Miina-tammaa eivät vuodet paina

miina_mikko_arja

Mikko ja Arja jaksavat iloita Miinan vireydestä. ”Se vielä viime kesänä piehtaroi laitumella”, Mikko kertoo.

Voisi äkkiseltään kuvitella, että 35 ikävuoteen ehtineellä hevosella riluamishalut olisivat jo aikaa sitten sammuneet. Riittäisi, että joku kantaisi valmiiksi eteen päivittäisen kaura-annoksen ja siunaisi vielä yhden eletyn päivän – aamen.

Ikinuori Miina-tamma on toista maata. Jos silmä välttää ja edessä aukeavat vapauden portit, Miinan löytää naapurin puolelta volttiennätysajassa 59 ja osia.

Omistajalla Arja Oksmannilla on kerrottavanaan parikin karkaamisreissua loppusyksystä. Miina ja sen kaveri, kaksi vuotta vanhempi risteytysponi Vicky Lee eli Vikkan tepastelivat aidatulla laitumellaan, kun isäntäväki vetäytyi tupaan kahville. Puoli tuntia siitä niin naapuri soittaa: Hevoset ovat heidän pellollaan!

Arja inttämään, ettei se ole mahdollista, kun kaksikko oli vielä hetki sitten todistetusti aitauksessa. No, ketkäpä muutkaan siellä olisivat voineet rouskutella, kun lähitienoolla ei muita heppoja elele. Paljastui, että parivaljakko oli vaivihkaa kiertänyt hehtaarin suuruisella laitumella metsän puolelle. Sen suojissa olivat sitten särkeneet aidan ja kopistelleet tyylikkäästi vapauteen. Onneksi pelto oli puitu.

”Keksivät kaiken aikaa juonia. Löytävät kyllä raon, ja jos veräjä jää auki, niin kyllä lähtee”, Arja ihastelee ikäystävysten mielenvirkeyttä.

Kun urakoitsija tuli silottelemaan työkoneella pihamaata, niin voi sitä vieraan ihmetystä, minkä Miina sai aikaan, kun se säntäsi täyttä ravia lähitielle hetken vapauden huumassa.

”Enkä minä sitä juoksemalla kiinni saa,” Arja naurahtaa ja siunailee huojentuneena, ettei kotiosoitteessa Juuan Otravaarantiellä liikennettä ole nimeksikään.

Arja pelasti lopetukselta

Miina on elänyt hyvän ja harvinaisen pitkän elämän. Suurin kiitos siitä kuuluu Arjalle ja hänen miehelleen Mikolle. Arja tunnustaa, että heillä on yhteinen projekti: He ovat sieluiltaan eläinten pelastajia.

Miina-tamman elontie oli nimittäin päättyä jo vuonna 2002. Siuntiossa asuessaan Arja näki Miinan laitumella tiineenä, roikkuvavatsaisena, mutta hevonen esittäytyi kilttinä ja hyväkäytöksisenä. Arjalle paljastui, että varsomisen jälkeen tamma lähtisi teuraaksi. Hän soitti saman tien omistajalle, joka suostui, että Miina siirtyisi varsan vieroituksen jälkeen Arjan hoiviin.

Hevoselle löytyy mielenkiintoinen historia. Miina on syntynyt 14.4.1981 Ypäjällä, silloisessa Valtion Hevosjalostuslaitoksessa. Emä oli Niina, ja Apeli-isä eli 29-vuotiaaksi. Miinalle itselleen siunaantui kymmenkunta varsaa.

Ravikilpailutilastoihin Miinalle on merkitty 25 starttia 16.2.1986 – 7.2.1988. Vuonna 1987 se poimi 15 startissaan neljä ykköstä. Arja sai tietää, että metsäkoulutuksen saanut hevonen oli vetänyt raskaita kuormia. Sillä oli ratsastettukin, ja Miina teki vielä vuonna 2008 käyntilenkkejä ilman satulaa.

arja_miina

Kaura ei sovi Miinan vatsalle, mutta näkkileipää se hamuaa mielellään Arjan käsistä.

Äärettömän kiltti

Vuonna 2004 Arja ja Mikko muuttivat Mikon kotitilalle Juuan Petrovaaraan ja Miina ja Vikkan tulivat perässä. Tilan tallissa ne sopivat piehtaroimaan ja oman tahtonsa mukaan kaksikko pääsee liikkumaan pihatosta laitumelle.

Hienointa Miinassa on ollut sen äärettömän kiltti luonne.

”Lapset ovat saaneet kulkea sen alta. Se ei ole koskaan potkaissut tai purrut ketään”, Arja vakuuttaa.

Miina ei ole sairastellut ja sillä on hyvä purukalusto. Viime kesänä hampaiden tarkistuksessa ei ilmennyt raspaamisen tarvetta. Näkyvimmät vanhuuden merkit ovat notkolle painunut selkä ja kaventunut pylly. Arja myöntää, että se on surun päivä, kun hevosvanhuksen lähdön hetki koittaa. Tilalla kuitenkin eletään päivä kerrallaan Miinan kuntoa ja olotilaa seuraten.

”Se rakastaa kävellä tiellä – ja naapurin pellolla”, Arja kuvailee lämpimästi tamman vireystilaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Miina-tammaa eivät vuodet paina

  1. Onpa mukava lukea tuommoista tekstiä rakkaudella hoidetusta hevosesta. Mulla itsellä on suruaika menossa, kun Loppiaisena jouduttiin lopettamaan jalkansa pahoin loukannut Vili-hevoseni, 22v
    . Pelastin sen 4v sitten teurasautosta (annettiin 1 vrk aikaa miettiä) ja moni puolueeton ulkopuolinen henkilö, siis ihan oikea hevosammattilainen, on sanonut, että onpa se hyväkuntoisen näköinen.Rakkautta ja Substralia ja paljon liikutusta ja – se oma ihminen..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s