Hevoskuiskaaja Kari Vepsä

IMG_2899Lämmin ja rehti kädenpuristus toivottaa minut tervetulleeksi.

Aurinko heijastelee kevättä valkoisille hangille kävellessämme tallille.

Istumme kodikkaaseen tallin toimistoon tallikissojen tervehtiessä meitä lempeästi.

Tapaan Kari Vepsän ensimmäistä kertaa ja olen jo nyt vaikuttunut. Kari Vepsän olemus huokuu luotettavuutta ja rehtiyttä. Ihmiset jotka rakentavat elämäänsä intohimostaan johonkin osaavat aina elää elämää täydesti. Se välittyy vahvasti sellaisista ihmisistä ja luo heidän ympärilleen tietynlaisen ilmapiirin.

Karismaattisena iskelmä laulajana tunnettu Kari tunnetaan erityisesti myös hevostaidoistaan.

Opettajan työssä aikanaan toiminut Kari osaa kiteyttää isoja hevosasioita ja oppeja yksinkertaisiksi ohjeiksi avata ovi hevosten maailmaan. Pääsen matkalle josta lukuisia oivalluksia rikkaampana tiedän katsovani seuraavan kerran hevosta uusin silmin.

Kari Vepsä tutustui hevosten maailmaan jo pikkupoikana ukin hevosten parissa.

LENTO

Ukki oli hyvä esimerkki siitä miten hevosia tuli kohdella. Koskaan ukki ei huutanut tai lyönyt hevosia. Kari tiesi jo silloin tuntevansa yhteyden hevosiin. Hevosista tuli vuosien myötä parhaita ystäviä.

Suomenhevonen Lento oli Karin ensimmäisiä oppilaita. Vai oliko se niin, että Karin ensimmäisiä opettajia ? Kari toteaa, että hevoset opettavat ja koskaan ei ole valmis.

Aina on opittavaa ja aina voi kehittyä. Jokainen hevonen on oma persoonansa ja jokainen hevonen opettaa jotakin.

Lento asusteli Luumäellä kunnes se siirrettiin Haminaan ratsastuskouluun asumaan. Aikaisempi rauhallinen elämä muuttui ihmisiä ja hevosia viliseväksi arjeksi johon Lento ei osannut suhtautua myönteisesti.

Lennosta tuli vihainen ja säikky ja tallinomistaja halusi Lennon tallista pois koska kukaan ei oikein uskaltanut hoitaa tai lähestyä sitä. Kari päätti auttaa hevosta ja syvensi lapsena oppimaansa etsien tietoa. Kun oli aika siirtää Lento toiseen talliin, sama tuttu tallinpitäjä joka Lennosta aikanaan halusi eroon tuumasi: ” veit sitten tallin parhaan hevosen.”

Ajan myötä Lennosta oli tullut monipuolinen hevonen joka oli tuttu näky hääkeikalla Haminassa lännenvankkurit kaverinaan. Ei haitannut Venäjän rekkaliikenne kun se rauhallisesti kopsutellen kuljetti onnellisia hääpareja.

PERUSTAITOJEN MERKITYS

Kari tunnetaan monipuolisista hevostaidoistaan joista eräs on hevoskuiskaus joka myös pohjana kaikelle Karin hevososaamiselle. Kari on opiskellut alaa mm Amerikassa.

Siellä hevososaaminen kuuluu vahvasti maan historiaan ja siellä sillä on pitkät perinteet. Hevoset kuuluvat Amerikan historiaan vahvasti.

Suomen lyhyet perinteet ratsutyö-hevosten kasvattajana näkyy mm erilaisina koulutusvajeina alan koulutuksessa ja sen myötä käytännön elämässä talleilla. Kari toivoo alan ammatti koulutukseen enemmän hevosten käsittely taitoon perustuvaa käytännön koulutusta. Hevosen ja ihmisen yhteys ei synny teoriasta tai kiireisistä ratsastustunneista. Se syntyy käytännön kautta hevoseen tutustuen sen ominaisuuksista oppimisen kautta ja yhteys hevoseen luomalla. Onneksi Ratsastajaliitto on katsonut suomalaiseen tulevaisuuteen avoimin mielin ja Kari toimii heidän kanssaan yhteistyössä mm toteuttaen yhteistä kurssitoimintaa.

