Tokkolan tallilla hevonen monessa mukana

Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2006

Tokkolan tallilla hevonen monessa mukana

Kesäinen Jaalan kirkonkylän maisema on kuin suoraan kansallisromanttisesta maalauksesta. Mutkittelevaa pääkatua vartioi kaunis vanha puukirkko, vihreät vilja- ja heinäpellot lainehtivat kevyessä tuulessa ja peltosarkojen takana välkehtii sininen Pyhäjärvi.

Hevosihmisen mielestä kaiken kruunaa pääkadulla komeita nelipyöräkiesejä vetävä suomenhevonen ja sen mustavalkoisiin pukeutunut parrakas ohjastaja.

Ohjastaja on kaikille jaalalaisille ja monelle muullekin Pohjois-Kymenlaakson asukkaalle tuttu Ilkka Tokkola ja hevonen on hänen kotikasvatti, 13-vuotias Päivi-tamma. Ohi ajavien autoilijoiden vauhti hidastuu ja hymyilevät päät kääntyilevät katsomaan valjakon perään, mutta Päivi vaikuttaa vähät välittävän peltisistä hevosvoimista.

– Päivi on kyllä ihan aarre näissä ajeluttamisissa, ei sitä parempaa voisi olla. Sen voisi viedä vaikka Helsingin keskustaan, eikä se hätkähtäisi mitään. Jos siihen jotain kaipaisi lisää, niin emä Maikin tapaa oikein poseerata valokuvissa, virnistää Ilkka Tokkola.

– Hevosen on opittava jo pienestä pitäen luottamaan ihmiseen ja olemaan paikallaan kaikissa olosuhteissa, jos kuski niin haluaa. Hevosen pitää kuitenkin olla nuori ja ajossa vireä hevonen, laahustava eläkehevonen ei sovi kärryjen eteen.

Ei rikastu, mutta elämän laatu kasvaa

Tokkolan tallilla on ollut aina hevosia, luonnollisesti suomenhevosia, mutta viimeisten 15 vuoden aikana ne ovat nousseet tulolähteenä perinteisen maatalouden rinnalle. Ympärivuotiset juhla-ajot (häät, eläkkeelle läksiäiset jne), yleisötilaisuudet, joulupukin rekiajelut, laskiaisajelut ja muut ovat saaneet rinnalleen täysimittaisen ratsastuskoulun omine maneeseineen. Samaan aikaan kaikki mahdolliset maa- ja metsätaloustyöt on hoidettu hevosvoimin.

– Venta valmennettiin kuningatarkilpailukuntoon (1999 ja 2000) aivan työajolla. Talvella metsätöissä sekä polttopuun ajossa ja kesällä jyrän sekä kylvökoneen edessä pellolla. Ainoastaan välillä käytiin uittamassa Pyhäjärvessä. Vaikka Venta oli kilpailuissa armoton, niin sen verran rehti se oli, että polkupyörällä saattoi viedä uimaan vaikka rekkoja vyöryi ohi. Myös polttopuukuorman saattoi tehdä rekeen ohjien roikkuessa Ventan selässä, muistelee Tokkola.

– Eihän tässä rikastuta, mutta tekeminen on hauskaa ja elämän laatu pysyy korkealla.

Nykypäivänä, kun ihminen on loitontunut luonnosta, niin hevosalan toimija joutuu kohtaamaan uudenlaisia ongelmia.
– Hevonen ei saisi paskantaa mihinkään ja juhlapaikoilla autot ajetaan aivan hevosen viereen, jolloin yhtään ei saisi liikkua sivuttain, mikä luontokappaleelle on varsin luonnotonta. Onneksi ei ole käynyt mitään onnettomuutta.

Kun matka lähimpiin kaupunkikeskuksiin (Kouvola ja Kuusankoski) on 30 kilometrin luokkaa, niin kuorma-auton pitäminen on pakollista hevosen ja tarvikkeiden kuljetukseen. Polttoaineineen, ajopiirtureineen ja muine menoineen kuorma-auto on vain kovin kallis ylläpidettävä.

Leppoisasti jutteleva Ilkka Tokkola on erittäin kysytty mies kaikenlaisten juhlatilaisuuksien ajuriksi, vaikka tekeekin ajeluja vain “eläkepäivien ratoksi”. Tallin toiminta on siirtynyt tytär Tuuli Valveen käsiin ja Ilkka Tokkola vain avustaa.
– Joulun alla olisi kysyntää joulupukin rekiajeluille, mutta se on rankkaa hommaa minuuttiaikataululla. Kolme viikkoa yhtä soittoa vähintään seitsemän tuntia päivässä ja useassa paikassa siirtymisineen, niin sitä ei enää jaksa, huokaisee Tokkola.

Venta kasvattaa uutta juoksijapolvea

Porin ja Joensuun kuningatarkilpaan osallistunut Venta on 15-vuotiaana yhä edelleen lihaksikas ja hyväkuntoinen tamma. Reilun viikon vanha hyväjalkainen jänkäjussilainen tammavarsa vierellään se hallitsee samalla laitumella olevaa hevoslaumaa pelkällä katseellaan. Muut kyllä väistävät valtiattaren tieltä.

– Ventalla oli kilpaillessaan sellainen tappamisen meininki. Kun se vilkaisi vierelle, niin harva tamma uskalsi tulla aivan rinnalle, vaikka varaa olisi ollutkin. I.P.Sukkula uskalsi ja painui Porin loppusuoralla ohi. Venta vaan pyrki voittoon välillä kovemmin, kuin ravi antoi myöten, muisteli Tokkola valiotammaansa, jonka kilpailukirjan tavallisin merkintä oli ykkönen.

Ventan kanssa Ilkka Tokkola myöntää aloittaneensa vuoden liian aikaisin (4-vuotiaana), mutta sama ei toistu Kapteenista olevan ensimmäisen varsan kanssa.
– Velmi pyrkii nyt 4-vuotiaana kuin Ventakin, mutta sillä aloitetaan vasta 5-vuotiaana, että ravi kestää kilpailupään mukana. Sen verran olen oppinut, että hevoshomma vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä.

MATTI MERILUOTO

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s