Ratsastus kaltevassa maastossa aktivoi hevosen lihaksistoa eri tavalla kuin tasaisella. Seija Nyyssönen ratsailla.

Hevosta olisi liikutettava paljon, monipuolisesti ja kaikilla pohjilla. Se tekee hyvää sekä hevosen ruumiille että korvien välille.

Näin evästää hevoshieroja Satu Juntunen Kangasalan Hevosklinikalta. Hän huoltaa viikoittain 10–30 hevosen lihaksistoa.

Kaikki liikunta on hyvästä: hiljainen kävely, ravi, laukka, kiitolaukka, hyppääminen. Liikkuminen kaikilla maastopohjilla, kovalla ja pehmeällä, niin mäissä kuin poikkirinteissä, tekee myös työtä hevosen lihaksiston parhaaksi.

”Esimerkiksi liikkuminen erilaisilla kaltevuuksilla aktivoi eri lihaksia. Hevonen oppii hallitsemaan kroppaansa ja oppii samalla liikkumaan optimaalisesti”, Satu selvittää hevosen koordinaatiokyvyn kehittymistä.

Maastosta virikkeitä

Kaikki liikunta tekee hyvää hevosen lihaksistolle. Anita Oksman ratsastamassa Jojo-orillaan.

Moni ravihevonen on saanut radoille uutta potkua ratsuttamisesta ja metsätyökomennuksista. Vastaavasti ratsuille tekee hyvää poiketa jokapäiväisiltä kenttä- ja maneesikierroksilta vaihtelevampaan ympäristöön.

Maasto koulii tehokkaasti liikeratoja, ja hevonen joutuu käyttämään älynnystyröitään, mihin kavionsa asettaa.

”Se on pään hoitoa, kun tulee päiviin vaihtelua”, Satu muistuttaa uusien virikkeiden positiivisista vaikutuksista hevosen sielunelämään.

Homma toimii myös toisinkin päin. Harrasteratsu saa uuden ulottuvuuden, kun se opetetaan ajolle. Hevosen lisäksi uudesta aluevaltauksesta hyötyy hevosen omistaja, kun hevosen käyttö monipuolistuu. Saattaapa rattaille nousta uusi harrastaja, esimerkiksi aviomies, joka karsastaa satulalle kiipeämistä.

Stressistä lihaskireyttä

Hevoshieroja tuntee näpeissään, jos lihaksistossa on ylimääräisiä jumeja.

”Lihasten alkupehmittelyyn menee enemmän aikaa.”

Esimerkiksi stressaantunut hevonen reagoi vatsallaan – se syö ja juo huonommin kuin normaalisti. Stressitila heijastuu lihaksistoon.

”Lihaskalvot ja lihakset ovat kireät ja ne eivät aukea helposti”, Satu avaa ongelmavyyhtiä.

Kivuista kärsinyt hevonen voi olla vino johonkin suuntaan, kun se on alitajuisesti oppinut väärän asennon kipua välttääkseen. Hieronnan avulla hevonen voi unohtaa kipukohtansa ja alkaa suoristua.

Hieronnalla rennoksi

Hieronta on kehon toimintoja ylläpitävää hoitoa. Lihaskireyksien poisto auttaa hevosta liikkumaan rennosti. Hieronnalla autetaan rasittuneiden lihasten palautumista ja elvytetään nestekiertoa. Kun lihaksistoa huolletaan, hermotus pelaa ja verenkierto vilkastuu. Se puolestaan lisää hapen ja ravinteiden kulkua ja nopeuttaa kuona-aineiden poistumista elimistöstä.

Hevonen on luotu liikkumaan, ja liikunnalla sen lihaksisto pysyy parhaiten kunnossa. Jopa selällään piehtarointi on ollut työhevosten luontainen tapa hoitaa tukinvedossa jumiutuneita lihaskimppujaan. Hevosten vapaana liikkumisessa on yksilöllisiä eroja. Passiivisen tarhaeläjän voi patistaa liikkeelle iloisesti nelistävän lajitoverinsa avulla.

Oikein mitoitettuna monipuolisella liikunnalla on myös lihaksistoa kuntouttava vaikutus.

Maastotaitoihin apua

Suomenhevosliitto pyrkii edistämään hevosen monipuolista käyttöä niin hevosen kuin omistajan hyväksi. Liitto on kehitellyt tätä varten maastotaitokilpailun.

Liitto järjestää maastotaidon teemapäivän lauantaina 25.11. Mikkelissä. Teemapäivän tarkoituksena on, että osallistuja saa työkaluja lisätä hevosen maastossa liikkumisen taitoja. Ohjelmassa on lisäksi muun muassa valjastusoppia ja ajon perustaitoihin perehtymistä.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen