Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2004

Sosiaaliturva tärkeä myös hevostilalliselle

Suomen maatalous on viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut melkoisen rakennemuutoksen. Maatilojen määrä on vähentynyt runsaasta 105 500 :sta noin 72 000 tilaan ja samalla tilakoko on kasvanut merkittävästi. Osa tiloista laajentaa ja tehostaa perus- maatalouttaan, osa hankkii tuloja tilan ulkopuolelta ja kasvava osa monipuolistaa tilan toimintoja. Liitännäistoiminnoista eniten tiloilla harjoitetaan koneurakointia ja seuraavaksi merkittävintä on erilainen palvelu- ja matkailutoiminta sekä puun jatkojalostus. Maatiloilla harjoitettavaa hevostaloutta on samalla tavalla vaikea eritellä, koska se on aina tietyltä osin luettu kotieläintaloutena kuuluvaksi perusmaatalouteen. Toisaalta hevostoiminta saattaa kuulua tilan harjoittamaan matkailuun tai olla erillistä palvelutoimintaa jne.

Hevostoiminta on alan itsensä, mutta myös maaseudun ja maaseutuyrittäjyyden näkökulmasta ollut myönteisessä kasvussa, erityisesti ratsastukseen liittyvä toiminta. Eniten kysyntää on tietenkin siellä missä on kuluttajia eli kaupunkien ja taajamien läheisyydessä, jolloin toimintaan ei useinkaan liity peltoviljelyä. Toki hevosyrittämi- sellä on mahdollisuuksia syvemmälläkin maaseudulla, mm. hevoskasvatuksesta 80 – 90 % tapahtuu edelleen maaseudulla.

Hevosyrittäjyyden monimuotoisuus vaikuttanee osaltaan siihen, että yritystoimintaan liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, tai erilaisten järjestelmien suomista mahdollisuuksista ei tiedetä tarpeeksi tai tiedot ovat ristiriitaisia. Asioita monimutkaistaa vielä se, että hevosalaa harjoitetaan myös puhtaasti harrastuksena, jopa samoissa mittasuhteissa kuin elinkeinona. Puutteita ja korjaamisen tarvetta on myös järjestelmissä, joiden tulkinnat vaihtelevat niiden määritellessä hevostoimintaa joko maataloudeksi, muuksi elinkeinotoiminnaksi tai harrastukseksi.

Seuraavassa käydään läpi lyhyesti tiettyjä ”kysymysmerkkejä”, joita on tullut esiin maatilapohjaisessa hevosyrittäjyydessä.

Verotus

Hevostalouden yritystoimintaa verotetaan joko maatilatalouden tuloverolain (MVL) tai elinkeinoverolain mukaan (EVL). Jos yrittäjällä on hallinnassaan maatila ja toimintaan liittyy peltoviljelyä voi verojärjestelmä olla kumpi tahansa riippuen hevostoiminnan laajuudesta. Mikäli toiminta tulkitaan maatalouden sivuelinkeinoksi on verolaki MVL. Hevoskasvatusta verotetaan pääsääntöisesti MVL:n mukaan. Verottajan harkintaan vaikuttaa yrittäjän oman näkemyksen lisäksi hevostoiminnan laatu ja laajuus suhteessa muuhun toimintaan sekä pääoman ja työvoiman tarve. Hevostoiminnan verotus voi myös muuttua MVL:stä EVL:ään toiminnan laajentuessa verottajan tulkinnan mukaan ns. eri liikkeeksi. Samoin jos esim. peltoviljely lisääntyy suhteessa hevostoimintaan, voi EVL:n mukaan verotetun hevostoiminnan saada MVL:n piiriin.

Mainittakoon vielä, että toimintaan, joka on harrastusluontiesta eli sitä harjoitetaan ilman vakaata ansiotarkoitusta, sovelletaan tuloverolain säännöksiä. Harrastustoiminnan tappiota ei voida vahvistaa, vaan tappiota on pidettävä elinkustannuksen luonteisena. Vähentämättä jääneet menot otetaan kuitenkin huomioon myöhempinä vuosina saman harrastustoiminnan tuloja verotettaessa, jos tulot ovat kertyneet myös näiden menojen perusteella.

Verotuskysymyksistä on syytä olla selvillä, sillä järjestelmien sisällöt ovat erilaiset ja ne vaikuttavat puolestaan moneen muuhun asiaan.

Työeläkejärjestelmä ja siihen liittyvät etuudet

Yrittäjä kuuluu MVL:n mukaan verotetun toiminnan osalta maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) ja EVL:n mukaisen toiminnan osalta yrittäjien eläkelain (YEL) piiriin. Yrittäjä voi siis olla velvollinen ottamaan molemmatkin eläkevakuutukset. Järjestelmät eivät ole yhtäläisiä hinnaltaan eivätkä etuuksiltaan.

Jos viljelmällä on peltoa, puutarhaa ja metsää vähintään viisi MYEL -hehtaaria, MYEL -vakuutus on pakollinen. Viljelijä vakuutetaan yrittäjänä, jos hän työskentelee omistamallaan tai vuokraamallaan tilalla. Myös puoliso vakuutetaan työskentelyn perusteella yrittäjänä. Tilalla työskentelevät ja palkkaa saavat perheenjäsenet MYEL-vakuutetaan, jolloin heistä ei tietenkään tarvitse maksaa LEL -maksuja.

