Tanner tömisee, kun Juholan Jojo käy lämpöisenä. 15-vuotiaan oriin aisteille on tarjolla paljon uutta ja ihmeellistä, kun se odottaa lähtövuoroaan maastotaitokisaan. Tammojenkin läsnäolo Makkaranmäen Tallilla kiihdyttää viriilin herran mieltä.

Omistaja Anita Oksman puhuttelee rauhoittelevasti kasvatilleen. Välillä hän pyörähtää hevosensa kanssa lenkille, jotta suurimmat höyryt purkautuisivat. Parivaljakko on lähtenyt kisareissulle tositarkoituksella, vaikka Anita sanoo, ettei ole kilpailijaluonne.

”Tämä on ehdottomasti opetustilanne. Tarkoitus on totuttaa hevosta uusiin tilanteisiin ja saada se rennommaksi”, Anita selvittää.

Jojo on kotitilallaan Säyneisissä itse rauhallisuus. Anita voi valjastaa sen vapaana ja hän voi taluttaa sitä kontrolloidusti pitkän narun perässä. Mutta ori on käynyt kotitilansa ulkopuolella maksimissaan kymmenkunta kertaa ja se näkyy nyt levottomuutena. Anita toivoo, että totuttelu kisapäivän käänteisiin toisi sekä Jojolle että hänelle itselleen rentoutta ja varmuutta.

Lokakuussa Kiuruvedellä on kantakirjaustilaisuus, ja Jojo on tarkoitus saada kantakirjattua työhevosen jalostussuunnalle. Silloin Anita toivoo ensimmäisen kasvattinsa osaavan käyttäytyä tilaisuuden mukaisesti.

Oma hevonen tutummaksi

Hämeenlinnalainen Pinja Lehtomurto, 13, osallistui kisaan 16-vuotiaan Tirpaus-tamman kanssa. Pinjan kisatavoitteet olivat maltilliset.

”Hevonen jos ottaisi rennosti eikä panikoisi kesken radan.”

Kisassa tamma suoritti rauhallisesti eli niin kuin oli toivottukin. Eskari-ikäisenä ratsastusharrastuksen aloittanut Pinja kisasi ensimmäistä kertaa maastotaidoissa ja kokemus oli pelkästään positiivinen.

”Hevonen sai kokemusta ja se sai purkaa energiaansa ennen kotimatkaa. Tunnen nyt paremmin tuon hevosen”, nuori ratsastaja luettelee tuntojaan ennen vuodenvaihdetta ostetusta tammasta.

Pinjan äiti Niina Myyrä osallistui Tirpauksen kanssa moniotteluun ja piti ”älyttömästi” kisakokemuksesta. Niina kiitteli, että Makkaramäen Tallilla järjestetyssä kisailmeessä oli elämisen maku eli radan varrella ei ollut teennäisiä tehtäviä.

Maastotaitojen harjoittelu antaa eväitä irrottautua tutun turvallisesta pihapiiristä.

”Se tekee hyvää hevosen hyvinvoinnille, kun maisemat vaihtuvat”, Niina muistuttaa.

Lajitietoa netistä

Kuopiolaisen Seija Nyyssösen, 25, ensikokemukset maastotaitokisoista olivat myönteiset: ”Hauskaa, mukavaa, erilaista.”

Hän koki, että ratsastamiseen piti keskittyä eri tavalla, kun tukena ei ollut kentän aitoja. Hän uskoo, että maastotaitokisat ovat hyvää harjoitusta yllättävien tilanteiden kohtaamiseen maastossa. Vastaanhan voi tulla vaikka turisteja sateenvarjojen kanssa.

Seijan osallistumiseen vaikutti vahvasti se, että kisan järjesti tuttu harrastetalli.  Hän ilmoittautui kisaan, vaikkei tiennyt tarkalleen, mitä kisa pitää sisällään.

”Rupesin etsimään netistä ja siellä törmäsin lajista kertoviin blogiteksteihin ja kuviin. Niistä sain ymmärrystä, mistä on kyse”, Seija kertoo.

Iso työ tallilta

Makkaramäen tilan emäntä Minna Mustonen ja isäntä Kari Mustonen olivat viritelleet radan todelliseen maalaismaisemaan.

”Koirat haukkuu, kukko kiekuu ja läheltä kuuluu traktorin ääniä”, Minna kuvaa olosuhteita.

Maastotaidon kisaradan rakentamisessa pyritään käyttämään olemassa olevia elementtejä, jotta kustannukset eivät kohoaisi. Kari oli kuitenkin kaivanut koneella käytävän ja sen päälle nikkaroinut tukevan ylikulkusillan.

”Kyllä sille käyttöä myöhemminkin löytyy.”

Tallin ensimmäisten maastotaitokilpailujen järjestäminen on ollut iso ponnistus viljelystilan ulkopuolella töissä käyvälle pariskunnalle.

”Tykkään järjestää mutta hirmuinen homma”, Minna myöntää.

Minnan mukaan haasteellista oli saada toimihenkilöitä mukaan tehtävärastien tuomareiksi.

”Arkaillaan lähteä mukaan, kun ei tunneta lajia”, hän selittää problematiikkaa.

Kisaviikonloppu Kaavilla alkoi lauantaina järjestetyllä maastotaitokurssilla. Varsinainen kisapäivä oli sunnuntaina 30.7. Makkaramäen Tallilla. Ohjaajana ja tuomarina toimi Elise Toppinen.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen