Murto, Lohdutus ja Eri-Aaroni – ravikuninkaita 1920-, 1930- ja 1940-luvuilta.

Joensuulaisella Petri Makkosella on jotakin, mitä ihan jokaiselta hevosmieheltä ei löydy – suomenhevoslauma olohuoneessa.

Petri on kerännyt merkittävän kokoelman suomalaisten kuvanveistäjien hevospatsaita. Reijolan kotia somistavat niin Anton Ravander-Rauaksen kuin Susanna Nykyrin teokset. Eivät patsaiden esikuvatkaan ole ihan tavallisia heinäkorren purijoita. Näköispatsaiden malleina ovat olleet useat Kuninkuusravien voittajat: Murto, Lohdutus, Eri-Aaroni…

Kokoelman ensihankinta, Ravander-Rauaksen kipsivalos esittää ilomantsilaisen torpparin Eino Sivosen Siro-ruunaa. Se voitti vuonna 1943 Suomen valtion järjestämän puutavaran ajomestaruuden.

”Hieno näköispatsas”, Petri Makkonen kehuu 15 vuotta sitten nettikirppikseltä hankkimaansa löytöä.

Patsaat ovat todellakin esikuviensa näköisiä, sillä esimerkiksi Ravander-Rauaksen tiedetään ikuistaneen kohteensa muodot ja mittasuhteet elävän mallin äärellä.

”Syövät vähemmän”

Kiteeläisen Heikki Juvosen vuonna 1909 patsaaksi ikuistama Eino-Vakaa.

Taiteilijoiden hevospatsaat ovat päätyneet aikanaan ravikilpailujen palkinnoiksi ja hevosharrastajien merkkipäivien arvostetuiksi lahjoiksi. Osa on kaupattu suoramyyntinä. Nyt patsaat ovat varsin haluttuja keräilykohteita. Esimerkiksi Ravander-Rauaksen kipsivalokset ovat uniikkeja, sillä hän tuhosi kaikki muotit lopetettuaan veistouransa.

Petri Makkonen aikoo kartuttaa vielä hevoslaumaansa, jos joku vain haluaa luopua patsaastaan. Keräilykappaleiden hankintahinnan vastapainoksi ostajalla on yksi lohtu:

”Nämä syövät ja sairastelevat vähemmän”, Makkonen vertaa eläviin luontokappaleisiin.

Eivät patsaatkaan ilman huoltoa pärjää. Hauraisiin kipsivaloksiin on maailmankierron aikana tullut kolhuja ja puuttuupa joltakin korva tai muu ruumiinosa. Petri on entisöinyt jokaisen ostoksensa taiteilijalla, eikä se työ ole ilmaista.

Kuvanveistäjille tilaus

Petri Makkosella on keräilyharrastukseensa perspektiiviä ja näkemystä vankasta hevosharrastuksestaan. Hän on Joensuun Ravirata Oy:n hallituksen jäsen ja Keski-Karjalan Hevosystäväinseuran sihteeri. Mainittakoon detaljina, että vuonna 1873 Joensuussa perustettu Hevosystäväinseura on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut hevosseura.

Petri on myös vuonna 1997 syntyneen Huiman Pysteen kasvattaja. Ori juoksi kilpaurallaan omistajilleen peräti 329 058 euroa ja sen autoennätys on huima 20,7. Sen isä oli Pysteri ja emä Hulinan Huima, isänisä Hiluri.

Nyt Petrin silmäterä on toissa kesänä syntynyt tammavarsa Hurjan Lahja, jonka hän on kasvattanut ja omistanut yhdessä Harri Konttisen ja Kari Hintikan kanssa. Varsan isä on Tähen Topelius ja emä Muiston Hurja. Isän puolelta löytyy semmoinen juoksijasuuruus kuin Patrik, nelinkertainen ravikuningas. Suomenhevosten moninkertaisten kuninkaiden suhteen Petrillä on harras toive.

”Patrikista ja Vieskeristä ei ole patsasta”, hän heittää haasteen nykyisille kuvanveistäjille.

Patsaiden historiasta kiinnostuneet voivat lähettää Petrille sähköpostia makkonen.petri@hotmail.com.

Teksti: Jukka Timonen; kuvat: Petri Makkonen