MYEL -vakuutus perustuu MYEL -työtuloon, jonka määrittelyssä peltoviljelyn ja metsätalouden lisäksi otetaan huomioon myös liitännäistoiminnot. Työtulo on järkevää pitää mahdollisimman korkeana, sillä sen mukan lasketaan kaikki MYEL -eläkkeet, korvaukset ja päivärahat.

Tapaturmaturva, päivärahat, eläkkeet

Lakisääteiseen MYEL -vakuutukseen sisältyy aina työajan tapaturma- vakuutus. Vapaaehtoisena voi ottaa vapaa-ajan vakuutuksen, jolloin tapaturmaturva on lähes täydellinen. Etuuksiin kuuluu myös sairausvakuutuksen karenssiajan päiväraha.

Jos yrittäjä menettää työkykynsä, hän voi saada kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen. Eläkeiän lähestyessä voivat tulla kysymykseen osa-aikaeläke tai varhennettu vanhuuseläke. Tällä hetkellä vanhuuseläkkeen yrittäjä saa 65 -vuotiaana. MYEL -vakuutus antaa turvaa myös perheelle. Vakuutetun kuoleman jälkeen leskellä ja lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen ja ryhmähenkivakuutuskorvaukseen.

Luopumistuki

MYELin mukaiseen turvaan liittyy myös luopumistuki, maatalouden rakennepoliittinen erityiseläke, jonka avulla pyritään nopeuttamaan sukupolvenvaihdoksia ja tilakoon kasvattamista. LUTUa ei voi verrata muihin varhaiseläkejärjestelmiin.

Viljelijä voi saada luopumistuen luovuttamalla pellot ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdosjatkajalle tai myymällä tai vuokraamalla pellot lisämaaksi toiselle viljelijälle. Luopujan ikärajavaatimus vaihtelee luopumistavasta riippuen. Järjestelmään liittyy monia ehtoja, jotka on syytä selvittää perusteellisesti ennen lopullisten valintojen tekemistä. Luopumistuesta on aina ennen luopumista haettava ehdollinen päätös.

Luopujan on, saadakseen luopumistuki, lopetettava maatalouden harjoittaminen. Maatalouden määrittely tehdään noudattaen EU-säädöksiä, joissa maataloutta on mm. eläintenpito, eikä tässä kohdin ole merkitystä miten maataloutta tai liitännäistoimintaa on verotettu. Nykyisen laintulkinnan mukaan luopuja saa esim. pitää kolmea hevosta ”lemmikinomaisesti”, mutta hän ei saa omistamillaan hevosilla harjoittaa ravikilpailutoimintaa, koska sen tavoitteena on taloudellinen hyöty.

Lomitus

Maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmän mukaisen vuosiloman saamisen ehtoina on pakollinen MYEL -vakuutus ja maatalouden harjoittaminen päätoimisesti. Lomaoikeuden saamiseksi lain mukaisia kotieläimiä on oltava vähintään neljä kotieläinyksikköä, ja myös näihin eläimiin liittyvän toiminnan tulee kuulua maatilatalouden tuloverolain piiriin. Neljän kotieläinyksikön vaatimus edellyttää 12 hevosta.

Maksulliseen sijaisapuun on oikeutettu, tietyn tarveharkinnan perusteella karjatilallisen lisäksi myös kasvinviljelijä ja sivutoiminen maatalousyrittäjä. Sijaisavun piiriin kuuluvat kaikki pakollisesti MYEL -vakuutetut, jotka työskentelevät tilalla säännöllisesti.

Maatalouden tukipolitiikka ja maaseudun kehittäminen

EU-jäsenyys toi maatalouteen monimutkaisen, jatkuvasti muuttuvan tukipolitiikan. Parhaillaan valmistellaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen aiheuttamia järjestelmämuutoksia, joista ei lopullista totuutta tätä kirjoitettaessa ole kerrottavana. Hevostiloille tärkeä kansallinen hevostuki säilyy toistaiseksi koko maassa ja myös nurmiviljelyä tuetaan tiettyjen järjestelmien kautta.

EU:n kautta tulivat myös laajat maaseudun kehittämisohjelmat, joiden kautta tuetaan muutakin kuin perusmaataloutta. Varsinaisessa maatalouden investointitukijärjestelmässä hevostalouteen liittyen tukikelpoisia ovat pääasiassa hevosten kasvatukseen liittyvät investoinnit. Myös muita hevostalouden investointeja voidaan tukea Pohjois- j Itä-Suomessa Tavoite-1 ohjelman ja muualla Suomessa ALMA-ohjelman varoin.

Suomen laajan maaseudun hyvinvointi ei perustu pelkästään maatalouteen, joskin se edelleen on sen selkäranka. Maseutu tarvitsee monipuolisia toimeentulolähteitä ja uusia asukkaita pysyäkseen elinvoimaisena.