Niilolan tilan hevosten hoitotallin seinälle on ripustettu herttainen piirustus: ”KIITOS ETTÄ Hieroit Henkkan!! T: Sara” Pikkuneiti on piirtänyt kiitossanojen saatteeksi tyytyväisen näköisen hepan ja pari hevosenkenkää.

Tilalle on lähettänyt terveisiä moni muukin tyytyväinen asiakas, joko suoraan tai epäsuoraan. Hevosurheilun lehtileikkeessä valmentaja Jaakko Mikkonen sanoo pohtineensa jo Ekolokin poistoa kilpailurekisteristä jalkavaivojen takia. Sitten hän kertoo vieneensä hevosensa Juukaan Henna Haloselle, joka työskenteli oriin kanssa kaksi tuntia.

”Lepopäivän jälkeen käytin Ekolokia valjaissa ja muutos oli valtava”, Mikkonen suitsuttaa voittojuoksun jälkeen ja tunnustaa, että on pitkälti Hennan ansiota, että hevonen on tullut takaisin.

Samainen lehti otsikoi: ”Virin Camillan vatsa on kunnossa ja mieli korkealla”. Tekstissä Reino Miettinen kehuu Hennan shiatsuhoitoja ja hevosen juotto-ohjeita.

Asiakkaita riittää

Nuo syksyllä 2015 ilmestyneet artikkelit ovat poikineet tukun uusia asiakkaita Henna ja Jari Halosen Niilolan tilan Hevosten hyvinvointikeskukseen.

”En ole enää juuri ilmoitellut sanomalehdissä. Asiakasvarauksia on marraskuun loppuun”, Henna avaa hoitovarauskirjaansa.

Vaatimattoman oloisen emännän hyppysissä pitää olla jotakin erikoista, jos hevoskoppeja pitää jyryyttää Juuan Etelä-Vuokkoon asti, ohi muiden klinikoiden.

Vuoropuhelua kosketuksin

Henna, 51, valmistui hevosshiatsuhoitajaksi vuonna 2011. Ammattinimike on nyt Suomessa yhdeksällä valmistuneella.

Shiatsu on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa käytetään erilaisia käsin tehtäviä painelu- ja venytystekniikoita. Tekniikat rentouttavat lihaksia ja sitä kautta auttavat verenkiertoa ja lymfajärjestelmää. Shiatsu vaikuttaa akupunktion tavoin.

Hennan skotlantilaisen opettajan Liz Eddyn sanoin: shiatsu on kosketuksen kautta tapahtuvaa vuoropuhelua hevosen kanssa.

”Shiatsuhoitaja oppii kuuntelemaan, miten hevonen kokee kehonsa, jotta hevonen voisi kertoa, minkälaista käsittelyä se tarvitsee ja mihin kohtaan”, Liz Eddy kuvailee hoitosuhdetta.

Hevosilta alkuopetus

Vaikka skotti oli varsinainen opettaja, Henna sanoo oppineensa alun perin ammattinsa hevosilta. Tuijotelleensa oman laumansa käytöstä Henna huomasi hevosten hoitavan toisiltaan tiettyjä kehon osia. Hän alkoi hoitaa niitä myös itse, ja hevoset alkoivat näyttää ”pisteitään”, ”kanaviaan” ja ”linjojaan”, joiksi Henna ne itse nimesi.

Eli tiedostamattaan Henna hoiti hevosiaan vuosisatoja vanhoin shiatsuopein ennen ensimmäistäkään oppituntia. Oppitunneilla hän oppi viralliset nimet, akupisteet ja meridiaanilinjat, ja shiatsun merkityksen sisäelimille. Omakohtainen käytännön kokemus avitti Hennaa tavattomasti opinnoissa ja valmistumisessa. Myös hoitotyössä pitkä käytännön oppijakso näkyy.

Sormenpääsensorit

Henna korostaa kosketuksen merkitystä hevosenhoidossa. Koskettamalla kommunikoidaan ja sitä kautta syntyy ihmisen ja hevosen välinen luottamus.

