Suomenhevosten kasvattajien on mahdollista saada alkuperäisrotutukea. Jotta korvauksen piiriin pääsisi nykyistä useampi kasvattaja, tuen myöntämisehtoihin pitäisi saada joustoa.

Tätä mieltä on Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen. Hän osallistui EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistamista valmistelevan työryhmän kokoukseen viikko sitten Helsingissä. Työryhmä pohtii geenivarojen suojelua ja käytön edistämistä uudella EU-ohjelmakaudella 2021–2027.

”Tammojen omistajille olisi oltava tarjolla vuosittaiset sopimukset. Korvauksen myöntämiseksi tulisi riittää yksi tamma, josta on esittää astutustodistus”, Ryynänen kertoo suomenhevosen asemaa pohtineen työryhmän jäsenten tahtotilasta.

Orivarsa Walamis ja Timo Ryynänen. (Kuva: Jukka Timonen)

Byrokratiaehdot purettava

Nykyisin tuen hakijan on sitouduttava suomenhevosten kasvatukseen lisäämistarkoituksessa viideksi vuodeksi. Moni pitää viiden vuoden määräaikaa liian sitovana. Hevosten on tuotettava jälkeläisiä vähintään kahdesti sopimuskauden aikana.

Hakijalla on oltava tukikelpoisia hevosia vähintään kaksi, jotta hänellä on mahdollisuus päästä sopimuksen piiriin.

”Valtaosa kasvattajista astuttaa yhden tamman vuodessa”, Ryynänen huomauttaa.

Ryynänen uskoo, että tukiehtoja höllentämällä kasvattajien määrä lisääntyisi ja sitä kautta suomenhevosten määrä kasvaisi ja geenivarannot laajenisivat. Tavoitteena on, että vuodessa syntyisi 1 500 suomenhevosvarsaa.

Alkuperäisrotutuki on yksi maatalouden ympäristötuen erityismuoto. Tukea voi saada joko aktiiviviljelijä tai puutarhatalouden harjoittaja. Ryynänen poistaisi nämäkin ehdot. ”Kaiken kaikkiaan byrokratiaa on purettava.”

Vuonna 2017 suomenhevosten kasvattamisesta maksettavaa alkuperäisrotutukea sai 104 maatilaa ja sopimusten piirissä oli 418 hevosta.

Suomenhevosesta saa korvausta 300 euroa vuodessa.

Hevostalousselvitys samoilla linjoilla

Viikonvaihteessa julkaistiin Maa- ja metsätalousministeriön teettämä Hevostalousselvitys 2018. Ministeriö asetti marraskuussa 2017 selvityshenkilöksi erikoiseläinlääkäri Antero Tupamäen, jonka tehtävänä oli laatia toimenpide-ehdotukset hevostalouden edistämiseksi.

Selvitys antaa tukea CAP27-työryhmän esittämille päämäärille.

Selvityksessä muistutetaan, että suomenhevosen historiallinen ja rodullinen erityisasema Suomessa on hyväksytty.

”Tämän varmistamiseksi on oltava valmiutta suomenhevosrodun monikäyttöisyyden ja riittävän geneettisen pohjan säilyttämiseen. Mikäli näyttely- tai kilpailutuloksiin pohjautuvilla kasvatustukimuodoilla ei rodun elinvoimaisuutta kyetä varmistamaan, tulisi ottaa käyttöön laajemmille kasvattajajoukoille suunnattuja kasvatustukimuotoja”, selvityksessä ehdotetaan.

Kasvattajalla on oltava kaksi tukikelpoista hevosta, käytännössä siitostammoja, jotta hänellä olisi mahdollisuus saada korvausta alkuperäisrodun kasvattamisesta. (Kuva: Jukka Timonen)

Alkuperäisrodut tieteellisesti arvokkaita

Alkuperäistuen saamiseksi kasvattajan on tehtävä ELY-keskuksen kanssa eläinten kasvatusta koskeva erityistukisopimus. Tuen hakija sitoutuu kasvattamaan tilallaan tukeen oikeuttavia eläimiä lisäämistarkoituksessa viiden vuoden ajan. Hakijan on oltava sitoutunut tai tulee sitoutua ympäristötukijärjestelmään.

Sopimukseen hyväksyttävä suomenhevonen on suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma tai kantakirjattu ori. Siitostamman tulee olla sopimuksen hakuvuotta edeltävänä vuonna varsonut, astutettu tai keinosiemennetty. Ikävaatimusta ei ole.

Ruokaviraston sivulla (ruokavirasto.fi) perustellaan korvauksien maksamista alkuperäisistä roduista näin:

”Suomalaisten alkuperäisrotujen perimä halutaan säilyttää tuleville sukupolville. Alkuperäisrodut rikastavat kotieläinten lajikirjoa ja ovat tieteellisesti, taloudellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.”

Jukka Timonen