Vetoomus suomenhevosen puolesta – allekirjoita adressi

Hevosurheilun päätoimittaja nosti esiin huolen suomenhevosen tulevaisuudesta Hevosurheilu -lehden pääkirjoituksessa 5.11.2014. Tämän vuoden astutusluvut jäivät huolestuttavan alhaisiksi, ja ensi vuonna suomenhevosia syntyy todennäköisesti alle tuhat.

Valtiovallalle osoitettu vetoomus suomenhevosen puolesta on nyt allekirjoitettavissa adressina netissä. Adressi löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/vetoomus_suomenhevosen_aseman_turvaamikseksi

Vetoomuksessa toivotaan valtiovallalta toimia suomenhevosen tulevaisuuden turvaamiseksi. Suomenhevosliitto pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan käytännön toimilla siihen, että suomenhevonen pysyy elinvoimaisena rotuna ja sen asema ei heikkene kasvatuksessa, raviurheilussa eikä muissa hevosurheilun lajeissa tai harrastekäytössä. Vuosikymmeniä rinnallamme kulkenut rotu ansaitsee meiltä kaiken tuen. Suomenhevosen tulevaisuus on turvattava!

Lisää tämän hetken astutusluvuista ja vähän historiastakin voit lukea Suomenhevosliiton joulun alla ilmestyvästä lehdestä. Lehdestä löytyy myös alla oleva tarina, joka kuvaa niin hyvin sitä, kuinka suuren muutoksen suomenhevonen on joutunut käymään läpi viimeisten vuosikymmenien aikana.

”Etsin viime viikolla kuvia Suomenhevosliiton lehteen juttuun, jossa käsittelen suomenhevosten lukumäärän, astutusmäärien ja varsamäärien kehitystä. Löysin Sukupostista vuonna 1948 syntyneen Lippo-tamman, josta oli vuonna 1972 otettu kuva, ja pyysin kuvaa lehden käyttöön.

Lipon elämä ja varsinkin tuo pyytämäni kuva piirtää huikean kuvan siitä, miten yhden suomenhevosen elämän aikana koko maailma on muuttunut.

Lippo syntyi suomenhevosen kaikkien aikojen suurimpien ikäluokkien aikaan: sodanjälkeisinä 1940-luvun lopun vuosina suomenhevosia syntyi vuosittain melkein 30 000 eli noin 1,5 kertaa suomenhevosten tämän hetkisen kokonaismäärän verran. Suurin osa hevosista oli silloin työhevosia, mutta tilanne alkoi muuttua hyvin nopeasti. Työhevosten tarve laski romahdusmaisesti kun traktorikauppa vapautui, ja muutaman vuosikymmenen jälkeen hevonen oli pellolla harvinainen näky. Samaa tahtia laski myös suomenhevosten kokonaismäärä, ja jopa pikkuvarsoja vietiin teuraaksi.

Kuvan oton aikaan vuonna 1972 Lipon kotitilalla tehtiin työt jo traktorilla, mutta tilan vanha isäntä oli sitä mieltä, että talossa on oltava työhevonen. Niinpä Lippo astutettiin vielä vanhoilla päivillään, ja se varsoi ensimmäisen ja ainoan varsansa 23-vuotiaana vuonna 1971. Kyläläiset pitivät suurena ihmeenä vanhan tamman astuttamista ja sitä, että kaikki meni hyvin.

Lipon varsan – jota kutsuttiin emänsä tapaan Lipoksi – syntyessä kesällä 1971 suomenhevosia syntyi enää reilu tuhat varsaa vuodessa. Seuraavana vuonna eli kuvan oton aikaan kesällä 1972 suomenhevosvarsoja syntyi enää 680. Sitä alemmas ollaan suomenhevosen historiassa päästy vain kerran, seuraavana kesänä, kun oltiin kaikkien aikojen aallonpohjassa. Tuolloin suomenhevosia syntyi vain 587.Yhden suomenhevosen elämän aikana päästiin siis aallonharjalta sen pohjalle.

Tämä tarina ja alkuperäinen kuva, jossa varsa-Lipon turpa pilkistää kuvan oikeassa reunassa, löytyvät Suomenhevosliiton joulun alla ilmestyvästä lehdestä. Lehdessä on paljon muutakin asiaa ja mm. Terttu Peltosen kommentteja suomenhevosen nykytilanteesta. Nyt jos koskaan kannattaa liittyä liiton jäseneksi, niin ehtii saada painotuoreen lehden jouluksi!”

Anna Karhila