Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2005

Suomenhevonen yhdistää sinut, minut ja meidät!

Urakka alkaa olla takana ja SuomenhevosSanomat kasassa. Vaikka talkootyö on aina talkootyötä, eikä siitä makseta palkkaa, niin silti tekijä on vahvasti plussan puolella. Lehden kautta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, ja kerta kerran jälkeen todennut, että suomenhevonen yhdistää meidät kaikki huolimatta siitä, mitä kukin suomenhevostensa kanssa tekee.

Parin viime vuoden aikana on tullut otettua suomenhevosen puolesta kantaa railakkaastikin, ja välillä on tuntunut, että työ on turhaa. Mitä sitä meteliä pitämän ja tuulimyllyjä vastaan taistelemaan? Kuitenkin hetken hengähdettyä on ollut pakko todeta, että parempaa kohti mennään.

Ypäjän Hevosopiston toimitusjohtaja Hannu Kalalahti puhelee suomenhevosesta niin optimistisesti, että on ihan pakko nousta tämän valjakon rattaille. Seinäjoki ansaitsi kuninkuusravinsa. Ei ole epäillystäkään siitä, etteikö Forssa tekisi samaa. Istuuhan Kalalahti myös Forssan radan johdossa.

Kouluratsastaja Helimaija Pakarisen haastattelu venyy oletettua pidemmäksi. Kun kaksi naisihmistä pääsee analysoimaan kihinmuistolaista luonnetta, ei enää ole väliä sillä, että toisen polle on ravuri ja toisen kovan luokan koulutykki.

Ja Järvisen Nooran kanssa hetken monté-satuloita pohdittuamme huomamme olevamme tuttuja hevosen kautta, ja valmentajakin kuuluu molempien tuttavapiiriin. Yhtä väkeä kaikki tyyni.

Kun suomenhevosilla kiesiretken keväällä tehnyt Risto Pesonen kertoo, kuinka hänestä tuli hevosmies, palautuvat omat lapsuuden kokemukset mieleen. Kotikylä Väliviirre Lohtajalla ja sen rikas työhevoskanta. Kun isännillä oli aikaa ja viitseliäisyyttä, nostivat he pikkutytön pollen selkään. Se oli menoa…

Meitä keski-ikäisiä ja iäkkäämpiä yhdistää suomenhevoseen yleensä lapsuus ja maaseudun työjuhdat, toki myös ravurit. Nykyajan lapsilla ei enää tätä mahdollisuutta ole. Onneksi tilalle on tullut yhä kasvava hevostalous, joka on tuonut hevoset – ne suokitkin – lasten ja nuorten ulottuville.

Tehdään töitä yhdessä rakkaan suomenhevosemme puolesta. Pidetään huolta kansallisaarteestamme, jotta voimme jättää sen elinvoimaisena lapsillemme perinnöksi.

Tiina Ruotsala
Suomenhevosliiton tiedottaja