Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2007

Tapio Perttunen
Kolmivuotiaille lisää startteja

Tapio Perttusella on selvä mielipide nuorten suomenhevosten kilpailuttamiseen.
– Kolmivuotiaille suomenhevosille pitäisi saada enemmän startteja. Lähtöjä pitäisi olla sen verran paljon, että ne parhaat juoksisivat alta pois ja sen jälkeen viidenkympin ajallakin olisi mahdollista saada rahaa.

– Nykytilanteessahan suomenhevosella ei yksikertaisesti kannata ajaa kilpaa, kun lähtöjä on valtavan vähän.
Perttunen sanoo, että nykyiset opetus- ja koelähtöajat ovat suomenhevoselle aivan passelit. Missään nimessä yksikään varsa ei niihin katkea. Itse asiassa Perttusen mielestä kolmivuotiaiden koelähtöaikaa voisi nykyisestäänkin kiristää, nelivuotiailla asettaa viiteenkymppiin.

Kolmivuotiaan mahdollisuudet ravurina Perttunen tuo moneen kertaan esille haastattelun aikana. Hän vertaa kolmivuotiasta suomenhevosta kaksivuotiaaseen lämminveriseen, kyllä ne jo juosta pystyvät – edellyttäen, että niitä on treenattu säännöllisesti jo vuotikkaasta tai pitäisikö sanoa ajettu. Hän korostaa että 13-15-vuotiaat pojatkin pelaavat jalkapalloa hikipäässä, mutta vielä osittain huumorilla. Nuoren suomenhevosen kanssa pätee sama, liikutetaan mutta leikkimielellä.

– Vauhti se on joka tappaa eikä matka, kertoo Perttunen vanhan totuuden ja paljastaa, että Perttusilla suomenvarsat opetetaan ajolle 1,5 vuotiaina syksyllä ja siitä lähtien niitä myös ajetaan säännöllisesti – varsan kehityksen mukaan. Jos varsa ravaa puhtaasti ja haluaa mennä, niin ei sen ajeluttamiselle ole mitään esteitä.

Kesälomalle Perttusten varsat menevät vielä kaksi- ja jopa kolmivuotiaanakin. Tosin kolmivuotiaina vain, jos juoksu ei vielä radalla maistu ja tuolloinkin vain kuukaudeksi.

Puheet nuoren hevosen rikkomisesta Perttunen kuittaa sillä, että hevosen valmentamisessa pitää olla hevosmiestaitoa. Sen kummempia ohjeita kiireinen valmentaja ei käy toimittajalle luettelemaan. Kuittaa, ettei lehden välityksellä pysty antamaan ohjeita, miten nuorta suomenhevosta tulee ajaa. Hevosta on osattava lukea. On ymmärrettävä, että liikettä pitää antaa mutta liian tiukille ei saa pistää. Ja jos ravi käy huonoksi ja takapää näyttää huomattavasti etupäätä korkeammalle, niin silloin on osattava höllätä.

Kaikkein epävarmimmille kuskeille Perttunen suosittelee sykemittarin käyttöä, sitä ainakin osaavat kaikki lukea. Jos hevonen oikein painaa ohjille ja haluaa usvattaa, niin silloin voi kellotella aikoja, ettei vauhti mene liian hurjaksi.

On sellaisiakin suomenhevosia, jotka eivät vielä kolmivuotiaina ole valmiita kilpailemaan – kuten esimerkiksi perheen oma kasvatti ja julkkis, ori Saran Salama.
– Se ei vain ollut valmis. Tähdeksi se juoksi jo nelivuotiaana, oli hyvä mutta ei pärjännyt paremmilleen. Oli voimaton.

Saran Salama on kehittynyt Perttusen mukaan vuosi vuodelta, saanut voimaa ja parantanut koko ajan. Niin, ettei niitä aisoja kaivoon kannata heittää ja ohjia maahan pudottaa, vaikka suomenvarsa ei lahjojaan heti kolmivuotiaana näyttäisikään.

Tapio Perttunen on istunut hevosen ohjaksissa alle kymmenvuotiaasta. Hän on liikuttanut juoksijoiksi tarkoitettuja kasvattejaan aina nuoresta, joten Perttuselta on turha udella, olisiko asenne nuoren suomenhevosen treenaamiseen muuttumassa.

Eipä Perttunen käy muutenkaan suomenhevosta sen kummemmin hehkuttamaan. Toteaa vain, että isän hänelle aikanaan antama suomentamma Ponnetar oli perheelle lottovoitto. Varsat ovat olleet hyviä ja meneviä ja muun muassa 11-vuotias Saran Salama on takonut radoilta tätä juttua kirjoitettaessa 443 597 euroa, plus päälle vielä kasvattajarahat.

Tapio Perttunen ei kanna huolta suomenhevosen tulevaisuudesta. Hän toivoo, että suomenhevoset saisivat kilpailla enemmän naapurissa Ruotsissa ja Norjassa. No, se ei liene suomalaisista kiinni, jotka kyllä pitävät naapurin tupsujaloille sarjoja auki. Samaa kiinnostusta ei ole Ruotsissa, jossa sarjojen avaamista suomenhevosille ei edes katsota tarpeelliseksi.

Tiina Ruotsala