Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2003

Nisosen raviperheelle suomenhevonen on luonnollinen kumppani

teksti ja kuvat Satu Vento

Nisosen sukutilalla Taipalsaaren Vehkataipaleella on kasvatettu suomen hevosia jo 1800-luvulta lähtien. 1920-luvulla alkoi kilvanajo Iivari Nisosen toimesta, lähinnä tammalla Vauhdin-Kiri. Iivarin poika Suune jatkoi raviurheiluharrastusta 40-50-luvulta lähtien ajokkeinaan mm. 36,4-ennätyksen saavuttanut Vauhdin-Kirin tytär Pauhu sekä tämän orijälkeläinen Hätävara (26,1a). Suune Nisonen osallistui Hätävaralla useita kertoja sekä haasteajoihin Etelä-Karjalan joukkueessa että kuninkuusajoihin sijoittuen parhaimmillaan neljänneksi.

Tänä päivänä tilaa isännöi Olavi Nisonen, jonka tallissa seisoo hevosia 14 kappaletta. Lauri ja Esa Nisonen ovat myös aktiivisesti hevostouhussa mukana. Lauri toimii Lappeen raviradan toimitusjohtajana ja Esa omistaa kaksi hevosta sekä valmentaa, hoitaa ja kengittelee. Molemmat ovat ajaneet aikanaan ravikortin mutta eivät ole aktiivisesti ajaneet kilpaa.

Myös nuorempi polvi jatkaa hevosten parissa. Olavin pojat Ville ja Matti ovat molemmat suuntautuneet hevosalalle eikä kumpikaan osaa kuvitella tekevänsä mitään muuta. Ville valmistui vuosi sitten Ypäjältä hevosen hoitajaksi ja tällä hetkellä Suomessa majaileva Matti on hankkinut työkokemusta ulkomailta. Pariisista Anders Lindqvistin hommista Matti kävi välillä Suomessa suorittamassa armeijan ja yhden puhelinsoiton ansiosta viikon lomareissu Ranskaan kääntyikin yli vuoden työrupeamaksi. Ranskasta Matti siirtyi Ruotsiin Stefan Melanderille ja nuoren miehen suunnitelmissa on palata sinne elokuussa. Myös Esan tytär Annika on ajanut ravikortin ja ollut Saksassa hevostallilla töissä.

Ei risteytykselle

Suomenhevonen on aina ollut Nisosille luonnollinen kumppani, vaikka lämminverisiäkään ei missään nimessä väheksytä. Metsätöitä tehtiin pitkään suomenhevosilla vaikeissa maastoissa, vaikka koneitakin olisi ollut käytössä. Lujaluonteisia suomenhevosia laittelemalla oppii tulemaan toimeen myös lämminveristen kanssa.

Uuden pohjoismaisen kylmäverirodun luomiselle suomenhevosta risteyttämällä Nisoset sanovat yksimielisesti ei.

– Suomenhevonen olisi tuhottu, jos aletaan risteyttää, toteaa Esa Nisonen. Sen sijaan yhteisten pohjoismaisten kylmäverilähtöjen järjestämiseen suhtaudutaan myönteisesti, kunhan se tapahtuu tasapuolisesti kaikissa maissa.

Tunnetuin Nisosilla majailevista hevosista lienee 23,3-ennätyksinen periyttäjäori Hovi-Ari, jonka tammakiintiö tälle kesälle on jo täyttynyt. Hovi-Arin ensimmäinen ikäluokka syntyi 1998 ja jälkeläiset ovat juosseet yhteensä yli 150 000 euroa. Ori on itsekin ollut treenissä ja syksyllä näkee palaako se vielä radoille. Muita starttihevosia ovat mm. Suikun Eron veli Eroosio, 23,7-aikainen Orion Hagby sekä lupaava 4-vuotias Åsmond Hagby. Tulevaisuuden lupauksia ovat hoviarilaiset 3-vuotias Basso ja 1-vuotias Viikuna Vaara sekä Turon Palman 3-vuotias puolisisko Tähti-Palma.

Nisosen hevoskalustosta huomaa, että sukuihin on satsattu. Kilpahevosen tärkeimpänä ominaisuutena mainitaan hyvä juoksupää.

– Se kaunis hyvärakenteinen hevonen ei välttämättä ole ensimmäisenä maalissa, sanoo Lauri Nisonen. Myös oikealla hevosen käsittelyllä on vaikutuksensa juoksijan menestykseen, ja pitkäaikainen kokemus suomenhevosista opettaa sen että oikotietä menestykseen ei ole, vaan suomenhevosen valmennus kilpailukuntoon on pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä vaativa operaatio. Hyvä sukukaan ei aina takaa sitä että hevonen menestyy, mutta silloin on ainakin paremmat mahdollisuudet onnistua.