Varsan tie radalle Raineri Puikkosen tapaan

Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2005

Varsan tie radalle Raineri Puikkosen tapaan

Taidolla mutta ei kovalla kädellä

Oikeastaan pikkuvarsan koulutus alkaa jo ennen sen syntymää. Näin voisi päätellä kun kysyy pitkän linjan menestyksekkäältä hevosmieheltä Raineri Puikkoselta ohjeita suomenhevosvarsan koulutuksesta emän alta opetus- ja koelähtöön.

Heti alussa sovimme, että nyt ei puhuta ikäluokkatykeistä, vaan tuiki tavallisista ravurinaluista. Ja jo nyt on mainittava, että Puikkosen mielestä hevosesta voi tulla kelpo ravuri, vaikka se ei kolmivuotiaana vielä opetus- ja koelähtöä saisikaan suoritettua.
Puikkonen sanoo ilahtuvansa aina, kun näkee pikkuvarsalle varatut riimut ennen kuin emä on edes varsonut. Riimut kertovat, että varsa otetaan vastaan ja sitä totutetaan pienestä pitäen ihmisen käsittelyyn. Puikkosen koulu alkaa pikkuvarsalle jo muutaman päivän ikäisenä.

Tuolloin varsa olisi syytä totuttaa siihen, että ihminen vie eläintä eikä päinvastoin. Varsassakin on jo voimaa, mutta vielä sen ihminen hallitsee.

– Jotkut sanovat, että kaikki varsat ovat samanlaisia syntyessään, mutta kyllä ne kaikki ovat heti yksilöitä. Myös suvun heikkous, kuten arkuus, näkyy tosi nopeasti.
Puikkonen korostaa kärsivällisyyttä, erityisesti aran varsan kanssa. Hän ei kannusta ajamaan varsaa takaa väkivaltaisesti karsinassa ja ahdistamaan sitä emon kupeeseen.

Luotto eläimeen haetaan maanittelemalla. Laitumella auttaa, kun ihminen menee kyykkyyn. Tällaista utelias varsa ei voi vastustaa, vaan tulee tutustumaan. Hyvä olisi, jos tuolloin olisi antaa jotain varsalle. Liikkeiden on kuitenkin oltava hitaat, mitään äkkinäistä ei kannata tehdä. Äänenkäyttö on luonnollisesti aina oltava tasaista ja rauhallista.

Puikkonen sanoo, että arkaa varsaa ei joka kerralla kannata ottaa esimerkiksi riimusta kiinni. Eikä aina edes nousta seisomaan. Rapsutuksessa naukea paikka löytyy kaulavarresta, läheltä säkää. Siitä kun pääsee rapsuttamaan, on varsa myyty.
Puikkosen mielestä pienestä varsasta näkee myös sen juoksuhalukkuuden. Hyvä ravurin alku kulkee korvat pystyssä, emon rinnalla, jopa edellä. Laiskan pulskea seuraa puolestaan emää väkisin luimutelleen kuin hyeena.

Emän rinnalla ensimmäiset opit

Nopeasti Puikkonen opettaa varsaa olemaan myös kiinni. Luonteva tapa totuttaa tähän on erimerkiksi silloin, kun emä siemennetään uudestaan. Kun emä sidotaan kiinni, varsankin voi kiinnittää löysästi renkaaseen, mutta aluksi niin, että ihminen voi joustaa tarvittaessa.

Ylipäätään ensiopit on hyvä antaa niin, että emä on mukana. Puikkonen, maatalon poika, myöntää, että ennen varsoista tuli toimivia, sillä ne kiinnitettiin töitä tekevän emän aisaan ja siinä ne oppivat tavoille.
– Nykyajan varsat tahtovat jäädä liian vähälle käsittelylle. Ei ennen ollut arkoja varsoja, niitä käsiteltiin niin paljon. Mutta se oli sitä aikaa.

Entä jalat?
– Aikaisin keväällä syntyneiden varsojen jalat kannattaa katsoa jo pariviikkoisina. Tuolloin voi korjata esimerkiksi jalka-asentojen pieniä virheitä. Ylipäätään ensimmäisen kuukauden aikana jalat on katsottava.

