Juukalaisen ravivalmentajan Yrjö Kettusen tuvan seiniä komistaa yksi jos toinenkin kehystetty valokuva, jossa isännän hevoset on ikuistettu voittajakuvaan. Lasivitriinissä on palkintopysteille tilaa enää alimmalla hyllyllä. Menestystä on tullut yhdelle miehelle kiitettävästi.

Kaksi kunniakirjaa on erityisen mieluisia, joita kelpaa esitellä kahvipöydässä. Välkyn Tuisku on palkittu Pohjois-Karjalan vuoden suomenhevosena sekä 2014 että 2015. Tuisku on 1. palkinnon saanut kantakirjaori ja juoksijasuuntainen tietysti.

”Semmoinen on kasvatettu”, Yrjö myhäilee.

Helmikuussa hevosen on tarkoitus palata tauolta ja startata Kuopiossa, mutta omistaja on suunnitellut sille muutakin ohjelmaa. Yrjö tarjoaa 9-vuotiasta Välkyn Tuiskua ensimmäistä kertaa siitokseen. Hän laskeskelee, että uusille siitosoriille on syntynyt tilaa, kun esimerkiksi Saran Salama ja Auraus ovat poissa. Tuiskua hän kehuu ujostelematta:

”Hevonen on terve, ravi on saakelin varma, se on huippusukua, noin nopia ja kovilla tulohilla.”

Tuiskun isä on Tuisku-Topi, isänisä Turo, emä on Välkky Carmen ja emänisä Vokker. Autoennätys 21,2 on vuodelta 2014 ja tuolla ajalla tuona vuonna Tuisku jakoi suomenhevosten 7. sijan koko valtakunnassa.  Kaikkiaan 96 startista 18 on poikinut voiton ja 19 kakkossijaa ja rahaa 101 440 euroa. Näillä meriiteillä uskoisi tammoja löytyvän.

”Se on saatavana siitokseen 800 euron varsarahalla ja se sisältää alvin. Ja pistä siihen minun puhelinnumero 050 303 6943”, Yrjö lyö kauppanumerot pöytään.

Eläkeläisen pitkät työpäivät

Yrjö Kettunen on 67-vuotias eikä hänellä ole aikomustakaan hypätä rattailta, kunhan vain terveys ja kunto säilyvät eloisan mielen mukana.

”Minä en halluu sohvassa maaten laipijjoon syljeskellä ja kahtoo, mitä sieltä tippuu.”

Mies jaksaa tehdä tallilla ja harjoituskentillä pitkää päivää. Hyytynyttä pakettiautoa herättelemään tullut kestoapuri Keijo Tanskanen todistaa, ettei eläkeläinen selviä valmennuspäivästään kahdeksalla tunnilla. ”Taitaa virua monesti 16 tuntiin ja iltamyöhään.”

Tallissa on yhdeksän omaa hevosta, ja starttihevoset ovat valjaissa joka toinen päivä. Jokin aika sitten Yrjö osti toisen maatilan hevosharrastuksensa tueksi Nurmeksentien varrelta. Ken tietää miehen metkut, hänelle ei ole yllätys, että uusi tila sai vielä Hippos-lisänimen. Yrjö itse asuu synnyinsijoillaan Penttilä-tilalla Juuan taajamassa. Hyvät harjoitusmaastot ovat sielläkin lähellä, mutta ongelmana on kolmen tien ylitys.

Palkintotasoa parannettava

Yrjön ei tarvitse pelata pelkästään omaan pussiinsa. Hän kantaa huolta lajitovereista ja raviharrastuksesta ylipäätään. Ensimmäiseksi hän rukkaisi palkintojenjakoperusteita.

”Puolelle startanneista pitäisi antaa rahhaa”, hän vaatii.

Eikä viimeisille palkintosijoille jaettavista 50 euroista ole edes kaurarahoiksi. Ratojen välit ovat pitkät, joten polttoainepumpulla käynti maksaa. Sen päälle ohjastaja kuittaa oman palkkionsa. Esimerkiksi 20 euron penkkiraha on tilitettävä kuskille niin sanotusta hutistartistakin.

Palkintotason nosto palvelisi nykyistä paremmin hevosurheilua. Hevosia kilpailutettaisiin enemmän, aloittelijat lähtisivät herkemmin mukaan ja sarjat täyttyisivät. Raviurheilu kantaisi elinkeinonakin uusia pieniä yrittäjiä.

Yrjö toivoo, ettei raviurheilulle jäänyt mopen osa, kun Fintoto yhdistyi vuoden alussa RAY:n ja Veikkauksen kanssa. ”Oliko se hyvä asia, aika näyttää.”

Terveisiä Hippokselle

Juukalaisvalmentaja ei ole itse kilparattaille noussut eikä nouse. ”En jouda korttikurssilla rummuumaan.”

Siitäpä syntyy epäkohta, jonka valmennukseen keskittyvä mies haluaisi korjata. Nimittäin harjoitusraveihin ei ole asiaa ilman korttia ja siitä säännöstä olisi päästävä.

”Monet tykkäisivät opetusmielessä porukassa ajella. Siinä näkisi, miten hevonen reagoi toisiin hevosiin”, Yrjö Kettunen perustelee näkemystään.

Omalle etujärjestölleen Hippokselle Yrjöllä on muitakin terveisiä. Isoimmat palkintorahat tuppautuvat jäämään ravikolmion Lahti – Tampere – Helsinki sisälle. Uusjaon voisi aloittaa Vermon keskiviikkoisista Toto65-raveista. ”Niitä pitäs jakaa muuallekin”, pohjoiskarjalainen hevosmies ehdottaa.

Yrjön menestysreseptit

Nyt kun alkuun on päästy, samaan rahaan Yrjö Kettunen jakaa omia, hyviä tuloksia tuottaneita valmennusmetodejaan aloitteleville raviratojen puurtajille. Ensinnäkin kilpahevonen tarvitsee ensiluokkaiset kaurat ja heinät. Juuan tilallinen korjaa heinänsä pikkupaaliin ison paalin sijasta. Näin ei tule homeheinää. Hevonen tarvitsee välillä lepoa ja sairaalla ei saa treenata eikä kilpailla. ”Muuten nuppi männöö.”

Hevosen korvienväliä voi huoltaa myös puhumalla. ”Välillä höpötetään niille.”

Lumi on Yrjön mielestä paras harjoituselementti. Lumipolannepohjaisissa radoissa on sopivin jousto, ja kesällä nurmirata on paras. Tarhoista on raivattava kivet ja kannot pois, sillä hevonen ei saa särkeä niihin jalkojaan. ”Sen takia mehtään en tee laitumia. Pellolla pyssyy jalat terveinä.”

Ravivalmennus ei ole hätäisen miehen tai naisen hommaa.

”Hevoset ovat yksilöitä. Tuiskullakin löytyi ravi vasta 5-vuotiaana. Sitä ennen se peitsasi ja pökelsi”, Yrjö paljastaa silmäterästään.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen