Julkaistu SuomenhevosSanomissa 1/2003

Ite tehty

Teksti Tiina Ruotsala

Suomenhevosliiton teema on tänä vuonna ollut nuori suomenhevonen.
Ei riitä, että alan miehet ja naiset kasvattavat suomenhummia, jotain niillä pitää myös tehdä.

Hevosharrastuksessa on aina kyse harrastuksesta, ja mahdollinen menestys esimerkiksi raviradalla tai kansallisilla ratsukentillä, on vain unelma, jota kohti on mukava pyrkiä.

Tosiasia on, että luonteikkaan suomenhevosen kanssa saa hevosharrastaja olla tyytyväinen, jos onnistuu tekemään kelpo kilpahevosen. Sellaisen, jonka kanssa on mukava matkata kisoihin.

Hevosurheilu antaa harrastajalle elämyksiä, joita ei voi ja myöntää täytyy, että juonikkaan tamman laitossa kasvavat hevonen ja ihminen rinta rinnan. Mitään ei saada ilmaiseksi, mutta onpa toisaalta tullut opittua yhtä ja toista nuoren hevosen kanssa puuhastellessa.

Kun muutama vuosi sitten tuli ajankohtaiseksi oman ravihevosen hankinta, saivat tutut suomenhevosmiehet puhuttua aloittelevalle raviharrastajalle järkeä siinä määrin, että seitsenvuotiaan laukkurin sijasta ostimmekin varsan. Tosin varsa ehti jo kolmivuotiaaksi ennen kuin sen haimme, joten hiukan vanha se oli opetettavaksi. Kun muutama viikko sitten syntyi ensimmäinen oman tamman varsa, voi jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että enää ei tulisi mieleenkään ostaa valmista.

Kun se ite tehty on niin mukava.

Ilman huumoria ja kykyä katsella maailmaa hieman laajemmasta näkökulmasta, tästä harrastuksesta ei tulisi mitään. Hevosurheilu on ikuista pohdintaa, ja vaikka tammaa on joskus tullut laitettua traileriinkin kolmisen tuntia, koskaan ei ole tehnyt mieli myydä eläintä. Toki puheissa on vilahdellut kriittisimmillä hetkillä lahti-sana, ja nyt en tarkoita kuninkuusravipitäjää. Kun eläin nykyään marssii koppiin niin että kolina käy, voi omistajakin sanoa tietävänsä jotain hevosen psyykestä.

Oma on aina kaunis ja paras, puhutaanpa sitten lapsista tai hevosista. Naisena minun on vaikea ymmärtää kanssaharrastajaa, joka ensisanoikseen moittii hevosta lihavaksi tai kauhistelee vanhempien sukua. Kun hevosihmistä ja hevoshulluutta ymmärtää vain toinen samanmoinen, harrastetaan ja tehdään tätä työtä yhdessä, toinen toistamme kunnioittaen. Jokainen joka ostaa tai omistaa suomenhevosen on kiitoksen ansainnut. Jokainen joka astuttaa tammansa, on kiitoksen ansainnut. Jokainen, joka kantakirjaa oriinsa ja tarjoaa sen siitokseen, on kiitoksen ansainnut.

Kiitos!