Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2005
Topin Joiku toteutti unelman
Topi syntyi Nurmossa vuonna 1993. Vähän alle vuoden vanhana se matkasi Närpiön Pirttikylään. Käytiin katsomassa sitä kerran ja parin päivän tuumattuamme haimme sen kotiin. Alun perin oltiin katsomassa kylläkin toista tammavarsaa, mutta se oli ehtinyt mennä arpavarsaksi pohjoiseen, kohtalo kait puuttui peliin tässäkin.
Varsana se oli aika arka ja pelkäsi ihmisiä, mutta kyllä se luottamus lopuksi tuli. Kiinni tarhasta se ei joskus tahdo antaa itseään vieläkään, kaiketi, jos huomaa, että jonnekkin ollaan lähdössä.
Ajolle Topi opetettiin kaksivuotiaana Haagan Kaunon kanssa yhteistyössä, jossa polle viettikin sitten liki kaksi vuotta. Kesät Topi oli kotikonnuilla orilaitumella, jossa lomaili myös yhtenä kesänä kouluratsu Pilven Velho!
Topin selkään noustiin ensimmäistä kertaa sen ollessa 2,5-vuotias ori. Siihen se oli heti valmis. Satulaa ei silloin ollut, mutta paljon lunta! Koelähtö ajettiin 4-vuotiaana Vaasassa, jonka se suoritti ajalla 40.1. Kakkua syötiin. Samana keväänä Topi tuli sitten pysyvästi kotiin.
Innostus kokeilemaan montéa lähti vaan päähänpistosta ja ”hullusta pohojalaasesta luonteesta”. Yhteisen ystävän kautta sain Heidi Korpela-Kamilasta tietoa ja kerran käytiin kokeilemassa Jurvan hiittiradalla. Muistankin Heidin nauraneen selästä, kun volttaili ja Topi meinasi heti ensi ringin jälkeen lähteä jo juoksemaan, jotta tietää tämä ainakin, jotta mihin suuntaan lähdetään. Ensi startista Porista vuonna 2001 tuli sitten kolmas sija hyvällä ajalla.
Topi on aina ollut ahkera klinikalla vierailija ja sain jo kehotuksia lopettaa koko ura, kun polle ei mennyt puhdasta ravia. Taas iski se ”hullu pohojalaisuus” ja viimeisenä oljenkortena lähdettiin kohti Hollolaa Kim ja Kirsi-Marja Sellin luo. Apu löyty.
Monten Suomenmestaruuskilpailu on ollut haave ja tavoite, mutta että se voitto tuli vuonna 2003, niin se on jo eräänlainen unelmien täyttymys. Hommia on tehty paljon ja lopussa seisoi kiitos, vaikka välillä usko hiipuikin.
Heli Koskimäki