Juhlavuosi jatkuu

Julkaistu SuomenhevosSanomien numerossa 1/2007

Juhlavuosi jatkuu

Suomen Hippoksen Suomenhevonen 100 vuotta -projektin vetäjä Suvi Louhelainen jää äitiyslomalle heinäkuussa. Louhelainen jättää pestin haikein mielin.
– Juhlavuosi on ollut vauhdikasta aikaa, mieli on täynnä kokemuksia ja ihmissuhteita. Paitsi, että vuosi on ainutlaatuinen hevosalalle, on se meille juhlavuoden parissa työskenteleville sitä varmasti myös henkilökohtaisen elämän tasolla. Tiedän, etteivät projektin myötä tutuksi tulleet ihmiset katoa mihinkään. Työn jätän kuitenkin luottavaisin mielin, sillä tiedän sen jäävän hyviin käsiin.

– Haluan kiittää omalta osaltani teitä kaikkia, jotka olette jo omalta osaltanne antaneet panoksenne suomenhevosen juhlavuoden toteutumiseen ja sitä kautta olleet mukana tekemässä suomenhevoselle sitä seuraavaa sataa vuotta. Haluan toivottaa myös onnistumisen elämyksiä vielä edessä olevia ponnisteluja varten. Toivon, että työ suomenhevosen eteen jatkuu myös tämän vuoden jälkeen ja että sen työn takana ovat suomalaiset hevosihmiset ilman raja-aitoja!

Louhelaisen mukaan juhlavuosi on herättänyt laajalti mielenkiintoa eri kohderyhmien keskuudessa, yllättävilläkin tahoilla. Iloisinta on ollut huomata hevosalan yrittäjien ja harrastajien lähteneen innolla mukaan vuoden toteutukseen.

Hevosalan ulkopuolisen median kiinnostus aiheeseen on ollut kiitettävää. Mediaseurannan alkuvuoden tuloksia seuratessa on useamman kerran saanut hieraista silmiään. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea juhlavuoden alue- ja paikallistoimijoille, jotka ovat rohkeasti lähteneet tekemään suomenhevosta tunnetuksi eri tavoin.

– Toivon todella, että juhlavuoden tarjoamat mahdollisuudet eri tahojen keskuudessa on hyödynnetty. Valitettavasti uskon kuitenkin, että kaikki me emme ole oivaltaneet vuoden ainutlaatuisuutta ja käyttämättä on jäänyt korvaamattomia tilaisuuksia. Mutta toisaalta, onhan vuotta vielä puolet jäljellä, mukaan ehtii vielä!

– Asia, jota hymysuin mietin ja muistelen varmasti usein tämän vuoden jälkeen, ovat ne henkilökohtaiset kohtaamiset ja puhelinkeskustelut, joissa on saanut huomata kuinka ainutlaatuisen eläimen ja rodun kanssa olemme tekemisissä. Ihmisten henkilökohtaiset muistot, kokemukset, uhraukset ja rakkaus suomenhevosta kohtaan ovat jotain mitä ei koskaan voi unohtaa. Ainutlaatuisia hetkiä ovat olleet myös ne hetket, joina valtiovallan edustajat ovat osoittaneet arvostuksensa kansallishevosellemme.

Suvi Louhelainen on kasvanut pikkutytöstä hevosperheessä ja hevoset ovat olleet osa normaalia elämää lähes aina.
– Pikkutyttönä kiersin isän matkassa raviratoja ympäri Suomen. Muistan tunteen kuinka ihailin radan reunalta, minulle hieman vieraampien suomenhevosten urheilullista olemusta. Oma sankarini oli Patrik.

Suomenhevosen omistaja minusta tuli kuitenkin vasta aika äskettäin.
– Kunnioitus kansallista rotuamme kohtaan sai hankkimaan oman suomenhevosen, joka todella on valloittanut sydämeni. Kuitenkin koen olevani hevosihminen, sen kummemmin hevosen karvoihin tai rotuun katsomatta. Tiedän, että niin kauan kuin raviharrastukseni jatkuu, tulee tallistani löytymään sekä lämminverisiä, että suomenhevosia.

Louhelainen iloitsee, että juhlavuosi valmisteluineen on koonnut yhteen vanhemmat ja nuoremmat, miehet ja naiset sekä ravi- että ratsuihmiset.
– On ollut ilo huomata etenkin paikallistapahtumissa yhteen hiilen puhaltaminen, jota on tapahtunut ravi- ja ratsuyrittäjien sekä harrastajien kesken. Hienoa kuinka ainutlaatuinen, yhteinen, sama rotu sitoo ympärilleen niin valtavan määrän erilaisia ihmisiä ja harrastusmuotoja. Juhlavuoden tekijöitä yhdistää pyyteettömyys ja tietynlainen nöyryys, halu olla yhteisellä asialla.

Louhelainen uskoo, että juhlavuoden synnyttämät kontaktit elävät vielä juhlien jälkeen ja, että hevosalan toimijat seisovat yhdessä rintamassa, tehden tunnetuksi upeaa suomenhevosta ja suomalaista hevosalan osaamista.
– Valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten rohkeiden tempausten kautta suomenhevonen ja koko suomalainen hevosalan osaaminen on lisännyt sille kuuluvaa arvostusta. Yksi vuosi on lyhyt aika pysyvien jälkien jättämiseen, mutta ehkä me hevosihniset olemme saaneet tänä vuonna sitä tarvittavaa rohkeutta ja ylpeyttä hitusen lisää.

– Juhlavuosi on muistuttanut meitä myös hevosalan sisällä suomenhevosenrikkaudesta ja opettanut meitä olemaan ylpeitä hevosestamme. En usko, että juhlavuoden nostattama “suomenhevosbuumi” olisi vain tilapäinen ilmiö, vaan että juhlavuoden tarjoamien mahdollisuuksien kautta moni on löytänyt suomenhevosen pysyvästi. Toki on selvää, että haasteita suomenhevonen tulee taipaleellaan edelleen kohtaamaan, mutta niistä se selviää hevosalan toimijoiden viisaiden päätösten avittamana ja tukemana.

Tiina Ruotsala

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s