Kari on huolissaan myös varsojen opettamisesta. Varsan synnyttyä se usein saa olla emänsä kanssa ilman ihmiskontaktia pitkäänkin joka vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa aloitettuun varsan tutustumiseen ihmisen kanssa.

Varsojen tutustuminen ihmiseen tulisi aloittaa jo 24h sisällä syntymisen jälkeen. Yleensä noin yksi tunti riittää. Varsa käännetään rauhallisesti vuorotellen kyljelleen ja sitä hierotaan ja hellitään emän läheisyydessä. Pyyhe on hyvä apuväline hellässä hieronnassa. Lisäksi varsalla nostellaan jalkoja, pidetään jonkin aikaa riimua päässä ja näin tutustutetaan rauhallisesti ihmiseen. Tämä kaikki rekisteröityy varsan mieleen ja vaikka se olisi seuraavat puoli vuotta vain emänsä ja laumansa hevosten seurassa – se muistaa ihmisen kosketuksen ja riimun ja kaiken tärkeän perusasioista kun on aika jatkaa opintoja matkalla aikuiseksi hevoseksi.

Kari kertoo lisää. Hän avaa hevosten maailmaa rauhallisin yksinkertaisin esimerkein. Juuri sellaisin joita tarvitaan kiteyttääkseen aiemmin opittua tarkoituksena oivaltaa hevosen syvintä olemusta.

Hevonen on laumaeläin ja se tarvitsee lauman ympärilleen. Hevosen ei ole hyvä olla yksin. Jopa kissa tai kani kaverina auttavat hevosta laumaviettiensä toteuttamisessa.

IMG_2897

HEVONEN ON SAALISELÄIN

Hevonen on syntynyt palvelemaan hyvää johtajaa. Miten hyvä johtajuus saavutetaan ? Se ei synny luonnostaan. Onhan hevonen saaliseläin ja ihminen ”saalistaja”.

Kari toteaakin, että hevosen kouluttaminen ja kasvattaminen on palapeliä jossa jokainen oikea pala rakentaa hyvää johtajuutta ja keskittymiskykyä.

Hevosen ominaisuudet laumaeläimenä ja saaliseläimenä näkyvät hyvin esimerkiksi maastoratsastuksella. Jos joku hevosista säpsähtää jotakin muut reagoivat samalla tavalla.

Jos maastopolulla ei ole riittävästi huomioitu kuka on nk johtajahevonen ja se on väärässä paikassa metsäpoluilla kulkevaa jonoa saattaa helpostikin toteutua hermostuneisuus joka näkyy juuri esimerkiksi turhana säntäilynä.

Hevosilla on päässään ”digi-kamera”. Ne rekisteröivät muutokset maisemassa juuri saaliseläimen vaistojen vuoksi. Ne huomaavat jopa vaatteiden vaihtumisen ja herkässä hevosessa muutos voi jopa hermostuttaa. Siksi hevosen kunnioittaminen ja sille puhuminen, asioista kertominen on tärkeätä. Hevosta tulee aina tervehtiä ja kertoa sille mitä tapahtuu. Rauhallinen liikehdintä ja ääni auttavat sitä rekisteröimään tilanteen eikä varauksellinen tarvitse olla. Kämmenselän esittäminen nuuhkaistavaksi hevosta tervehtiessä tuntuu simppeliltä ajatukselta mutta sillä on tärkeä rooli rituaaleissa hevosta tervehdittäessä. Hevonen tunnistaa rituaalien kautta johtajansa, ihmisen jonka tehtävänä on kertoa sille, että vaaraa ei ole.

Kun tutustuu uuteen hevoseen on kaava samanlainen. Käy ensin tervehtimässä hevosta ja sano sille vaikka reilusti Päivää. Mene hetkeksi pois ja anna hevosen nuuhkaista kämmenselkää. Ole rauhallinen ja liiku rauhallisesti.

