Ruhvanan Urho, 6-vuotias ruuna, on löytänyt uuden vaihteen kaviourallaan. Syystalvella, kun ketsuppipullo aukesi, Urkki on juossut elämänsä ensimmäiset ykkössijansa ja siinä sivussa tasoitusennätyksensä 28,9 ke.

Mattia ja Teppoa lainaten: Kaiken takana on nainen. Sanna Fingerroos, 34, otti ensinnäkin hevosensa valmennusohjat omiin käsiinsä viime vuodenvaihteessa. Amatöörivalmentajana hän teki harjoitteisiin rohkean u-käännöksen. Kun aikaisemmin Urkkia oli vain ajettu, ajettu ja ajettu, niin Sanna ohjasti hevosensa päin Rantsilan metsikköjä reki perässä. Metsäteillä rämpiminen on ollut eritoten hevosen pään hoitoa.

”Tammi–huhtikuu tehtiin sitä, mitä se itse halusi tehdä. Siitä se syttyi pikku hiljaa”, Sanna kertoo positiivisesta mielentilan kehityksestä.

Ruokinta ja pihatto

On Sanna tehnyt paljon muitakin merkittäviä muutoksia. Mahallaan herkästi reagoiva, ruokinnastaan vaativa hevonen sai valita itselleen mieluisimman kuivaheinän laitumelle tuoduista viidestä pyöröpaalista. Urkilla on pihatossa vapaat heinät ja niiden lisukkeeksi on valittu sopivat rehut. Ruokahalut ovat heränneet ja harjoituksen myötä hevonen on saanut lihasmassaa.

Ruuna saa käyskennellä metsäpolkuja pitkin ruhtinaallisella hehtaarin suuruisella laitumella ympäri vuoden ja vuorokauden, sillä tallin ovet ovat auki. Se nimittäin hermostuu pelkästä tallissa olosta.

Makuupatjat on sijattu talveksi pihattoon. Leikkisällä ja toimeliaalla Urkilla on seuranaan kaksi 2-vuotiasta orivarsaa, jotka se villitsee tuon tuostakin leikkimään.

Oikeat sykkeet ja matkat

Varsinainen harjoittelu on nyt entiseen verrattuna todellista sekametelisoppaa mutta Urholle maistuvaa ja kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista sellaista. Kliseisesti sanottuna: eteenpäin mennään hevosen ehdoilla.

Urho veti koko viime talven rekeä, välillä jopa 400 kilon kuormalla. Kokeneena ratsastajana Sanna on hypännyt treeneissä ruunansa selkään ja maneesissa hän on irtohyppyyttänyt Urhoa 110-senttisten pystyesteiden yli. Yksi Sannan käyttämä harjoite-erikoisuus on se, että hän ottaa Urholla pääsääntöisesti pitkiä laukkavetoja kärryt perässä 700–1000 metriä pitkällä suoralla.

Pari asiaa on nuorella ravivalmentajalla harjoitusmetodeissaan kirkkaina mielessä.

”Ajan käyntiä sykkeet korkealla. Tärkeää on treenata oikeilla sykkeillä ja pituuksilla. Välillä ajetaan kovaakin, mutta ei paljoa varsinkaan jos on startteja.”

Oppia kuuntelemalla

Mielenkiintoista tarinassa on se, että Sanna Fingerroos tuli ravimaailmaan vasta vuonna 2012 ostettuaan Ruhvanan Urhon. Ammattivalmentaja Tero E. Mäenpää valmensi Urkkia vuodet 2014–2106. Oman oriinsa kasvua ravuriksi Sanna seurasi lähinnä ravikatsomon puolelta. Sitä ennen hän oli ratsastaja, joka valmensi ravureista ratsuja. Amatöörivalmentaja ei ole saanut ravivalmentajakoulutusta.

”Olen semmoinen ihminen, että kuuntelen toisia. Marika Pääkkönen on opastanut ja opetti alussa muun muassa ilmoitusten teon. Sieltä täältä olen oppia ottanut”, Sanna kertoo.

Kengittäjä Henna Luomajoki Haapavedeltä on ollut tärkeässä roolissa, jotta Urkin kengitys on saatu balanssiin. Pentti Rautio Pulkkilasta kävi vastikään hieromassa reenvedosta syntyneet jumit hevosen lavoista. Sari Mustakangas avittaa raveissa hoitajana ja avustaa toisinaan pihapiirissäkin.

”Paljon vielä opettelemista”

Urhon ja Sannan yhteinen ravikilpailutaival on vasta alkumetreillään. Oppirahoja maksetaan vielä. Itsenäisyyspäivän alla Oulussa kisan pilasivat liiat laukat. Ohjastajalta Mauri Jaaralta tuli palautetta.

”Itselläni on vielä paljon opettelemista. Urkilla on vahva takapää, ja Oulussa lipsui kun ei ollut tarpeeksi hokkia. Oma moka, joka harmittaa. Mutta virheistä oppii”, Sanna armahtaa itseään.

Seinäjoella puolestaan lokakuun loppupäivien kisa kuivui pitkään laukkaan. Tämäkin opetti hevosesta uutta.

”Laukka tuli sekin kiristyksestä loppukurvissa. Kuski (Iikka Nurmonen) sanoi, että heti hyppäsi laukalle. Se on tässä lajissa tullut selväksi, että asiat voivat olla pienestä kiinni. Nyt ainakin tiedetään, että sekkiin ei kärsi koskea”, Sanna selvittää.

Kisaletti muuttaa olemuksen

Savalojan kylässä asuvalla perheellisellä maatalousyrittäjällä on ollut hevosia 20 vuotta. Nyt omia Urhon lisäksi laitumella on orivarsa I.P. Lennosta, shetlanninponi ja suomenhevosratsu.

”Tämä on elämää. Hevoset antavat vastapainoa työlle”, hän perustelee sitovaa harrastustaan.

Tammat eivät ole Sannan mukaan hänen juttujaan, sillä hän pitää enemmän suorasukaisemmista oriista. Suomenhevonen vetoaa monipuolisuudellaan. Vahvojen orimaisten vinkeiden takia viime joulukuussa ruunatussa Urhossa on omat vetoavat persoonalliset piirteensä.

”Se on nöyrä ja kiltti mutta semmoinen oman tiensä kulkija, kingimäinen, eli se on kauhean cool mutta kuitenkin sisällä asuu vekkuli luonne”, Sanna kuvaa koko perheelle tärkeää hevosta.

Hevosen käytös muuttuu, kun sille tehdään kotona kisalettiä.

”Urkista ilmestyy jämäkkä ja energinen hevonen ja sille iskee päälle hiukan orimainen macho. Radalla se haluaa olla aina ekana, ja jos pussiin joutuu, niin siellä se kiehuu ja tuhisee, kun ei pääse pois.”

Tulevaisuuden odotukset ovat yhtä maanläheiset kuin harjoitteluperiaatteetkin.

”Jospa asiat menisivät hyvin jatkossakin. Jalat maassa ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin”, Sanna luotailee.

Teksti: Jukka Timonen
Kuvat: Fingerroosien kotialbumi