Jaakko Siekkeli tarjoaa useita käsikoprallisia vettä Limuskan juotavaksi. Kuusivuotias tamma herkiää juomattomaksi kilpailumatkoilla ja nyt ollaan Kuopion Sorsasalon raviradan valjastuskatoksessa ja starttiin on puoli tuntia aikaa.

”Kotiin kun pääsee niin heti menee vesipöntölle ja siitä riipasee”, Jaakon puoliso Anja Siekkeli valaisee tamman tapoja.

Jaakko tekeekin sankollisen melassivettä jo valmiiksi mikkeliläiseen kotitalliin palautusjuomaksi. Sekään ei riitä vaan tamma jatkaa omaehtoista nesteytystään vesialtaalla.

Anja sanoo, että Jaakko on samanlainen: Aamupalan söi ennen kello 7:ää eikä sen jälkeen ole tänäänkään mitään suuhunsa laittanut, eivätkä nytkään eväskahvit maita ennen starttia.

”Ensin työ ja sitten leikki”, Jaakko linjaa tapansa.

Kuin Suomi-elokuvasta

Jaakko huolehtii Limuskasta ja Anja kantaa eväskorin takaisin autoon. Tyttären poika Ville Konttinen, 11, on reissussa mukana. Hän kannusti Limuskaa heiluttelemalla lähdön aikana itse tekemäänsä kannustuslippua.

Ei hevoset Jaskaa ja Anjaa yhteen saattanut vaan toisiaan lähellä olleet työpaikat. Anja oli kunnalliskodin johtaja ja Jaakko tilanhoitajana. Pari meni lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin vuonna 1961.

”Kävi kuin suomalaisessa elokuvassa”, kumpikin naurahtaa.

Hevosharrastus tuli myöhemmin yhteisiin elämänkuvioihin.

14-vuotiaan kesätöillä orivarsa

Vuonna 1936 syntynyt Jaakko on ollut tekemisissä hevosten kanssa jo lapsuudestaan saakka. Sodan ajan raadolliset hevostapahtumat ovat tuoreessa muistissa. Hän on nähnyt kaksi kertaa evakkojen vaelluksen rajalta sisämaahan.

”Pikku räkänokkina katsottiin aamusta iltaan, kun he menivät meidän ohi, ja hevosia ja hevosia, ei yhtään traktoria eikä autoa.”

Ensimmäisen hevosensa Jaakko hankki kesäpestuulla. Hän oli 14-vuotiaana hevosrenkinä naapurissa ja syksyllä sai palkaksi 7 kuukauden ikäisen oriin – Jaakon omasta pyynnöstä. Varsaa pidettiin Jaakon kotipihassa nelivuotiaaksi asti, jonka jälkeen Jaakon isä möi sen.

”Hinta oli sama kuin tuliterällä harmaalla Fergusonilla silloin 50-luvulla. Hyvä työhevonen oli nimittäin kullanarvoinen, kun esimerkiksi Savitaipaleella ei ollut kuin yksi piikkipyörätraktori koko pitäjässä. Kaikki tehtiin hevosella”, Jaakko kertoo hevosen silloisen arvon.

Naapurilta harjoitusvinkki

Ennen raviurheilua Jaakko harrasti koiravaljakkohiihtoa useita vuosia SM-tasolla. Sitten Siekkelit alkoivat rakentaa omakotitaloa ja kun koirat vanhenivat, koiravaljakkohiihto päättyi siihen.

Hevoskärpänen puri Jaakkoon uudelleen, kun yksi tuttava isäntä kertoi, että hänellä on 3-vuotias tamma ja kun kukaan ei aja sitä, tarjosi isäntä tammaa Jaakon ajettavaksi. Isännän mukaan tamma oli astutettu mutta se on tyhjä. Jaakko lupasi käydä joskus ajamassa.

”Mie ajoin ja ajoin jonkun aikaa, mutta ei tapahtunut mitään. Tammasta otettiin näytteet ja se olikin kantava.”

Tamma varsoi, varsan omistus jaettiin ja tamma jäi siitokseen isännän tilalle. Tamma on Tuokkolan Touhon kantaemä, vuonna -71 syntynyt Elmira.

Siekkelien ravivalmennus meni vuosikymmeniä harrastuspohjalta, ”ajettiin milloin ajettiin”.

”Nehän riehas alussa hirveesti ja sitten simahtivat lopussa. Eihän semmoisella reenillä pärjää. Yksi tummatukkainen naapuri sanoi, että ”Kuule, Jaska. Jos aiot hevosella ajaa kilpaa, niin se pitää ensin laittaa.”

Jaakko otti neuvosta vaarin.

Limuskan emänemä enolta Anjalle

Mielenkiintoista on, miten Limuskassa nivoutuu Jaakon ja Anjan hevoshistoriaa.

Limuska on Jaakon omistuksessa, mutta sen emän Limpukan omistaa Anja. Limpukan emän Lembon omisti puolestaan Anjan eno Kauko Tolonen Pieksämäeltä, joka sairastuttuaan lahjotti Lembo-tamman Anjalle. Jaakko astutti Lembon Suikun Erolla ja Limpukka syntyi 1999.

Limuskan isä on Tuokkolan Touho, jonka kantaemään Elmiraan Jaakko teki tuttavuutta jo 70-luvun alkupuolella.

Tamman loistava alkukausi

Limuskan juoksu Kuopiossa tärveltyi pitkään laukkaan. Ohjastajan Tapio Perttusen mukaan tamma säntäsi laukalle, kun Santtu Raitala käänsi Vinksahti-ruunan kakkosradalle ja Limuskalle avautui selän takaa yllättäen tyhjä rataosuus.

Alkuvuosi on tammalla ollut muutoin vallan loistava, sillä kahdeksasta startista on kuusi voittoa ja yksi kakkossija. Jaakko ei kiellä, etteikö pariskunnalla olisi nyt käsissään elämänsä hevonen. ”Tällä hetkellä kyllä.”

Siekkelit ovat kasvattaneet vuosien saatossa yksitoista varsaa. Limuskasta ei ole kuin hyvää sanottavaa.

”Tämä on kotona hieno hevonen. Minä lähden seinästä ihan yksin tällä ja kävelytän 3–4 kilometriä, annan sitten löysät kotiin päin, annan tulla Limuskan ehdoilla, virveleitä ei tarvii lenkillä ja aina on koppa kunnossa kun tullaan lenkiltä. On niin miellyttävä. Välillä tullaan tuhatta ja sataa ja sitten välillä vauhti hiippasee pikkasen, kun mä annan tulla sen omilla ehdoilla. Ja siitä on johtunut että se on tullut loput läpi tähän mennessä joka startissa, ettei ole tarvinnut käskeä.

Jukka Timonen