Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2008

Pölyke ei vanhene lainkaan

Komearyhtinen pienhevoskantakirjaan I-palkinolla kirjattu Pölyke (enn. 29,4) asustelee Jalasjärvellä Helena ja Jari Lindahlin tallilla. Viime vuonna Pölyke sai pienhevosoreista toiseksi eniten tammoja eli lähes kaksikymmentä morsianta. Tilastoissa edelle pääsi vain Ukkosen-Poika.

Pölykkeen suku menee isänsä R.V.Viren (enn. 24,3 ) kautta Vilperiin ja Puhemieheen. Emä Pölyte (enn. 34,2) taas polveutuu Pölytyksen ja Alokkaan sukuhaaroihin. Pölyke on korkeasta iästään huolimatta pirteä kuin varsat ja saa komealla olemuksellaan huomiota.

Jälkeläisiä oriilla on tähän mennessä 36 ja on selvä näyttö, että Pölyke periyttää pienhevoselle kuuluvaa ominaisuuttaan. Useita sen jälkeläisistä on palkittu hyvin näyttelyissä. Viime syksynä Lindahlin yksivuotias Pölykkeen jälkeläinen, tamma Saran Muisto palkittiin Elma-näyttelyiden yhteydessä II+ palkinnolla. Tänä keväänä Saran Muisto palkittiin Seinäjoen varsanäyttelyssä II+ palkinnolla ja valittiin näyttelyn parhaaksi varsaksi.

Lindahlit hankkivat Pölykkeen oriin kasvattajilta Riitta ja Heikki Kaunisaholta Maaninkalta.
– Hetkeäkään ei ole Pölykkeen ostoa kaduttu, ori soveltuu kaikkiin tehtäviin loistavasti ja on mukava käsitellä siitostoiminnassakin. Pölykkeen kohdalle sopii vanha sanonta – suuret ei pärjää kuin ruokapöydässä, nauraa Helena Lindahl.

Mikä on pienhevonen?

Näin kuvaa J.F. Fabritius Oma maa kirjassa suomenpienhevosen olemusta:
” (Pienuudestaan huolimatta) se on ihan ihme-eläin, mitä tulee ruumiinrakenteeseen, vahvuuteen ja suhteellisuuteen, hämmästyttäviin lihasvoimiin, tyytyväisyyteen, sitkeyteen ja terveyteen. Sillä on siro ja ilmeikäs pää, korvat ovat pienet ja lyhytkarvaiset, suipot ja elävät ,hyvässä asennossa ja joskus niin lyhyet, että ne juuri näkyvät tuuhean otsatukan alta. Silmissä on viisas, lempeä ja uskollinen ilme. Pitkä ja leveä otsa todistaa korkealle kehittyneitä sielun ominaisuuksia.”

Pienhevoskantakirja on perustettu 1971, jolloin kantaa oli vain hyvin pienet määrät jäljellä. Tällä hetkellä pienhevosia on kirjattuna kantakirjaan viitisensataa yksilöä.

Suomenpienhevoseen tulevaisuus on sen monimuotoisuudessa. Pienhevonen, eli lempinimeltään ” piekkari ” soveltuu luonteensa ja notkeutensa ansiosta monenlaiseen harrastus ja kilpakäyttöön. Ratsastuskäytössä se on helppo kouluttaa aina helppo A tasolle saakka, joka riittää mainiosti tavalliselle harrastajalle. Esteistä ”piekkari” pystyy selviytymään parhaimmillaan jopa 110- 120 cm radoista.

Ratsastuskouluissa se on suosittu lähinnä luonteensa ja tasaisen käyntinsä vuoksi. Vammais- ja terapiaratsastukseen pieni puurtaja soveltuu mainiosti matalien liikkeiden ja kokonsa vuoksi.

Myös valjakkoajohevosena pienhevonen on hakenut lunastanut paikkansa lähinnä ketteryytensä ansiosta valjakkokisojen kiemuroissa. Yksi tulevaisuuden haaste on myöskin niin sanottu vapaa-ajan palveluiden tarjonta. Mikä on hienompi yhdistelmä kuin suomalainen rauhallinen ja luotettava ” piekkari” palvelemaan vaativia turisteja.

Kannattaa käydä tarkemmin tutustumassa Suomenpienhevosyhdistyksen toimintaan keväällä uudistuneilla nettisivuilla osoitteessa http://www.suomenpienhevonen.fi

Reino Haanpää