Hevosen perus pelot liittyvät saaliiksi joutumisen pelon lisäksi vangitsemiseen ja ahtaan paikan pelkoon.

HEVOSEN PELOT

Koska ihminen on johtaja ja johtajuuden tarkoitus on toimia lauman eli hevosen johtajana on johtajan tehtävänä myös poistaa hevosen perimmäiset pelot. Kehon kielellä on valtava merkitys yhteydessä hevosen kanssa.

Hevonen lukee johtajaansa pienimmästäkin liikkeestä joten johdonmukaisuus ja rauhallisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia kaikessa mitä hevosen kanssa tehdään.

Hevonen ei laumaeläimen ominaisuuksistaan johtuen keskity ihmiseen ihmisenä vaan ihmiseen johtajana. Laumassa johtaja-tamma johtaa laumaa. Tammalla ja laumaan kuuluvilla hevosilla on ”langaton nettiyhteys” joka on päällä koko ajan.

Jos laumasta viedään johtaja-tamma pois aiheuttaa se lauman muissa hevosissa välittömästi pakoreaktion. Viimeiseksi jäävä hevonen tarkoittaa saaliiksi joutumisen roolia. Kukaan ei halua jäädä viimeiseksi.

Kuvaus istuu hyvin esimerkiksi juuri maastoratsastukselle miten hevoset suhteessa toisiin hevosiin tilanteet metsässä kokevat jos johtaja ei ole sille kuuluvalla paikalla.

Herkän ja pelkäävän hevosen koulutus perustuu pakoreaktion rajan nostamiseen.

Hyvän johtajuuden tarkoitus on luoda hevoselle turvallisuuden tunne jolla voitetaan luottamus jota ei saa pettää.

Jos mennään tässä perusasioiden äärelle se tapahtuu parhaiten olemalla hevosen kanssa. Tämä toimii myös silloin kun ihminen toteuttaa hevosen kanssa yhteistyötä terapia mielessä. On siis kyse hevosen tai ihmisen pelon poistamisesta se onnistuu parhaiten maasta käsin. Erityisesti silloin kun ihmisen pelot ovat voimakkaat tulisi hevosen kanssa työskentely aloittaa siten.

Tutustuminenkin hevoseen parhaiten onnistuu hevosta taluttamalla. Hevonen maasta käsin kohtaamalla.

HYVÄ JOHTAJA ON ”LEADER”

Hevonen on syntynyt palvelemaan johtajaa. Kun se tapahtuu hevoselle luontaisesti sen tuntiessa olonsa turvalliseksi on palveleminen ja tekeminen hevoselle mielekästä ja näin ollen se tahtookin tehdä yhteistyötä johtajansa kanssa ja oppia uutta.

Hyvään johtajuuteen ei kuulu agressiivisuus tai hevosen rankaiseminen. Hyvään johtajuuteen kuuluu kannustaminen ja palkitseminen.

Jos hevonen kärsii ongelmista on se aina ehdottomasti ihmisellä peiliin katsomisen paikka.

Muutos hevosen käytöksessä lähtee aina muutoksesta ihmisessä, johtajassa.

Ruoan ja herkkujen antamisen merkitys hevoselle on ihan erilainen kuin yleisesti luullaan.

Hevoselle ruokkiminen ei edusta johtajuutta. Ruokkija ei ole johtaja. Tämän vuoksi hevosta kouluttaessa tai hevosen kanssa viettäessä aikaa ei hevosta pidä ruokkia. Ruokkija on hevosen lauma hierarkiaan verraten alamainen ja siksi hevonen suhtautuu ruokkijaan eri tavalla usein kuin ratsastajaan. Tämä ei tarkoita, että ruokkijalla ei olisi tärkeä rooli hevosen elämässä.

Palkitseminen ja kiitos ei tarkoita herkkuja ja ruokaa. Se tarkoittaa kiitosta työstä. Kaulalle taputtaminen voi olla hevoselle epämieluisaa. Paras kiitos on rapsutus säkän alueelle tai harjan juuresta. Jokaisella hevosella on omat rapsuttelu kohtansa joka löytyy yhteyden myötä.

