Hanna Salonen tutki gradussaan nuoren suomenhevosen kilpailuttamista
Varhain aloitetusta kilpaurasta paras tulos
– Varsan opetus ja valmennus kannattaa aloittaa ajoissa, ja tuoda hevonen kilparadoille nuorena. Näin hevonen ehtii myös tehdä pidemmän kilpailu-uran.
Näin toteaa nuorten suomenhevosten kilpailu-uraa pro gradu -tutkielmassaan selvitellyt Hanna Salonen. Salosen gradu hyväksyttiin viime helmikuussa.
– Nuorena kilpailemisen aloittaneet suomenhevoset kilpailivat enemmän ja pidempään kuin vanhempana aloittaneet, laukkasivat ja tulivat hylätyksi harvemmin sekä menestyivät paremmin, hän jatkaa tutkimustulosten yhteenvetoa ja tulee samalla romuttaneeksi myytin ”suomenhevosen säästeliäästä treenistä ja hitaasta kehittymisestä”.
Salosen mukaan hevosen kilpailemisen aloitusikä oli merkittävämpi menestyksen tekijä kuin esimerkiksi sukupuoli, syntymävuosi tai syntymäajankohta. Kaikissa kilpailumenestystä kuvaavissa mitoissa kilpailemisen aloitusiän vaikutus oli samansuuntainen: mitä nuorempana hevonen aloitti kilpailemisen, sitä paremmin se menestyi urallaan.
– Luonnollisesti sukupuoli ja syntymävuosi vaikuttivat melkein kaikkiin mittoihin tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Oriit ja ruunat menestyivät ravikilpailuissa tammoja paremmin. Sen sijaan syntymäkuukausi ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi kilpailujen lukumäärään, muuntamattomiin voittosummamittoihin eikä laukka- ja hylkäysmittoihin.
Salonen käytti kilpailutietoaineistona Suomen Hippoksen kilpailutiedostoa vuosilta 1984-2005. Lopullinen analyysiaineisto koostui 10 277 hevosen 42 070 kilpailukausihavainnosta.
– Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomenhevosen kilpailemisen aloitusiän yhteyttä ravikilpailumenestykseen. Lisäksi tutkittiin sukupuolen, syntymäajankohdan ja kilpailuiän yhteyttä ravikilpailumenestykseen.
Tutkimusajankohtana kolmevuotiaana aloitti kilpailemisen vain vajaa kymmenen prosenttia kilpailleista hevosista. Suurin osa hevosista aloitti kilpailemisen 4- tai 5-vuotiaana.
Opetus- ja koelähtöjärjestelmien vaikutusta ei vielä tässä tutkimuksessa näy, sillä viimeiset mukaan otetut startit ravattiin vuonna 2005.
– Nuorissa ikäluokissa kilpailevien suomenhevosten osuus kaikista kilpailleista suomenhevosista on laskenut vuodesta 1980 vuoteen 2006 useita prosenttiyksiköitä. Kolmevuotiaana kilpailleiden hevosten kohdalla ero näiden vuosien välillä on yli seitsemän prosenttiyksikköä ja neljävuotiaana kilpailleiden hevosten kohdalla yli yhdeksän prosenttiyksikköä. Sen sijaan kuusi – yhdeksänvuotiaana kilpailleiden osuudet ovat kasvaneet.
Salonen toteaa, että kilpailemisen aloitusiän yhteyttä ravihevosen kilpailumenestykseen on tutkittu vähän. Saastamoinen ja Ojala (1991) tutkivat kilpailemisen aloitusiän yhteyttä ravikilpailumenestykseen. Myös heidän tutkimuksessaan varhainen kilpailemisen aloitusikä liittyi hyvään uramenestykseen.
Salonen sanoo, että keskusteluissa pohditaan usein myös nuorten hevosten säästelemistä ja kilpailemisen aloittamista vasta vanhemmalla iällä. Myöhäisen kilpailemisen aloittamisen on ajateltu vähentävän riskiä hevosen loukkaantumiselle ja rasitusvammoille sekä pidentävän kilpailu-uraa loppupäästä. Tutkimusten valossa ”säästelystä” ei näytä olevan hyötyä.
– Esimerkiksi kolme- ja neljävuotiaana aloittaneissa oli eniten niitä, jotka kilpailivat kaikkina kausina kuusivuotiaaksi asti. Viisivuotiaana aloittaneista suurempi osa kilpaili vain yhden kauden kuin jatkoi kuusivuotiskaudelle.
Nuorena aloitettu kilpaileminen näkyi myös ennätyksissä.
– Mitä nuorempana hevoset aloittivat kilpailemisen, sitä parempia kilometriaikoja ne saavuttivat kilpailu-urallaan. Kolmevuotiaana aloittaneet hevoset saavuttivat viisi sekuntia parempia aikoja neljävuotiaana kuin neljävuotiaana aloittaneet. Erot tasoittuivat iän myötä, mutta edelleen kaksitoistavuotiskaudella nuorempana aloittaneet hevoset saavuttivat parempia vuosittaisia ennätyksiä kuin vanhempana aloittaneet. Kaksitoistavuotiskaudella kahdeksanvuotiaana tai vanhempana ja kolmevuotiaana aloittaneiden hevosten vuoden parhaiden aikojen erotus oli noin kahdeksan sekuntia.
Kolmevuotiaana aloittaneet hevoset ansaitsivat kahdeksanvuotiskauteen asti kilpailua kohti enemmän rahaa kuin muut, mutta sen jälkeen taso laski ja kaksitoistavuotiskaudella kolmevuotiaana aloittaneet ansaitsivat kilpailua kohden vähemmän kuin muut. Varhain kilpailu-uran aloittaneet olivat myös ravivarmempia.
– Mitä nuorempana hevonen aloitti kilpailemisen, sitä pienempi laukkaprosentti sillä oli jokaisella kilpailukaudellaan.
Salonen ottaa tutkimuksessaan kantaa myös suomenhevosen jalostukseen – ja puhuu rohkeasti ravijalostuksen puolesta.
– Rodun säilyminen ja tulevaisuus on herättänyt keskustelua, joka on erityisen ajankohtaista suomenhevosen kantakirjan täytettyä sata vuotta viime vuonna. Vaikka suomenhevosia on alettu käyttää aikaisempaa enemmän erityisesti ratsastuskäytössä, on suurin osa suomenhevosista edelleen ravikilpailukäytössä. Näin ollen rodun ravikilpailuominaisuuksien parantaminen on oleellinen osa sen säilyttämistä.
– On pohdittu, pitäisikö suomenhevonen jalostaa varhaiskypsemmäksi, jolloin sillä voisi aloittaa kilpailemisen jo kaksivuotiaana. On ajateltu, että rotu häviää suosiossa varhaiskypsemmälle lämminveriselle, tarkoittaahan myöhäisempi kilpailemisen aloitusikä lisäkustannuksia hevosenomistajalle. Toisaalta ajatellaan pidemmän nuoruusvaiheen kuuluvan rodun ominaisuuksiin, joita ei tule yrittää muuttaa.
TIINA RUOTSALA
Tallirakentaminen puhuttaa
http://www.sipoo.fi/hastavelsforening/su_tieto.html jossa tietoa
uudesta asetusluonnoksesta koskien investointiavustuksin tuettavaa hevosrakentamista.
HYVINVOIVA HEVONEN TOIMINNAN OHJAKSISSA
Suomen Hippoksen tiedote
Hevonen on yhä suositumpi vapaa-ajan kumppani sekä ratsastuksessa että ravitoiminnassa. Kaiken hevosurheilun ja harrastuksen lähtökohtana on hevosten hyvinvointi. Hyvinvoiva Hevonen on Suomen Ratsastajainliiton ja Suomen Hippoksen kantavia ajatuksia. Hevosen hyvinvointiin tähtäävät säännöt ja ohjeet ovat tärkeä osa hevosurheilua ja hevosen paras on avainasemassa myös muussa toiminnassa, kuten ratsastuskouluissa ja hevosharrastuksessa.
Tämä vuosi on Hyvinvoivan hevosen teemavuosi molemmissa järjestöissä. Teemaa tuetaan mittavalla viestintäkampanjalla, joka suunnataan kahtaalle, sekä hevosalan ammattilaisille ja harrastajille että ns. suurelle yleisölle.
Hevosalan järjestöt tekevät aktiivisesti työtä hevosen hyvän hoidon ja käsittelyn edistämiseksi. Hevosen hyvinvoinnin turvaamiseksi on tehty paljon neuvontaan, koulutukseen ja tiedonvälitykseen liittyvää työtä monella saralla. Viime vuonna julkaistiin mm. ilmainen Hevosenomistajan opas, jota jaetaan uusille hevosenomistajille ja kaikille kiinnostuneille. Hyvinvoiva hevonen -luennot hevosen hankinnasta, liikunnasta, ruokinnasta ja lääkinnästä käynnistyivät syksyllä.
Kova kasvu asettaa haasteita hevosalalle
Hevosala on jatkuvassa kovassa kasvussa. Hevosten määrä on 25 vuodessa yli kaksinkertaistunut ja hevosten määrä lisääntyy noin tuhannella vuodessa. Viime vuonna raveissa kävi yli 800.000 katsojaa.
– Suomalaisella raviurheilulla menee hyvin ja sen suosio on lisääntynyt, elämme lajin kannalta hyviä aikoja. Raviurheilun pitkäaikaisen menestyksen edellytys on vahva panostaminen hevosten hyvinvointiin, toteaa Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini.
Suomessa on yli 68.000 rekisteröityä hevosta, niistä ravihevosia 24.900, ratsuja ja poneja 23.400 ja suomenhevosia, joissa on sekä ravureita että ratsuja, 19.700. Yksittäisistä ryhmistä kasvu on ollut suurinta tuontiratsuissa, mutta kaikkien hevostyyppien määrä on kasvanut tasaisesti. Myös kotimainen hevoskasvatus elää vahvaa nousukautta.
– Ratsastus kasvattaa suosiotaan ilmiömäisen voimakkaasti etenkin aikuisten naisten keskuudessa, kymmenen vuoden sisällä heidän määränsä on kolminkertaistunut. Lajia harrastaa tänä päivänä arviolta 140.000 suomalaista, toteaa Suomen Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall.
– Hevostaidot eivät ole ihmisillä enää veressä. Harrastajamäärän voimakas kasvu on tuonut lajiin myös kokemattomia aikuisia ilman hevostaustaa. Myös oman hevosen hankkiminen on yhä yleisempää. Kiinnostus ja tarve hevostaidoille on suuri ja hevosalan järjestöillä onkin iso vastuu välittää ja kanavoida tietoa hevosista ja niiden hyvinvointiin liittyvistä asioista, Sundwall korostaa.
Hevosalan kasvu näkyy myös yhteiskunnallisella tasolla. Ala on tärkeä tekijä maaseudun elävöittäjänä ja se työllistää suoraan tai välillisesti yli 10.000 ihmistä.
Hevosten hyvinvointiin liittyvät kysymykset nousevat esiin myös maankäyttöön, rakentamiseen, ympäristöön ja yleensä eläintenpitoon liittyvissä viranomaismääräyksissä. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat mm. kaavoitus ja kuntien rakennusjärjestykset, hevosten loppusijoitus ja eläinkuljetukset, lannanpoltto sekä muut ympäristöaiheet.
– Hevosalan järjestöt sekä ravi-, ratsastus- että kasvattajapuolella ovat lähentyneet toisiaan ja yhteistyötä tehdään jatkuvasti etenkin edunvalvonnassa ja kehittämistoiminnassa, Sundwall sanoo.
Hevosalan tiedotuskampanja
Hevosalan toimijoille ja harrastajille hevosen hyvinvointiin liittyviä asioita nostetaan esiin sisäisessä viestinnässä ja järjestöjen omissa viestimissä. Hevosväelle on tuotettu myös paljon tietoa ja valmista materiaalia hevosen hyvinvointiin liittyvistä eri aihepiireistä. Myös koulutusta on saatavilla runsaasti. Tämä nostetaan myös esiin tiedotuksessa.
SRL:n Hippos-lehteen tulee mm. erillinen teemaliite vuoden 3. numeroon aihepiiristä. Aiheina alustavasti mm: hevosen reilu käsittely ja koulutus, mistä tunnistat sairaan hevosen, hevosen pitopaikka, pihattoratkaisut, hevosen hyvinvointi kilpaurheilussa, hevosesta luopuminen, ravurit ratsuina, hevosten ruokinta… Lisäksi liitteen keskiaukeamalle tulee sarjakuva, joka hauskalla ja realistisella tavalla nostaa esiin, mitä hevosenpito edellyttää. Tämä sarjakuva annetaan valistustarkoituksessa mm. nuorisolle suunnattujen hevosalan julkaisujen käyttöön (Hevoshullu, Villivarsa, Pollux) ja sitä voidaan hyödyntää myös tiedotuskampanjassa.
Hippoksen nettisivuille tulee oma osio Hyvinvoiva Hevonen -otsikolla. Hippoksen verkkolehti tehdään teemojen mukaisesti kuukausittain.
Hippolis on mukana järjestämässä viestintää ja koulutusta sekä erillisen teemapäivän aiheesta Suuren Suomalaisen Derbyn 2008 yhteydessä 30.8. Vermossa alan toimijoille ja harrastajille. Hippolis toimii myös hevosen hyvinvointiin liittyvän tiedon ja materiaalin tietoa kokoavana ja edelleen jakavana ”solmukohtana” hevosalalla.
Artikkeleita:
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n Eläinsuojeluvalvoja Marianna Paavolainen kertoo:
Hyvän hevosen pidon edellytykset (pdf)
Tunnetun eläinkouluttaja Tuire Kaimion haastattelu:
Hevosen reilu käsittely ja koulutus (pdf)
Yhteyshenkilöitä:
Suomen Hippos,
viestintäpäällikkö Merja Tuunanen,
merja.tuunanen@hippos.fi, 0400-582844
Suomen Ratsastajainliitto, viestintäpäällikkö Sonja Holma, sonja.holma@ratsastus.fi, 040-5600225
Hippolis,
Minna Martin-Päivä,
minna.martin-paiva@hippolis.fi, 0500-171007
IRTOPALASET SUOMENHEVOSELLA
OSTEOKONDROOSI ( OD )
Osteokondroosi on nivelruston alaisen luun kehityshäiriö, jonka seurauksena syntyy irtopalanen nivelen sisään. Tavallisin paikka on kinnernivel, mutta se voi olla myös takapolvessa. Lämminveriravureilla on todettu osteokondroosia n. 10 % jälkeläisistä, tekemässämme tutkimuksessa Suomen hevosklinikoiden potilaista , suomenhevosella vastaava esiintymistiheys oli n. 1%. Suomenhevosen ostekondroosista oli takapolvessa 30 %, kun taas lämminverisillä niiden osuus oli vain 6.5 %.
Oireet takapolvessa alkavat ensimmäisten elinkuukausien aikana voimakkaana ontumisena, polven täyttymisenä ja kovana kipuna, ja varsa menee hyvin heikkoon kuntoon. Useat joudutaan lopettamaan , mutta osa voidaan pelastaa lopettamiselta tähystysleikkauksella.
