Mikupas, 16-vuotias suomenhevonen, huokuu levollisuutta, kun Eeva Rönkkö ratsastaa sillä kisasuorituksen jälkeistä palauttelua. Ei edes Tero Rönkön, Eevan aviomiehen, vihellys saa ruunan lerpattavia korvia hörölle.

”Mikupasissa on kyllä karismaa kisakentillä. Se nauttii esiintymisestä”, Eeva vakuuttaa suojatistaan.

Mikupas teki Ypäjällä kelpo kisaohjelman kouluratsastuksen Kelmi Kür -kilpailussa ja sijoittui lopulta yhdenneksitoista kovatasoisessa suomenhevosjoukossa.

Elokuussa Eeva kävi hevosellaan Kuopiossa rohmuamassa Itä-Suomen aluemestaruudet sekä koulu- että esteratsastuksessa.

Puskista kilpakentille

Mielenkiintoista on se, että hevonen on sama, joka vielä seitsemän vuotta sitten yritti raviradalla parhaansa. Valmentajat eivät kuitenkaan saaneet siitä esille Mikker-isän ja isänisä Vokkerin juoksijanlahjoja. Kehitys loppui, ja Mikupas siirtyi Rönkköjen omistukseen vuonna 2011.

Rönköt hankkivat Mikupasin maastoratsastusta varten Terolle niin sanotuksi puskahevoseksi. Pian paljastui, että ruuna on hyvin monipuolinen yksilö. Nyt sillä ajetaan sekä reellä että kärryillä, ratsastetaan maastossa ja käytetään este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa.

”Valjakkoa ei ole vielä kokeiltu”, pariskunta naurahtaa.

Raviradat ahdistavat vieläkin

Mikupas on nyt aivan eri hevonen kuin tullessaan iisalmelaiselle maitotilalle kuusi vuotta sitten. Silloin se jännittyi välittömästi, kun se havaitsi, että isäntäväki asetteli traileria auton perään.

”Miku on aina lastautunut kiltisti ja matkustanut hyvin, mutta alkuaikoina se oli jo muutaman ajokilometrin jälkeen hikinen ja tärisi stressaantuneena”, Eeva muistelee.

Suuret raviradat aiheuttavat Mikupasissa vieläkin tunnekuohun ja se muuttuu erittäin levottomaksi.

”Etenkin Oulun Äimäraution ravirataa ja valjastuskatoksia pyrimme välttämään tämän vuoksi”, Eeva kertoo.

Jokaiselle oma laji

Yhteisten vuosien kuluessa Mikupas on saanut itseluottamuksensa takaisin. Se rouskuttelee kaikessa rauhassa heinää omassa trailerissaan eikä ajon aikana sen selkäpiissä ole ainuttakaan hikipisaraa.

Ikänsä ratsastanut Eeva Rönkkö aprikoi osaselitykseksi, että Mikupas stressaantuu vähemmän ratsastus- kuin ravikilpailutilanteista. Raveissa juostaan kilpaa ryhmänä, kun taas ratsastuksessa kilpailun luonne on erilainen.

Ajan saatossa Mikupas on oppinut huomaamaan, ettei valmennus- ja kilpailureissuissa ole mitään jännitettävää.

”Miku esittää äijää, mutta se on herkkä”, 29-vuotias maatilan emäntä tulkitsee suojattiaan.

Matkajännitys on nyt kaikonnut ja hevonen on rauhoittunut yhteisillä leiri- ja harjoitusmatkoilla. Mikupas nauttii uuden oppimisesta ja pitää ratsukon kaikista kolmesta kilpailulajista. Eeva uskookin, että jokaiselle hevoselle löytyy se oma laji. Niin löytyi Mikupasillekin ja se sai uuden, elämisen arvoisen elämän.

Suomalaista sisua

Mikupas on Eevalle ja Terolle ensimmäinen suomenhevonen.

”Rotu on vienyt mennessään”, Eeva tunnustaa, vaikka he omistavatkin Mikupasin lisäksi itse kasvattamansa kolmivuotiaan FWB-tamman.

Eeva pitää Mikupasia huikeana persoonana ja harvinaisen hyvänä yksilönä. Se on työteliäs ja se yrittää aina parhaansa. Virkaintoisena se saattaa ennakoida tehtäviä, mutta se on aina valmis palvelemaan ihmistä hyvällä asenteella. Eniten omistajia on hämmästyttänyt, että se oppii ja omaksuu koko ajan uutta.

Mikupas on näyttänyt myös suomalaista sisua.

”Jos se ei jotain osaa, se ei turhaudu.”

Huiman nopea kehitys

Juoksijalinjaisen hevosen kouluttaminen este- ja kouluratsastuskentille on vaatinut työtä.

”Miku entisenä ravihevosena halusi mennä lujaa. Viiden laukka-askeleen välit se meni kolmella”, Eeva valottaa lähtöasetelmia.

Ruuna ei kyennyt myöskään laukkaamaan tasapainossa. Kotitilan 30 x 50 metrin kenttä ei ollut riittää vauhtikaarroksiin, kun aita tuli jo vastaan.

Nyt hevonen on kontrollissa esteiden välillä ja ratsukko on kilpaillut metrin luokkiin asti. Viime vuonna Eeva ja Mikupas starttasivat myös kenttäratsastuksessa tutustumisluokissa.

Vuonna 2014 ratsukko aloitti kilpauransa Helppo C-tasolta ja vuonna 2015 noustiin Helppo A-tasolle.

Kehitys on ollut huimaa, sillä Eeva aloitti Mikupasin kouluttamisen vasta vuonna 2013, neljä vuotta sitten, hevosen ollessa 12-vuotias!

Rajat tulevat vääjäämättä jossakin vaiheessa vastaan.

”Jos Mikun into aktiiviseen valmentautumiseen ja kilpailemiseen jossain vaiheessa hiipuu, niin sitten ei enää jatketa väkisin, vaan päästetään ruuna nauttimaan leppoisista maastolenkeistä”, Eeva lupaa hevosen parhaaksi.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen