Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2007

Monipuolinen Murron Talli

Ylivieskasta muutaman kilometrin Ouluntietä ajettuani käännyn pienelle soratielle, jonka opasteena on mustapohjainen Murto-kyltti. Tie vie Murron Tallin pihaan. Koirat ilmoittavat tulostani tallissa touhuavalle Elina Vähäkankaalle. Pari tallikissaakin tulee tekemään tuttavuutta vieraan kanssa.

Lähes parikymmentä vuotta ovat tilaa pitäneet Hannu ja Elina Vähäkangas. Lapsia on kaksi, 14-vuotias Ville ja pari vuotta nuorempi Jonne. Hevosia on viisitoista, joista kaksitoista on suomenhevosia. Hevosista vanhin on viiden kuukauden ikäisenä taloon tullut, nyt jo 20-vuotias Sisko L ja nuorin tämän kaksiviikkoinen varsa Murron Valosta. Sisko L on Hannu Vähäkankaan työparina edustanut Suomea vuonna 1993 Norjassa pidetyissä metsätaitokilpailuissa sekä osallistunut Kärsämäen paanukirkon tekoon.

Tamma on myös luottohevonen metsäajokursseilla, joita Murrossa järjestetään Suomen Työhevosseuran toimesta. Näillä kursseilla on mahdollisuus oppia metsäajoa aivan alusta eli puunkaadosta ja reitityksestä alkaen. Seura järjestää kursseja myös esimerkiksi valjastuksesta ja länkien teosta. Sekä Hannu että Elina Vähäkangas ovat työhevosseuran aktiivisia jäseniä.

Hannu Vähäkangas on kokopäiväisesti töissä Murrossa. Hommia varmasti riittää, kurssien lisäksi ihan arkiset tallityöt pitävät isännän liikkeellä ja kesällä tehdään vielä oma heinä. Valmennettavia on omasta takaa niin, ettei vieraita treenihevosia ole mahdollista ottaa. Hiittireissuilla ei matkoihin onneksi tarvitse paljoa aikaa käyttää, sillä Keskisen ravikeskus on noin vartin ajomatkan päässä Murrosta. Murron Tallin auto onkin tuttu näky Keskisessä. Hiitinajo perustuu ajatukseen ”hitaasti kiiruhtamalla” eikä sitä ajeta kellon vaan hevosen kanssa. Tuntuma hevoseen on kaiken perusta. Sen mukaan eletään.

Elina Vähäkangas tekee Murron lisäksi töitä osa-aikaisena sairaanhoitajana Ylivieskan terveyskeskuksessa ensiavun päivystyksessä. Hän käy myös siittola-avustajakurssia ihan kasvattajan mielenkiinnosta. Ensimmäiset Murto-varsat syntyivät vuonna 1993. Tähän mennessä kasvatteja on kuutisentoista. Nyt siitokseen saatavia kantakirjaoreja on kaksi; juoksijaori Murron Titaani sekä ratsuori Murron Valo. Oriit astuvat luonnonmenetelmällä. Ravivalmennuskursseja Elinalla on käytynä kaksi C- ja B-kurssit. Näiltä opittua tietoa on ahkerasti sovitettu käytäntöön, vaikkeivat kellot ja sykemittarit pääosaa valmennuksessa saakaan. Pääpaino on aina itse valmennettavassa – hevosessa.

Varsojen opetus tekee keväästä työntäyteisen. Kaikki varsat opetetaan yksivuotiskeväänä. Takaa-ajon jälkeen kaikilla pyritään ajamaan noin neljästi ennen laidunkauden alkamista. Näin varsoille jää kesäksi hieman sulateltavaa opituista asioista ja syksyllä on taas helpompi aloittaa ajohommat. Kaksivuotiskeväänä varsat valjastetaan reen eteen. Opetus on siis monipuolinen. Reellä pääsee lenkille sellaisiinkin maastoihin, mihin kärryillä ei ole asiaa.

Malttia ja rutiineja

Kaikessa tekemisessä Murron Tallilla korostetaan malttia ja rutiineja. Hevosen on pystyttävä luottamaan siihen, että minkä varsana oppii, se pätee myös aikuisena. Hevosen pito ja käsittely perustuu Murrossa luottamuksen, joka luodaan jo varsasta.Varsojen kolulutuksen kannalta Elina Vähäkangas pitää näyttelytoimintaa erittäin hyvänä asiana. Hevoselle on hyvä hankkia kokemuksia erilaisista tilanteista, joissa on paljon muitakin. Samalla näkee, kuinka hyvin yhteistyö hevosen ja ihmisen välillä tomii. Jos siinä ilmenee puutteita, ne on mahdollista korjata ennen seuraavaa ”julkista” tilaisuutta.

Näyttelyissä on myös hyvä tilaisuus saada hevosestaan senhetkiseen kehitysvaiheeseen perustuva lausunto. Suomenhevosvarsoilla on oikeus osallistua näyttelyyn vielä kolmevuotainakin. On siis vähintäänkin mielenkiintoista seurata oman varsansa kehittymistä ammattilaisen lausunnon perusteella kolmen vuoden ajan.

– Murron Talli kasvattaa suomenhevosia ravikäyttöön. Kasvateista osasta tulee kuitenkin ratsuja ja työhevosia, kuten Elina Vähäkangas pilke silmäkulmassaan sanoo.

Lainaus sisältää ajatuksen siitä, että Murrossa hevoselle tarjotaan sille sopiva ammatti. Kaikista ei tule juoksijoita. Mikäli hevonen suuntautuu ennemminkin työpuolelle, sille annetaan mahdollisuus työhevosen ammattiin. Tämä onnistuu omalla ammattitaidolla. Ratsuksi suuntautuvaa Elina ei epäröi laittaa ratsuammattilaisen oppiin. Näin tämäkin hevonen saa parhaan mahdollisuuden valmistua tulevaan virkaan.
Murron talli on kuin suomenhevonen itse, yhtä monipuolinen.

Minna Paananen