Arkeologi Tuija Kirkinen, Marjatta Lähdekorpi ja Håkan Jansson tutkimassa Pihlavan kartanon puutarhan kaivantoa. Kuva: Karin Hemmann

Kantaori Kirpun haudan etsinnät päättyivät viime viikolla Pihlavan kartanon puutarhassa Pöytyällä.

”Varsinaista hautaa emme tavoittaneet, mutta kaivauksissa kertyi kuitenkin muhkea luuaineisto, joka tutkitaan tarkasti mahdollisten hevosluiden osalta”, kertoo arkeologi Tuija Kirkinen.

Kirkinen on yksi suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimushankkeen vetäjistä. Hän epäilee, että oriin hauta on tuhoutunut aikanaan maanmuokkauksessa.

Se tiedetään, että Kirppu syntyi vuonna 1879 Rovaniemellä ja että se vietti viimeiset viisi elinvuottaan Pöytyällä. Ori lopetettiin ja haudattiin tilan puutarhaan 1906. Kirpun sukutaulun mukaan oriin isä oli ”Löfgrenin rajuluontoinen” Poiku ja emästä on pelkästään maininta, että se oli rovaniemeläisen Pöykkölän tilan suomenhevostamma.

Uusia näytteitä kaivataan

Kirpun ja myös muiden vanhojen hevoshautapaikkojen etsinnät jatkuvat.

Biologi Karin Hemmann ja Tuija Kirkinen ovat kiinnostuneita 1900-luvun alkupuolella eläneiden suomenhevosten jäänteistä, kuten hampaista, jouhista, taljoista ja luista. Uusia näytteitä saattaa lojua kotien kätköissä, tallien vinteillä ja jäämistöissä, ja näistä tutkijat haluaisivat yhteydenottoja.

Tutkijoilla on hallussaan yksi erinomainen yleisölöytö – vuonna 1917 syntyneen Murron hampaita. Myös kuuluisan pirtuhevosen Lapukan (s. 1917) alaleuka on saatu tutkimuskäyttöön.

Tutkimusryhmän tavoitteena on saada näyte jokaisesta neljästä suomenhevosen pääsukulinjasta. Tutkimuspöydälle kaivataan näytteitä erityisesti kantaoriiden Einon (s. 1888) ja Uljaanpojan (s. 1924) jälkeläisistä.

”Olemme kantalinjojen lisäksi erittäin kiinnostuneita kaikista paikallisista hevoskannoista ja ennen vuotta 1950 syntyneiden pienhevosten näytteistä”, Karin Hemmann viestittää.

Perinnöllisyyden jäljille

Tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää suomenhevosen varhaisvaiheet kokoamalla DNA-näytteitä varhaisimmista yksilöistä ja vertaamalla niitä nykyisen suomenhevosen DNA:han.

Tutkijat yrittävät selvittää suomenhevosen alkuperän lisäksi rodunjalostuksen vaikutuksia nykyiseen suomenhevoskantaan. Tutkimuksesta on apua myös joidenkin suomenhevosille tyypillisten, osin perinnöllisten ominaisuuksien tutkimiseen.

Nykymenetelmin DNA:ta voidaan eristää hyvinkin vanhoista hampaista, karvoista ja häntäjouhista. Tutkimuksessa kerättävät näytteet analysoidaan Helsingin yliopistossa.

Jukka Timonen