”Ratsutädistä vahingossa” ravilähtöjen voittajaksi

suvilei

Mirvan ja Suvilein ensimmäisiä startteja Vieremän paikallisraveissa viime syksynä.

Kuopio 18.1.2018, 8. lähtö, kylmäveriset ryhmäajo 2100 m: 1) Suvilei/Mirva Janatuinen.

Tuloksen takana on mielenkiintoinen tarina, kuinka sattuma, sisukkuus ja oikeat ihmiset voivat ohjata hevosharrastajan aivan uusille urille.

Iisalmelainen Mirva Janatuinen nauraa, kun hän muistelee parin vuoden takaista C-ajolupakurssiaan.

”Hävetti, kun se olin minä, joka aina kyseli.”

Mirvalla oli ratsastajatausta, mutta ravimaailmaan hän oli tullut ihan pystymetsästä. Kurssille mennessään hän oli jo ajanut hevosta ja osasi valjastaakin, mutta säännöt olivat vielä haussa. Nyt kun katsoo ravimaailman tulokkaan ohjastus- ja valmennustilastoa, ei voi kuin ihmetellä. Niin huima on ollut 41-vuotiaan perheenäidin kehitys ravipolulla.

Miehelle rummut, vaimolle hevonen

Mirvalla on takanaan vankka ratsastajatausta. Kymmenkesäisenä pikkutyttönä hän aloitti hevostelun Koljonvirran ratsastustallilla ja yläasteikäisenä hän käytännössä asui tallilla. Kun vanhemmilla ei ollut varaa ostaa hevosta, Mirva teki paljon iltatalleja ja viikonlopputuurauksia.

”Näitä tuurauksia vastaan sain sitten ratsastaa.”

Viikonloppuisin ratsastusseuran pyörittämällä tallilla myös ratsastustunnit pidettiin tuurausperiaatteella ja tuntien pitoon Mirvakin osallistui. Aikuisiällä hän vuokrasi hevosia, mutta ensimmäisen oman hevosensa Mirva laittoi vasta kolmannen lapsensa syntymän jälkeen kymmenen vuotta sitten.

”Mieheni osti rummut, joita ei ollut lapsena saanut, ja minä sain vastapainoksi hevosen.”

Nyt Mirvalla on hänen puoliksi omistama Koskenkukan Liekki, jolla toinen omistaja ajaa valjakkoa ja Mirva on kiertänyt kouluratoja ja pikkuisen hypännytkin. Ratsastuksessa menestystä on tullut juuri sen verran, että into on säilynyt vuosien ajan.

Hevonen imaisi mukaan

Mirva paljastaa, että hän ajautui raviharrastuksen pariin vahingossa ja suurin syyllinen oli Vektorin Maine-niminen ruuna. Hevonen oli kolmen miehen kimppaomistuksessa, ja yksi omistajista oli Mirvan siskon mies Esa Niiranen. Kun hevosella ei näyttänyt laukkurina olevan ravihevosen tulevaisuutta, kimppa purkautui ja Vektorin Maine jäi Esan omistukseen. Kun Mirvan hevonen tarvitsi laidunkaveria, Esa tarjosi hevostaan sanomalla ”sama minkä laitumen nurkassa seisoo”.

Mirva kokeneena ratsastajana hyppäsi ravurinraakileen selkään ja ennen pitkää ratsukko kiersi kahdeksikkoa niin että syvät urat jäivät tantereeseen. Ruuna löysi hiljalleen tasapainonsa, kengät alkoivat pysyä jalassa ja se pystyi kantamaan itsensä. Ravi alkoi löytyä.

”Veka osoittautui mukavaksi hevoseksi. Sitten kun se vielä alkoi juoksemaan ja pärjäämään, rupesi minussa pulppuamaan kilpailuhenkisyys”, Mirva myöntää.

veka1

Vektorin Maine saa lihashuoltoa.

Ammattilaisten opastusta

Mirva tunnustaa, että Esa Niiranen on ollut yksi avainhenkilö hänen ohjautumisessaan raviurheilun pariin.

”Hän on antanut hevosen olla minulla valmennuksessa, vaikka hän on varmasti saanut ehdotuksia alan ammattilaisiltakin.”

Toinen ratkaiseva ihminen on ollut Dahlia-Tallin Jukka-Pekka Kauhanen. Vektorin Maine vietiin Kauhaselle näytille ja se oli käänteentekevää Mirvan kehitykselle.

”Minulla kävi tuuri isolla teellä! Minulle oli tuotu lahjakas hevonen, josta ammattivalmentaja oli kiinnostunut. Hän oli vielä sellainen ammattilainen, joka ymmärtää ratsastuksen olevan hevoselle hyödyllistä liikuntaa. Minua haluttiin neuvoa tekemään asioita oikein, jotta hevonen pääsisi urallaan eteenpäin”, Mirva kehuu Jukka-Pekka Kauhasen kannustavaa suhtautumista tulokkaaseen, jolla ei ollut mitään käsitystä koko lajista.