Palkitseminen vääristä asioista on eräs ongelmia tuova seikka. Usein näkee että kun hevonen vaikka maneesissa pelästyy nurkassa jotakin ja loikkii sivuun niin seuraavalla kierroksella ratsastaja kiittää sitä vaikka se kiertää aiemmin pelkäämänsä alueen edelleen. Ratsastaja ajattelee kiittävänsä sitä siitä että hevonen suostuu kulkemaan pelkäämänsä alueen ohitse vaikka se tapahtuisi kauempaa. Kuitenkin hevonen pitäisi opettaa pelästyessään ajattelemaan niin, että sitä ratsastetaan ympyrää niin kauan että se kokee sen nk epämukavan alueen mukavaksi eikä enää karta sitä.

Hyvän johtamisen tunnistaa hevosen käytöksestä ihmisen lähellä. Se ei tule ihmisen reviirille

ilman johtajan lupaa. Se ei koske ihmiseen ilman ihmisen lupaa. Jos hevonen tulee ihmisen lähelle ilman lupaa se ei pidä ihmistä johtajana vaan nk alamaisena. Laumassa hevonen kokee toiset oman paikkansa suhteen laumassa johtajan jälkeen alamaisena. Laumassa hevosilla on omat reviirinsä joka määrää myös paikan laumassa.

Reviiri on pyhä alue.

IMG_2894

HEVOSEN TULLESSA KOULUTUKSEEN

Kun hevonen tulee sinulle koulutukseen miten toimit vieraan hevosen kanssa?

Kari kertoo ensin haastattelevansa hevosen omistajan ja sitten tapaavansa hevosen.

Joskus hevonen tuodaan suoraan hänelle mutta joskus apua annetaan hevosen omassa tallissa riippuen ongelmasta.

Ensimmäisiä asioita joita Kari tarkistaa on se, miten hevonen suhtautuu johtajuuteen. Se on avaintekijöitä ja usein myös ongelmien syy. Hevosen terveydellä, hyvällä kengityksellä on merkitystä ja ne pitäisi olla kunnossa jotta hevosen ongelmat eivät johdu niistä tai esimerkiksi selkävaivoista. Silloin pitää ensin hoitaa fyysiset ongelmat ennenkuin itse hevosen muihin ongelmiin voidaan keskittyä.

Kari käyttää työssään ympyrätarhaa jonka ottaa myös mukaansa auttaessaan hevosia muualla kuin omalla tallillaan.

Erityiset ongelma hevoset Kari aina testaa ennen niihin varsinaista tutustumisvaihetta.

Metodeja on monia. Pitää saada perusteellinen kokonaiskuva hevosen ongelmista joka edistää tutustumisvaihetta. Vain 3-4 hevosta ovat olleet Karin pitkän työrupeaman aikana sellaisia joita ei ole voitu auttaa. Ne ovat olleet vakavasti sairaita.

Keskimääräinen koulutusaika on tallille jäävillä hevosilla yleensä 1 viikko – 3kk jossa omistaja on mukana. Kun koulutus päättyy omistaja jatkaa siitä mihin Karin kanssa jäätiin.

Karin tallilla vierailee paljon myös ammattilaisia ja mm maajoukkueen kouluratsastajat ovat usein saaneet apua hevostaitojen syvällisemmälle tasolle vietäessä joka on vaikuttanut hevosen ja ihmisen vuorovaikutukseen mm kisa tilanteissa.

ERILAISIA ONGELMIA HEVOSTELUSSA

Kun pyydän kertomaan esimerkkejä vuosien varrelta hevosiin littyvien ongelmien kanssa Kari kertoo perusasioihin liittyvistä ongelmista. Kun Kari kuuli järjestettävästä ratsastuskilpailusta ilman yleisöä koska hevoset olivat niin herkkiä on se hyvä esimerkki perusasioista jotka ovat hukassa. Hevosilta puuttui turvallisuudentunne ja koulutus oikeata , todellista elämää varten. Hevosen tulee kyetä toimimaan sille vaadittavissa olosuhteissa. Ratsun tulee osata toimia maneesissa vaikka katsomossa lauteet narskuisivat ihmispaljoudesta.

Kyse on koulutuksen avulla hevosen pakoreaktion normalisoitumisesta ja sen turvallisuuden tunteen lisäämisestä.

Hevosten traileri ongelmat ovat yleisiä kun hevosia ei saada kuljetukseen josta voi ajan myötä syntyä stressaavia tilanteita. Hevonen lukee ihmistä kokonaisvaltaisesti koko ajan.

Jos ihminen stressaa niin se tarttuu hevoseen.

Pukitteluun liittyvät ongelmat voivat liittyä selkäongelmiin. Jos lääkäri ei löydä selästä vikaa on hevonen hyvä tuoda koulutukseen.

Apaattisen hevosen ongelma on usein se, että hevonen ei saa toteuttaa tarpeeksi itseään.

Hevosen vihaisuudelle on yleensä aina hyvä syy. Joskus se liittyy juuri hevosen pelkoon vangitsemisesta. Pieniinkin jatkuviin ongelmiin on kuitenkin hyvä hakea apua ajoissa vaikka Kari kannustaa tarttumaan ongelmiin myös silloin kun tuntuu että mikään ei enää auta.

Usein silloin ongelmista on tullut oravanpyörä joka on ratkaistavissa koulutuksen avulla.

Paljon puhutaan ratsastuksen vaarallisuudesta. Mitä mieltä Kari on siitä ?

Ratsastus ei ole vaarallinen harrastus kun hevoset koulutetaan. Jääkiekkoilussa tapahtuu onnettomuuksia huomattavasti enemmän. Periaate jossa väitetään, että pitää tippua 100 kertaa jotta on hyvä ratsastaja ei myöskään toimi. Hevosen pitää olla ratsastajan omaan taitoon soveltuva ja hevosen pitää tuntea itsensä niin turvalliseksi että tippumisia ei tapahdu. Hevostelun ei kuulu olla ekstriim laji.

KOULUTETUN JA KOULUTTAMATTOMAN HEVOSEN ERO

Esimerkin koulutetusta ja kouluttamattomasta hevosesta Kari antaa maastoratsastukseen liittyen. Hevonen joka ei ole koulutettu näkee maastopolulla hirven pusikossa jota ratsastaja ei huomaa. Hevonen pelästyy ja pahimmassa tapauksessa heittää ratsastajan selästä ja pinkaisee tallille turvaan.

Koulutettu hevonen huomaa hirven mutta jatkaa matkaa koska sillä on selässään hyvä johtaja johon se luottaa. Huomatessaan hirven se kysyy pysähtyen ihmiseltä mitä pitäisi tehdä. Ihminen kannustaa sitä jatkamaan. Hevonen jatkaa matkaa koska sai johtajalta luvan mennä ja turvallisuudentunteestaan johtuen hevonen luottaa käskyyn.

Liikenteessä jos ihminen kokee itsensä epävarmaksi hevosen selässä on parempi ennemmin hypätä ratsailta ja taluttaa hevonen haastavan alueen läpi. Silloin rentoutuu kumpikin, ihminen ja hevonen ja jo se ehkäisee vaaratilanteita.

Ratsastajalla tulisi olla aina allaan omiin taitoihin soveltuva hevonen.

IMG_2889

RATSASTUKSEN PERUSTAITOJEN MERKITYS

Kun puhumme ratsastukseen vaadittavista perustaidoista huomaan miten vähän sitä on konkreettisessa mielessä. Hyvän ratsastustaidon avaimet tulevat ihan perusasioista mutta ne pitää olla ymmärrettynä ratsastajan mielessä kokonaisvaltaisesti käytännön tasolla.

Miten istutaan selässä ja miten ihmisen paino jakaantuu siellä liikkuessa vaikuttaa yhtä paljon kuin se miten ja missä kohdissa hevosen kylkeä pohkeita käytetään. Hevoseen luotu yhteys tulisi rakentaa ilman raippaa.

Erityisesti lasten ja nuorten ratsastajien tulisi oppia selässä istumisen alkeet perusteellisesti koska niillä on suuri merkitys ratsastuksen mielekkyyteen ja taitojen kehittymiseen.

Ratsastajalla tulee olla joka hetki yhteys hevoseen. Kännykkään puhuminen ja musiikin kuuntelu selässä kun harjoitellaan ei ole suotavaa. Tauot ovat asia erikseen.

Muita vinkkejä mielekkääseen ratsastamiseen Kari tuo yhden ohjan pysäytys- taktiikan.

Se on monikäyttöinen ja ratsastajan tärkein työkalu jossa toinen käsi jää tarvittaessa vapaaksi.

Ratsastuksesta terapiana Kari toteaa sen olevan erinomainen. Hevonen on hyvin herkkä eläin ja aistii ihmisen tunteet jopa syvemmin kuin ihminen itse. Hevosen kanssa puuhailu saa unohtamaan huolet ja ongelmat.

”TÄMÄ ON OLLUT IHAN PARASTA”

Mukaamme keskusteluun on tullut 29v Minna Kotkamaa. Minna on Karin opissa päämääränä hevoskouluttajan ura. Minna opiskelee myös Helsingin yliopistossa. Minna on aloittanut hevostelun 7 vuotiaana. Vaikka Minna on kokenut ratsastaja ja kilpaillut mm kenttäratsastuksessa kansainvälisellä tasolla hän toteaa miten paljon on oppinut Karin kanssa sellaista joka olisi ollut hyvä tietää jo aikoja sitten. Minna on kiertänyt ympäri suomea ja nähnyt monenlaisia talleja. Yleinen ilmapiiri hevosten kanssa on kaikkialla usein sama. Vaikka suomessa on taitavia talleja kohtaa niissä kaikissa samat ongelmat.

Hevosen ja ihmisen yhteys perustuu perusasioihin jotka eivät kuitenkaan ole selvät.

Yhteys hevosen ja ihmisen välillä on hatara ja tuo epävarmuutta joka esiintyy monenlaisina asenteina ja pahimmillaan tyhmän rohkeutena. Talleilla osataan hevostaidot teknisesti mutta yhteyttä hevoseen todellisuudessa ei juurikaan ole. Se taas näkyy ongelmina yhteistyössä hevosen kanssa ja kehittymisen hidastumisena sekä hevosten käytösongelmina.

Kun ihminen löytää yhteyden hevosen kanssa sujuu yhteistyö ja kehittyminen hyvin ja siitä nauttii ihan eri tavalla. Yhteistyö hevosen kanssa on antoisaa.

Ikävintä on asenne että olisi noloa myöntää että ei tiedä. Minna toteaakin viisaasti, että se ei ole noloa vaan noloa on se, että ei pyydä apua. Silloin hevosen kanssa monista pienistä ongelmista seuraa usein oravanpyörä ja hevosen kanssa vietetty aika perustuu selviytymiselle.

”Tämä on ollut ihan parasta” Minna hymyillen toteaa ajastaan Karin oppilaana.

Se Karin mainitsema palapeli konkretisoituu hyvin Minnan puheissa.

Kari lisää vielä yhden kuvaavan elementin kiteyttääkseen hevosen ja ihmisen yhteistyötä.

Ihmisellä on aloittaessaan tyhjä työkalupakki joka täyttyy vasta yhteistyön aikana ja ajan kanssa.

HEVOSKUISKAAJA TYÖSSÄÄN

Kari lupaa havainnollistaa kertomaansa. Kuljemme siistin ja kodikkaan tallin läpi ulos jossa ympyrätarhassa meitä odottaa 6v Vaavi. Se on tullut Karille koulutukseen mm traileri ongelmien sekä selästä heittämisen vuoksi.

Kun katson tyyneyttä ja rauhaa huokuvaa hevosta tuntuu vaikealta uskoa sillä olleen ongelmia koskaan. Se on ollut koulutuksessa pari kuukautta ja Minna kertoo hevosen muuttuneen matkan varrella kovasti.

Kari esittelee hevosen perusominaisuuksia kun havainnollistetaan johtajuutta. Hän kytkee ensin koulutusriimuun köyden jota kevyesti heilutellen hevonen perääntyy ja pysähtyy. Sitten Kari pyytää hevosen reviirilleen.

Johtajuus suhde on kaikessa hevosen kanssa tapahtuvassa yhteistyössä tärkein tekijä.

Johtajan hyviin ominaisuuksiin kuuluu ehdottomasti nöyryys.

Sitten Kari irrottaa köyden ja puhuu ”kahden silmän” metodista. Samalla hänen kertoessaan mitä hän Vaavin kanssa tekee hän kehonkielellään ohjaa hevosta kuin marionettia. Hevosen tulee kouluttaessa ja yhteistyössä näyttää koko ajan kahta silmää joka kuvastaa sitä miten hevosen ja ihmisen tulee liikkua toisiinsa nähden. Tässä ympyrätarha on erinomainen apuväline.

Seuraan sanattomana Karin ja hevosen yhteistyötä. Heidän välillään vallitsee hieno ja sanaton yhteisymmärrys. Hevonen nauttii tekemästään ja toteuttaa Karin pienimmätkin ohjeet joita hän mykällä kehonkielellään hevoselle viestittää. Kokemus on huikea ja saa aikaan kylmät selänväreet. Toki olen nähnyt hienoa yhteistyötä ennenkin mutta tämä kokemus on hyvin ainutlaatuinen. Kaikessa on aistittavissa hevosen ja ihmisen vilpitön ja harmooninen yhteys ja syvä kunnioitus toisiaan kohtaan.

Palapeli rakentuu mielessä. Moni pala loksahtelee paikalleen. Aika on kulunut kuin siivillä ja oivallusten määrä on valtava lähtiessäni kotiin.

Sain tänään todistaa jotakin hyvin kaunista jonka kokemista suosittelen kaikille hevostelijoille.

Kari järjestää peruskursseja hevostenkäsittelytaitojen kehittämiseksi ihan kaiken tasoisille.

Hetki suomenhevosen parissa:

Kari Vepsä puhuu lämpimästi suomenhevosesta Suomen historian sankarina.

Sen vaikutus ja apu sodassa oli valtava. Ilman sitä tuskin olisimme tässä.

Karilla on paljon kokemusta erilaisista ja eri rotuisista hevosista.

Suomella on lyhyt perinne hevosten kasvattajana ja kouluttajana lukuunottamatta suomenhevosen ansiokasta historiaa työhevosena.

Suomenhevosen monipuolisuudesta Karin mukaan voi ammentaa paljon ja rodun kehittäminen toivottavasti jatkuu tulevaisuudessa juuri sen monipuolisuus huomioiden.

Kun puhumme ravurin kouluttamisesta ratsuksi Karin mielestä Suomenhevosella on hyvät mahdollisuudet ratsutyöhevoseksi .

Vaikka ravihevonen perinteisesti on pitkärunkoinen fysiikaltaan ja ratsuhevonen lyhyempi rungoltaan on ravihevosesta koulutettavissa vuodessa hyvä ratsutyöhevonen. Tällöin paneudutaan erityisesti lihaksiston kehittämiseen joka ratsulla keskittyy selkälihaksiin.

Suomenhevonen on luotettava hevonen ja usein se ensimmäinen hevonen perheessä.

Amerikassa koulutetaan ratsutyöhevosia joilla siellä pitkä perinne. Työtä tehdään hevosen selästä käsin. Kari kaipaa perinnettä myös suomeen joka auttaa Suomenhevosen elinkaaren jatkamisessa ja rodun jatkojalostuksessa entistä monipuolisemmaksi roduksi.

KV- Stable

Kari Vepsä kvstable@gmail.com

KV – Stable myös Facebookissa http://www.kvstable.fi

Haastateltavat: Kari Vepsä, Minna Kotkavuori ja Vaavi

Kuvat: Kari Vepsän kuvagalleria

Haastattelut ja teksti: Teija Dahlgren

Haastattelu toteutettu 1.3.16

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s