Sakari Vanha-Rauvola lopettaa vain mielessään joka toinen päivä

Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2007

Sakari Vanha-Rauvola lopettaa vain mielessään joka toinen päivä

”Joka toinen päivä minä lopetan tämän homman, ja joka toinen päivä minä hankin taas uusia valjaita, kärryjä tai jotain. Se lopettaminen saa näköjään odottaa”, sanoo eurajokelainen Sakari Vanha-Rauvola, 76.

Moneen otteeseen Vanha-Rauvola on ajatellut, että jää viettämään rauhallisia eläkepäiviä, mutta ei. Ravikonkari jatkaa valmennustoimintaa ja kilpailumatkoilla käymistä. Eikä hän kaihda pitkiäkään kilpailumatkoja. Hän lähtee Eurajoelta vaikkapa Ouluun, jos siellä on hänen hevoselleen sopiva sarja. Ranskassakin Vanha-Rauvolan hevonen on juossut.

Vanha-Rauvola on tottunut reissaamaan. Esimerkiksi Vipun kanssa hän kävi kuvauksensa mukaan ajamassa kilpaa ”suurin piirtein kaikilla Suomen raviradoilla Oulun alapuolella”.

Aikoinaan Vanha-Rauvola matkasi Suomessa myös Hippoksen orilautakunnan jäsenen ominaisuudessa.

– Eivät minua pitkät matkat ole rasittaneet, mutta ehkä ikä alkaa jo vaikuttaa, Vanha-Rauvola sanoo ja kiittää samalla nykyistä elämänkumppaniaan Riitta Kuparista, joka ajaa niin autoa kuin hevostakin.

Lämminveristen ajanjakso

Sakari Vanha-Rauvolalla alkoi 1970-luvulla jakso, jonka aikana hän ei omistanut lainkaan suomenhevosia. Hän keskittyi lämminverisiin, joista parhaimmasta päästä olivat Kresma ja Kasatka.

Kresma oli yhtenä vuonna Suomen nopein Suomessa syntynyt lämminverinen. Kresman varsan DH´s Girlin Sakari Vanha-Rauvola antoi ylioppilaslahjaksi pojalleen Manulle.

Sittemmin Sakari Vanha-Rauvola alkoi etsiä omistukseensa hyvää suomenhevostammaa. Hän löysi etsimänsä, Jukka Salosen ja Timo Välimäen kasvattaman Vipun, jonka Vanha-Rauvola osti vuonna 1984 Vipun ollessa neljän kuukauden ikäinen.
– Kyllä minä sen valikoiden ostin. Aika montaa varsaa kävin katsomassa. Vipu rupesi heti miellyttämään.

Vipu voitti ravikuningattaruuden Vermossa vuonna 1992 ja seuraavana vuonna Lappeenrannassa.

Vipu on varsonut seitsemän kertaa. Yksi varsoista kuoli.

Eurajoki on vanhastaan vahva hevospitäjä. Vipun ravikuningattaruudet edustavat eurajokelaisravureiden saavutusten huippua. Vipua äänestettiin jopa kunnallisvaaleissa.
Vipu on nykyisin Maria, Sara ja Teija Vanha-Rauvolan nimissä. Manu ja Teija Vanha-Rauvolan toiveena oli, että Vipu olisi synnyttänyt Santeri Dahlian siittämän jälkeläisen. Santeri Dahliasta Vipu ei kuitenkaan tullut kantavaksi, ja sittemmin Vipu sai turolaisen varsan.

Aitiopaikalla

Sakari Vanha-Rauvolalla on tallissaan Kaukomäen kylässä lähellä entistä kotitilaansa kolme hevosta: Vipu-Poika, Vipu-Hiski ja Vipun Tytti. Sakari Vanha-Rauvola paitsi valmentaa hevosiaan myös kengittää ne.

Vipu-Poika kilpaili helmikuussa Ranskan Vincenneessä. Se oli siellä kummassakin kilpailussaan seitsemäs. Mutta reissu oli hieno, Vanha-Rauvola sanoo.

Ranskan matka oli hänelle niin mukava kokemus, että hän pitää sitä kuin pisteenä iin päälle kaikelle sille, mitä hän on raviurheilussa saanut kokea.

Tarkkasilmäisenä hevosmiehenä Vanha-Rauvola ihaili Ranskan-matkallaan ranskalaisia hevosia, ja hän puhuu niistä kuin olisi ostoaikeissa. Kytkentä tässä tapauksessa on myös sellainen, että Kasatka oli ranskalais-venäläinen hevonen, jossa Vanha-Rauvolan mukaan oli enemmän ranskalaista kuin venäläistä verta.

Vanha-Rauvolalla on ollut paljon merkittäviä luottamustehtäviä.
– Minulla on ollut mahdollisuus seurata aitiopaikalta Suomen raviurheilun kehitys sotien jälkeen, hän mainitsee.

– Olen saanut kaiken sen, mitä Suomessa voi raviurheilussa saada, Vanha-Rauvola sanoo. Kaikkein hienointa Vanha-Rauvolasta on se, että hän on saanut ajaa hevosensa ravikuningattareksi ja vielä kahteen kertaan.

Vanha-Rauvola sanoo olevansa suomenhevosen peruskannattaja, mutta hän antaa arvon myös lämminverisille. Hän muistaa, kuinka joskus keskusteltiin siitä, pitääkö lämminveristen tuominen Suomeen hyväksyä. Hyväksyttiinhän se, ja Vanha-Rauvola katsoo, että lämminveristen tulo Suomen raviradoille oli tavallaan suomenhevosen pelastus.

Suomenhevosten määrä pieneni maaseudun koneellistuessa. Lämminveristen tulo antoi puhtia Suomen ravikilpailutoiminnalle, ja siitä oli hyötyä myös suomenhevosille.
Vanha-Rauvola muistuttaa, että hyvät suomenhevossuvut kuitenkin säilyivät, vaikka suomenhevoset vähenivät.

Sakari Vanha-Rauvola on kokenut paljon, ja hän on kuin suomalaisen raviurheilun kävelevä tietosanakirja. On tällä rauhallisesti puhuvalla miehellä vaikeitakin aikoja ollut ihan riittämiin, mutta sitkeys on tallella.

Petri Parppei

KAINALOJUTTU
”Pääasia oli, että sain ajaa kilpaa”

Sakari Vanha-Rauvola ajoi ensimmäisen kerran kilpaa Eurajoen Lutajärvellä vuonna 1948. – Pääasia oli, että sain ajaa kilpaa, mutta jännäsin, etten vaan viimeinen olisi. Olin toiseksi viimeinen.

Vanha-Rauvolan Lutajärvellä ajamasta hevosesta ei tullut sen valmiimpaa. Hänen ensimmäinen oma hevosensa oli Jatsa-niminen tamma, jonka emä selvisi sodasta ehjin nahoin.

Nuorena isänsä menettänyt Sakari teki hevosensa kanssa paitsi maataloustöitä myös metsätöitä ja kävi raveissa, joihin ajoi hevosensa. – Esimerkiksi talvella oli reki hevosen perässä ja kärryt reessä, Vanha-Rauvola historioi.

Vanha-Rauvola kertoo muiston senaikaisesta elämästä: Viikko savotassa, ja sitten sunnuntaina oli Luvialla Verkkorannassa kilvanajot. Ajoin siellä kaksi lähtöä ja sieltä sitten tultiin juosten kotiin, ja maanantaiaamuna mentiin taas savottaan.

Sakari Vanha-Rauvolaa tuntuu vieläkin hieman kaivelevan yksi Jatsaan liittyvä asia. Hän halusi astuttaa Jatsan Eri-Aaronilla, joka 50-luvun alkupuolella oli astumassa Eurajoella. Sakari oli tuohon aikaan armeijassa, ja hänen veljensä katsoivat, että Eri-Aaronin astutusmaksu, 3 000 markkaa, oli liian suuri. Näin Jatsa jäi astuttamatta.

Myöhemmin Sakari osti Eri-Aaronin 3-vuotiaan varsan, Niiron.

Niiron osalta Vanha-Rauvolalle on jäänyt erityisesti mieliin Porin kaksipäiväiset helluntairavit, joissa Niiro kilpaili kumpanakin kilpailupäivänä kaksi kertaa. Niiro voitti neljästä lähdöstä kolme ja oli kerran toinen. Vanha-Rauvona muistelee näitä lähtöjä lämmöllä varsinkin siksi, että Niiro voitti niissä kolmesti Helättimen, joka 1960-luvulla seppelöitiin kolmena vuonna ravikuningattareksi.

Niiron Vanha-Rauvola myi Lappiin, jossa se kunnostautui työhevosena niin hyvin, että valittiin kahdesti työmestariksi.

Sakari Vanha-Rauvola

– Sakari Vanha-Rauvola on toiminut Eurajoen Hevoskasvatusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.
– Satakunnan Hevosjalostusliiton johtokunnan jäsen yli 20 vuotta. Useita vuosia liiton puheenjohtaja.
– Suomen Hippoksen valtuuskunnan ja hallituksen jäsen.
– Sataravi Oy:n hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja.
– Suomenhevosliiton hallituksen jäsen.
– Suomen Hippoksen kunniajäsen.
– Suomenhevosliiton kunniajäsen.
– Saanut Suomen hevostalouden kultaisen ansiomerkin, raviurheilun kultaisen ansiomerkin ja hevosenomistajien järjestön kultaisen ansiomerkin.
-Lukuisasti muita hevosiin ja raveihin liittyviä tehtäviä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s