Kuolaimet Puikkonen pujottaa suuhun heti kun varsa on erotettu emästä. Varsa saa pitää kuolaimia karsinassa ja haassa, niin että se tottuu syömään kuolaimet suussa. Rajumpaa varsaa Puikkonen myös käsittelee kuolaimesta.
– Ei niihin kuolainrenkaisiin missään nimessä mitään kettinkejä kiinnitetä, vaan kun ottaa otteen riimusta ottaa samalla otteen kuolainrenkaasta. Se riittää.

Ensimmäisenä talvena varsa saa Puikkosen tallissa myös silat selkään ja ohjiinkin se totutetaan. Varsinainen ajo-opetus käynnistyy kevättalvella tai keväällä, kuitenkin siten, ettei opetuksessa pidetä viikkojen taukoa. Vaikka päivittäin ja vähän kerrallaan.

Kolme kesää laitumella

Puikkonen opettaa varsan ajolle turvallisissa olosuhteissa, vaikka varsan omassa tarhassa tai kotipihassa. Kun eläin on oppinut ohjastuksen ilman taluttajaa, voi lenkkipiiriä laajentaa. Kun vuotikas pääsee kesälaitumelle, on se opetettu täysin takaa-ajolle.

Laidunkauden päätyttyä Puikkonen kertaa ensin takaa-ajoa ja kun se on palautunut varsan mieleen, pistetään hepo koppakärryjen eteen.
– Löysä sekki ja potkuremmi eivät ole kouluttajan arkuutta, vaan viisautta ja ymmärtämystä.

Kun Puikkonen pistää varsan aisoihin, hän käyttää vain yhtä taluttajaa. Hyvin toimiva varsa ei muuta tarvi. Aluksi taluttaja on edellä, opetuksen edetessä ihminen siirtyy varsan rinnalle ja lopuksi taakse ajajan vieraan. Kuinka nopeasti opetus etenee, riippuu varsasta. Kun perusasiat on opittu, voi varsan kanssa siirtyä vaikka yleiselle tielle. Ajoneuvon kohdatessa, ihminen on taas varsan rinnalla, pään kohdalla, ja ohjastajan on muistettava, ettei ohjia kiristämällä pelottele varsaa.
– Kun kuski pelkää, niin varsa pelkää kahta kauheammin.

Varsan toinen talvi sisältää ajoa opetusmielessä. Pelkkää kävelyä valmiita reittejä myöten. Niin, että asiat pysyvät mielessä, mistään valmennuksesta ei ole kyse. Puikkosen mielestä kaksivuotiaan suomenhevosvarsan ajo kesällä on silkkaa varsan kiusaamista.Varsinainen valmennus alkaa vasta kaksivuotissyksynä, kun varsa on tullut kesälaitumelta. Ja siitä lähtien Puikkonen pistääkin varsan aisoihin joka toinen päivä, mutta muistuttaa, että hikeen ei saa ajaa. Varsan koollakin on väliä.

– Pieni pyöreä ja hyväsyöntinen on valmiimpi ajolle kuin kookas varsa. Kookas varsa on käyttänyt kaiken voiman ja energia kasvamiseen, sillä ei ole vielä samanlaisia valmiuksia kuin pienemmällä lajitoverilla.

Ei voimaa vaan voimistusta

Kolmivuotistalvena Puikkonen ajaa varsalla myös painavilla, länkivetoisilla kärryillä. Näin varsa voimistuu. Mitään renkaita varsan perään ei pistetä, mutta lumessa saatetaan kahlata ja mäkiajoa harrastaa. Kolmivuotiskauden keväällä Puikkonen antaa voimistuneen varsan jo ilotella pätkiä, ja kun radat ovat sulaneet hän vie varsan radalle.

– Tutustumaan. Ensimmäisellä kerralla varsalta ei saa vaatia radalla yhtään mitään. Sille näytetään paikkoja. Kun radalta poistutaan varsa ajetaan esimerkiksi takasuoralla ensin radan reunalle, käännetään sieltä sisäradan kautta ja tullaan ulos. Eikä sen aina takasuora tarvitse olla, vaan mikä kohta tahansa. Myös kierrosmääriä on vaihdeltava, neuvoo Puikkonen mutta myöntää nauraen, että vanhempi hevonen ne kierrokset sitten osaakin laskea ihan opettamatta.

Puikkonen tuo varsan opetuslähtöön, kun varsa on siihen valmis. Varsan syntymäajalla ei ole mitään merkitystä, yhtä lailla myöhään syntynyt voi juosta opetuslähdön jo keväällä ja aikaisin syntynyt vaikka vasta marraskuussa.

Tiina Ruotsala

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s