Työ jatkuu

Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2007

Työ jatkuu

Olen hevosmiehen tytön tyttö. Moni Vilho-papan antama ohje on kulkenut matkassa läpi elämän. Yhteistä varsaa emme koskaan ehtineet hankkia, mutta hevosen juostessa hyvin toivoisin aina, että pappakin olisi mukana iloitsemassa.

Kun ostimme aviomiehen kanssa ensimmäisen ravurivarsan ja koulutimme sitä, oli hevonen vanhemman kasvattajan tallissa. Häneltä opimme, miten varsan itsetuntoa kasvatetaan oikeudenmukaisesti niin, että hevonen oppii luottamaan ihmiseen ja toimimaan kuskin ohjeiden mukaan.

Aloittaessani työtä Suomenhevosliitossa en tullut ajatelleeksikaan, millainen suomenhevosen juhlavuosi edessä odottaisi. Liekö ainoastaan juhlavuoden, vaan myös asenteiden muutoksen ansiota, että suomenhevosille tarjotaan nyt enemmän sarjoja, myös niitä kenttäväen toivomia alokassarjoja ja aikatasoituksia.

Nyt on myös suomenhevosväen aika kääntää ruoria omassa asenteessa. Diplomatialla ja positiivisella mielellä saavutetaan huomattavasti enemmän kuin pelkällä epäkohtien setvimisellä. Kun sarjoja kerta järjestetään, niin ilmoittakaa hyvät ihmiset niitä hevosianne mukaan!

Älkää odottako sitä sopivaa nappisarjaa, saattaa käydä niin, ettei sellaista osu kohdalle enää koskaan. Kannattaisi myös muistaa, että yleensä vain yksi hevonen voittaa – siinä nappisarjassakin.

Toki itsekin on tullut otettua ärhäkkäästi kantaa aina kun tarvetta on ilmennyt, ja seison edelleen sanojeni takana. Niiden vihaistenkin.

Juhlavuosi on nostanut suomenhevosen kunniaan. Mistä löytyisi se juhlavuosi, joka nostaisi myös suomalaisen hevosmiestaidon kunniaan? Joka kyselisi ja tallentaisi omaa perinnettämme, joka on vertaansa vailla.

Toimiessani Suomenhevosliitossa olen törmännyt aitoihin ja rehellisiin suomenhevosmiehiin ja -naisiin. Moni tapaamani hevosihminen on katsonut aiheelliseksi minulle erikseen ilmoittaa arvostavansa myös muita rotuja.

Rakas lukija, minäkin arvostan kaikkia rotuja! Suomenhevosia on vain niin vähän verrattuna esimerkiksi lämminverisiin, että oma kallis rotumme tarvitsee puolestapuhujia. Siksipä tällaisella tavisharrastajalla rotuvalinta on kohdistunut omaan kotimaiseen. Se on ollut arvovalinta.

Kiitos teille kaikille, joiden sydän sykkii suomenhevoselle! Pitäkää pollet hyväntuulisina ja liikutelkaa niitä jo nuoresta. Se on paras tae kasvattaa pitkäikäinen ja jaksava harraste- ja kilpakumppani.

Tiina Ruotsala
Suomenhevosliiton tiedottaja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s