Auta tutkijoita Einon ja Uljaanpojan DNA:n jäljille

sudenhammas

Hannu Korkeamäen tutkijoille luovuttama Murron sudenhammas.

Tiedätkö, onko jossain 1900-luvun alkupuolella eläneiden suomenhevosen jäänteitä: hampaita, jouhia, taljoja, luita? Tai osaatko neuvoa tarkan hautapaikan?

Tietosi voivat olla ratkaisevan arvokkaita, kun tutkijat yrittävät selvittää suomenhevosen alkuperää ja rodunjalostuksen vaikutuksia nykyiseen suomenhevoskantaan.

Biologi Karin Hemmannilla on jo yksi aarrelöytö – vuonna 1917 syntyneen Murto-nimisen orin hampaita.

”Murron hampaat ovat uskomattoman hieno alku suomenhevosen varhaisvaiheita käsittelevälle tutkimukselle”, Karin Hemmann ja arkeologi Tuija Kirkinen iloitsevat.

Nyt tutkimuspöydälle kaivataan näytteitä erityisesti kantaoriiden Einon (s. 1888) ja Uljaanpojan (s. 1924) jälkeläisistä.

”Tavoitteemme on saada 1800–1900-luvun vaihteen näyte kaikista neljästä suomenhevosen pääsukulinjasta”, Karin Hemmann tarkentaa.

Keräämisellä kiire

leukakuu

Arja Koskela lähetti Lapukan (1917–1941) alaleuan tutkijoille kesäkuun loppupuolella. Kuuluisan juoksijan ja pirtuhevosen muistomerkki on Nivalan raviradalla.

1900-luvun alun suomenhevosista on hyvin vähän näytteitä. Eri-Aaronin (1932–1953) pääkallo ja talja ovat Laihian museossa. Taljan jouhinäytteestä eristetystä DNA:sta on jo tutkittu muun muassa ravigeeniksi kutsutun DMRT3:n ilmenemistä.

”Näytteitä ja tietoja hevosten hautapaikoista on edelleen olemassa, mutta tiedon haltijat alkavat olla melko iäkkäitä. Tästä syystä tämän ainutlaatuisen tutkimusmateriaalin keräämisellä alkaa olla kiire”, Karin Hemmann vetoaa kansalaisten ja hevosihmisten apuun.

Uusia näytteitä saattaa löytyä kotien kätköistä, tallien vinteiltä ja jäämistöistä. Myös museoiden ja koulujen kokoelmista voi paljastua arvokkaita DNA-lähteitä. Tunnettujen hevosten hautoja on esimerkiksi raviratojen liepeillä. Hevosten hautojen arkeologisten tutkimusten tavoitteena on saada näytteitä lähinnä hampaista.

Tutkijat toivovat näytteitä eri puolelta Suomea, jotta 1900-luvun alun paikalliset suomenhevostyypit olisivat hyvin edustettuina tutkimusaineistossa.

Menetelmät kehittyneet

Nykymenetelmin DNA:ta pystytään eristämään hyvinkin vanhoista hampaista, karvoista ja häntäjouhista.

Niin sanottua mikrosatelliitti-DNA-merkkejä käytetään polveutumisen DNA-testauksessa ja monimuotoisuuden ja sukulaisuuksien kartoittamisessa. Näytteistä eristettyä DNA:ta voidaan verrata muinais-DNA:han ja elävien suomenhevosten DNA:han.

”Vertailun avulla saadaan tietoa paitsi suomenhevosen kehityksestä ja sen kehittymisestä eri linjoihin, niin myös apua joidenkin suomenhevosille tyypillisten, osin perinnöllisten ominaisuuksien tutkimiseen”, Karin Hemmann valottaa.

Sattumalta tutkijalle

Murron hampaiden saaminen tutkimuskäyttöön oli sattumien summa. Lapualainen hevosmies ja hortonomi Hannu Korkeamäki oli vuonna 2009 yhteydessä Kariniin, joka oli lehtiartikkelissa pyytänyt tietoja hevosten puunpurennasta ja kesäihottumasta. Yllättäen Hannu kertoi lisäksi tietävänsä Murron haudan sijainnin ja että hänellä olisi oriin hampaita renginkaapissaan.

Murto kuoli vuonna 1936 ähkyyn 19-vuotiaana ja se haudattiin hevosesta huolehtineen eläinlääkärin pihaan Lapuan keskustassa. Pihamaalla kaivantoa tehneet työmiehet osuivat Murron hautaan ja jostain syystä irrottivat lapiolla hevosen hampaita ja antoivat ne hevosmies Yrjö Kivekkäälle. Kivekäs antoi hampaat Korkeamäelle, joka puolestaan luovutti ne Karin Hemmannille tutkimuskäyttöön.

”Murto oli kiltti”

Murto oli vuonna 1917 Vähässäkyrössä syntynyt ja vuonna 1936 kuollut suomenhevosori. Murto alitti ensimmäisenä suomenhevosena kylmäverisille mahdottomana pidetyn 1.30 minuutin kilometriajan. Ori voitti ravikuninkuuden vuosina 1926 ja 1929. Sen 77 rekisteröidyistä jälkeläisistä ravikuninkuuden saavuttivat Eri-Aaroni (1943) ja Valokas (1945).

Murto periytti jälkeläisilleen usein jalon rakenteensa lisäksi korkeita valkoisia sukkia.

”Hannu osasi kertoa Murrosta, että se oli kiltti ja hyväluontoinen hevonen, tyypiltään kevyt”, Karin Hemmann kertaa keskustelujaan Hannu Korkeamäen kanssa.

Murto polveutuu vuonna 1864 Keuruulla syntyneestä kantaoriista Jaakosta, joka edustaa yhtä nykyistä suomenhevosen neljästä sukulinjasta.

Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907, jonka jälkeen suomenhevosesta on kehitetty juoksijoiden, ratsujen, työhevosten ja suomenpienhevosten neljä päälinjaa. Nämä linjat polveutuvat neljään kantaoriiseen: Kirppuun (s. 1879 Rovaniemellä), Einoon (s. 1888 Kuopiossa), Uljaanpoikaan (s. 1924 Valkjärvellä) ja Jaakkoon.

Hanke Facebookissa

Tutkimuksessa kerättävät näytteet tutkitaan ja analysoidaan Helsingin yliopistossa. Oskar Öflundin säätiö myönsi tänä kesänä 4 500 euroa näytteiden keruuta ja analyysejä varten.

Suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimushankkeelle on tehty tiedonkeruuta ja -jakelua varten omat Facebook-sivut.

Yhteydenotot: Karin Hemmann, 050 348 2639, karin.hemmann@helsinki.fi

Tuija Kirkinen, 050 554 1818, tuija.kirkinen@helsinki.fi

 

Teksti: Jukka Timonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s