Vektorin Maineen pitkillä ravikilpailureissuilla Mirva piti kuljettajaa hereillä kyselemällä lajin saloja.

”Ihan hurja etuoikeus, että lajin ammattilainen on jaksanut minua opastaa ja vastata hassuihinkin kysymyksiin”, Mirva hehkuttaa Kauhasta, joka myös kannusti Mirvan ravikorttikurssille.

Dahlia-Tallin hevosenhoitaja Sanna Taimela joutui kerta toisensa perään kertomaan Mirvalle, kuinka hevonen valjastetaan. Ratsun valjastuksessa Mirva oli oppinut selkeät mitat: tuon remmin alle pitää mahtua nyrkki ja tuon alle kaksi sormea, tuohon jätä kämmenen leveys.

”Ravipuolella näihin pitää vaan olla tuntuma tai ainakaan vielä ei kukaan ole minulle tullut muuta kertomaan.

suvilei1

Mirva ja Suvilei viime maanantaina juuri ennen starttia Joensuussa.

Leasinghevosella kilvanajoon

Mirva Janatuinen ajoi Vektorin Maineella harvakseltaan kilpalähtöjä, sillä Vekan voittosumma oli kohonnut sen verran suureksi, ettei C-ajokortilla ajettavia lähtöjä paljoa ollut tarjolla.

”Ja kukapa olisi antanut oman hevosensa tuntemattomalle ratsutädille ajettavaksi”, Mirva naurahtaa.

Koska kilvanajoon oli kova polte, Mirva vuokrasi viime kesänä Suvilei-tamman kilpailuoikeudet Toivo Niemeltä Kauhasen vinkistä. Mirva kiittelee, että hevosen omistaja luotti nyt 8-vuotiaaksi kääntyvän tamman hänen käsiinsä.

”Tuossa vaiheessa vuokrasin pois osuuteni ratsusta ja päätin katsoa tämän ravikortin vähän enemmän tosissaan.”

Yhteinen käsijarru löytyi

Puolen vuoden tuttavuus on poikinut molemminpuolista tuntemusta ja ymmärrystä. Sen verran Mirva on Suvileitä oppinut tuntemaan, että tamma on kova jännittämään asioita ja että toistot tuottavat parhaan oppimistuloksen.

”Komentamalla se menee lukkoon. Oppiakseen se tarvitsee aikaa asioiden päässä työstämiseen.”

Kotilenkeillä kaksikko on löytänyt yhteisen käsijarrun, joka sopii heille molemmille.

”Enää ei vedetä kilpaa naruista. Opeteltiin yhdessä, että minä löysään jos sinä löysäät”, Mirva kertaa ja sanoo treenilenkkien alkavan olla jo mukavia Suvilein kanssa.

Mirva on kokenut, että ratsastus on ollut opetuksessa suurena apuna, kun asioita on voinut opettaa selästä käsin hevoselle. Kilparadoilta valjakko on saalistanut jo kolme ykkössijaa, mutta joka lähdössä yhteispeli ei ole aina onnistunut. Ohjastajalle on rapsahtanut ajokieltoa ja hevonen on joutunut ottamaan uutta vauhtia koelähdöstä.

”Ei siinä mitään. Pahimmasta ketutuksesta kun on päässyt yli, niin sitä enemmän haluaa yrittää, että kyllä minä näytän”, Mirva kuittaa vastoinkäymiset.

Mirva sanookin, että kun hän oppii Suvileillä ajamaan, sitten hän on hyvä kuski.

koskenkukan liekki

Mirva on kiertänyt Koskenkukan Liekillä kouluratoja.

Hevoset vieraan hoidossa

Mirvalla ei ole yhtään hevosta pihapiirissä. Hän on luonut oman toimintamallin, jossa hevoset hoidetaan vuokratallissa ja hän ”vain” harrastaa. Vektorin Maine ja Suvilei asustavat Seppälän tallilla Koukunjoella Iisalmessa.

”Se on pieni mukava talli, jossa hevoset saavat olla pienissä laumoissa ulkona koko päivän”, Mirva selvittää.

Hän kehuu tallin hevosenhoitoa erinomaiseksi. Tallin omistaja Mari Kauppinen on kouluttautunut tallimestariksi ja hänen kanssaan Mirva peilailee hevosasioita. Marin aviomies Riku on kätevä käsistään ja hän on auttanut ”neitoa pulassa”.

Oikeaa hevoshulluutta

Janatuisen perheessä ei ole muita varsinaisia hevosurheilun harrastajia. Yötyö päiväkodissa mahdollistaa sen, että Mirva voi viettää tallilla kolmisen tuntia joka päivä liikuttamassa valmennettaviaan. ”Siitä saa perheelle ison kiitoksen heittää.”

Mirvan oma äiti oli kommentoinut tyttärensä uusia harrastuspolkuja: ”Hullu se on!”

”Raviurheilun myötä olen itsekin alkanut ymmärtää, mitä tuo hevoshulluus on. Pientä se on ratsutytöillä”, Mirva vertaa hymyssä suin.

Teksti: Jukka Timonen
Kuvat: Janatuisten perhealbumi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s