”Minulla on paljon hevoskavereita, jotka hirnumalla sanovat: Terve!” nelijalkaisten luottamuksen saanut hoitaja myhäilee.

Sormenpäät ovat ne sensorit, joilla Henna aistii hevosen olotilan. Sormet ovat hoitajalla tiukoilla, kun monisatakiloinen eläin työntää nautinnollisena vastaan, kun akupisteen stimulointi tuo rentouttavan tunteen.

Kokemuksen tarkentamalla katseellaan hän taas diagnosoi niin ratsun kuin ravihevosen vinousongelmat ja kivun lähteet. Moniin ongelmiin hoitaja löytää lääkkeet loogisella päättelyreseptillä. Henna on saanut hyviä tuloksia vinouden oikomisessa kiinnittämällä huomiota hevosen painopisteiden muuttamiseen niin, että heikommatkin jalat alkavat ottaa osaa työntekoon.

”Kun näiden jalkojen liikeradat paranevat ja lihakset kehittyvät oikein, hevonen voi käyttää koko kehoaan paremmin.”

Henna sanoo eläinlääkäreidenkin heränneen tutkimaan ongelmien lähteitä sen sijaan, että piikitetään vain seurauksia piiloon.

Takaisin perusasioihin

Hevosshiatsu on luonnonmukainen hoitomuoto. Kaiken kaikkiaan Henna Halonen peräänkuuluttaa luonnonmukaisten, vanhojen hevosmiestaitojen perään. Kun hevonen on aroeläin, olisi luonnollista, että se saisi nelistää vapaana ulkona laitumella. Se on oikeaa hevosen elämää raviratojen kilpurillekin.

Ruoka on oma lukunsa. Hevonen on korsirehun käyttäjä, silloin heinällä ja hivenaineilla pärjää harrasteratsujen kanssa pitkälle. Ennen vanhaan tehtiin apetta ja se oli hyvä kuidunlähde.

”Hevosille on tullut paljon allergisuutta, iho-oireita ja vatsaoireita. Uskon, että ne ovat pitkälti lähtöisin täysrehuvaltaisesta ruokinnasta. Kaviokuumettakin on paljon. Se tuntuu olevan nykyään harrastehevosten elintasosairaus – hevoset ovat lihavia ja niillä on liikuntaan nähden liian sokeripitoiset eväät.”

Henna aprikoikin, että hevosen pidossa maalaisjärki on osin hävinnyt. Riittäisi, että hevosenomistaja pitäisi asiat yksinkertaisina, eikä esimerkiksi juoksisi kaiken maailman nettiohjeiden perässä. Omaa hevosta toivovat tytöt ja pojat hän toivottaa talleille lannanluontiin. Hevostilalla perusasiat opitaan.

Koneet apuvälineitä

Ei Hennakaan kaikkea käsin tee. Henna ja Jari ovat investoineet hevoshuoltamonsa ulkokuorien lisäksi hoitolaitteisiin. Ne ovat hoitotyön apuvälineitä.

Infrapunalamppujen lämpösäteily tunkeutuu syvälle lihaksiin ja auttaa hevosia rentoutumaan ja helpottaa tätä kautta suurten selkälihasten käsittelyä. Lääketieteellisellä laserilla Henna voi nopeuttaa vaikkapa jänteissä ja lihaksissa olevien vaivojen parantumista. Suolahuoneessa hevonen saa apua hengitys- ja iho-ongelmiinsa.

Omistajille opetusta

Henna jakaa auliisti tietotaitoaan myös asiakkailleen. Hän on innostanut heitä opettelemaan esimerkiksi venyttelysuuntia vinouksien korjaamiseksi.

Henna järjestää hevosenhuoltopäivät Niilolan tilalla 4. ja 17. joulukuuta. Kurssien aiheina ovat hevosten vinoudet ja löysäpolvisten hoito. Kurssilaiset saavat näihin vaivoihin vielä jumppa- ja venyttelyohjeet.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen