja maksanut sen. Iikka ja Jenni (Tuokko) ovat tässä suurimman työn tehneet”, Keijo muistuttaa.

Valmentajalta tamma saa suitsutusta.

”Hevonen on tehnyt isoja kehitysharppauksia ja kehittyy vielä”, Iikka Nurmonen kehuu.

Poikolan Neito on Nurmosen tallin ainoa suomenhevonen. Miltä tuntuu lähteä ensimmäistä kertaa ohjastajaksi Kuninkuusravien päälähtöihin?

”Hienolta!” Nurmonen tunnustaa.

Keijo

… ja Keijo ajoi viimeksi lähtöautoa. Kuvat: Jukka Timonen

Lapsena hevosen selkään

Keijon suvussa vahvat hevosperinteet yltävät ainakin 1900-luvun alkupuolelle ja sotien jälkeen luovutettuun Karjalan Soanlahteen. Ukki Jegor Holopainen teki asuinseudullaan hevoskauppaa. Jatkosodan jälkeen siirtolaisina Liperin Vaivioon asettuneet Holopaiset viljelivät maata. Keijon isä  Lauri Jääskeläinen savotoi hevosella 21 talvena. Ensimmäinen traktori tuli tilalle vuonna 1964, ja viimeinen hevonen lähti vuonna 1971.

”Heti, kun oppi kävelemään, niin ratsastettiin ja ilman satulaa”, Keijo muistelee lapsuutensa aktiviteetteja.

Hevosharrastus virisi 1990-luvulla ja 2000-luvulla menestyneimpiä valmennettavia olivat muun muassa lämminveritamma Emma To Game ja suomenhevosori Kinnunen (i. Saran Salama, e. Tupla-Tuulia).

Irja

Irja Ikosen ja Keijo Jääskeläisen raviharrastus ulottuu myös Pielisjärven Hevosystäväin Seuran kesäraveihin: Irja palvelee kahviossa…

Eläkepäivien hurahdus

Irjan lapsuudenkodissa Liperissä maatilan töitä tehtiin hevosella; Irja ajoi heinäpellolla haravakonetta. Kaikki hevosmuistot eivät ole mukavia.

”Kun olin pieni tyttö, niin hevonen potkaisi mahaan ja ilmat pihalle. Tilan hevonen kuoli, kun se oli saanut ulkotarhassa kepistä piston nivuseensa.”

Kului vuosikymmenet, ennen kuin Irja hurahti hevosiin ”vanhoilla päivillään”. Hurahduksen aiheutti Poikolan Neidon osto syksyllä 2014 kasvattajalta Martti Pirkolalta Muhokselta.

Keijo oli katsonut Tori.fi:stä Neidon kuvaa ja ihastunut. Hän lähti katsomaan hevosta Tanja-tyttärensä kanssa.

”Keijo kysyi minulta, että ostetaanko yhdessä hevonen. En oikeastaan tajunnut, mitä se tarkoittaa”, Irja naurahtaa.

Ravigeenit kohdillaan

Irja sanoo arastelleensa hevosia lapsuusmuistojensa takia, mutta nyt jopa jalkasuojien laitto onnistuu harjauksen ja letittämisen lisäksi. Nyt hän vakuuttaa, ettei ole koskaan harmitellut Neidon hankintaa.

”Tässä on oppinut sietämään pettymyksiä ja on ollut kasvattavaa reissuta hevosen kanssa yötä myöten pitkiä kilpamatkoja.”

Irjaa kiinnostavat hevosten sukutaustat. Poikolan Neito on osallistunut Oulun yliopiston tutkimukseen, jossa on selvitelty suomenhevosen geneettistä historiaa ja nykytilaa. Geenitutkimus poiki tulokset, joiden mukaan Neito on ravivarmuusgeeneiltään keskimääräistä paremmin pärjäävä ravihevonen ja joka soveltuu pitkänmatkan suorituksiin.

Matka Jokimaalle edessä

Iikka Nurmonen pitää talliaan Jokimaalla, joten Poikolan Neito voi osallistua kuningatarkisaan kotikarsinastaan.

”Se on aikamoinen etu verrattuna siihen, että tultaisiin vieraisiin olosuhteisiin”, Keijo uskoo.

Tamman omistajat ovat seuranneet suojattinsa kilpailusuorituksia enimmäkseen etänä pitkien matkojen takia. Nyt Irja ja Keijo aikovat olla todistamassa hevosensa juoksuja paikan päällä, vaikka monesti he ovat osuneet katsomoon tamman huonoina kisapäivinä.

”Semmoinen noituus on, mutta riski on otettava”, Keijo hymähtää.

Hän uskoo, että ehjällä juoksulla Poikolan Neidon ”ei luulisi viimeinenkään olevan”.

”Lähdössä se viskoo päätään ja sillä on kovat menohalut, että joutuu pitämään kiinni. Mutta jos se höyryää vähemmän eikä meso ja ohjastaja on kieli keskellä suuta, niin… Keulasta se on parhaat juoksunsa tehnyt”, Keijo Jääskeläinen punnitsee menestysasetelmia kolmen osamatkan koitokselle.

Jukka Timonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s