Oireet kintereessä ovat paljon lievemmät ja tulevat esiin 1 – 3 vuotiaana valmennuksen lisääntyessä. Kinner alkaa täyttymään, varsan ravi heikkenee ja varsa alkaa laukkailemaan herkemmin. Ontuminen on hyvin harvinaista. Kinner ei täyty kaikilla OD- hevosilla, mutta siitä johtuva kipu aiheuttaa kuitenkin tyypillisiä oireita kuten epäpuhdasta ravia tai ylimääräisiä laukkoja, varsinkin kovalla radalla. Oman kokemukseni mukaan useimmat ulkoisesti oireettomat potilaat ovat olleet suomenhevosia.
Hoito on nykyään tähystysleikkaus. Kaikkia kintereen palasia ei tarvitse varsana leikata ; se voidaan tehdä , jos oireita alkaa tulla. Kintereen leikkauksissa ennuste on erittäin hyvä, mutta takapolven kohdalla ennuste kilpahevoseksi on selvästi heikompi. Syyt ovat sekä perinnöllisiä että ympäristöstä johtuvia.
Nopea kasvu on todettu yhdeksi riskitekijäksi ja se ehkä selittää osittain ongelman yleisyyden lämminverisillä. Kasvunopeutta säätelevät perintötekijät, mutta myös voimakkaalla energiaruokinnalla saadaan kasvu kiihtymään. Erityisen vaarallisia ovat tilanteet, joissa varsan kasvu on hidastunut sairauden tai loukkaantumisen takia. Varsan parannuttua olisi oltava tarkkana ruokinnassa, ettei liiallisella energiaruokinnalla saataisi kasvuspurttia aikaiseksi.
Perintötekijöillä on myös tärkeä osuus osteokondroosin synnyssä. Periytymisasteeksi on laskettu n. 0.30 , joka on samaa luokkaa kuin ravinopeuden tai voittosumman periytymisessä. Suuressa ruotsalaisessa tutkimuksessa ( B.Sandgren,ym ) lämminveriravureilla, jossa tutkittiin n.800 1,5 vuotiasta, todettiin että, jos isällä oli osteokondroosi, niin 26.4% oli se myös jälkeläisissä, mutta jos isällä ei ollut, niin sellaisten oriiden jälkeläisissä sitä oli vain 9.6%.
VUOHISEN TAKAOSAN IRTOPALA (Birkelandin palanen)
Vuohisen takana olevista nuljuluista menee voimakkaat siteet vuohisluun yläreunaan. Takajalassa side saattaa repäistä vuohisluusta palasen irti, joka jää liikkumaan nivelen sisälle. Etujalassa tällaista esiintyy hyvin harvoin.
Oireet liittyvät palasen aiheuttamaan ärsytykseen nivelen sisällä. Nivel täyttyy rasituksessa, hevonen ravaa epäpuhtaasti ja laukkailee herkemmin. Pitkään hoitamatta ollut nivel saattaa aiheuttaa myös ontumista.
Hoito voi olla lievissä tapauksissa paikallista, nivelen rauhoittamista joko nivelpistoksella tai ulkoisilla lääkkeillä. Osa tapauksista vaatii kuitenkin tähystysleikkauksen, jossa on yleensä hyvä ennuste, jos se tehdään ajoissa ennen nivelpintojen vaurioitumista. Osaa hevosista ei tarvitse hoitaa ollenkaan , vaan ne saattavat pystyä kilpailemaan useita vuosia ilman oireita.
Syyt palasten syntymiseen liittyvät lähinnä takajalan rakenteeseen. Pitkä, vento ja pieniluinen vuohinen ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka aiheuttavat enemmän rasitusta nuljuluiden siteisiin ja Birkelandin palasten irtoamista. Rasitusta lisää vielä, jos hevosella on suora kinner ja takapolvi, jolloin jalka joustaa pääosin vain vuohisesta. Myös kova valmennus , varsinkin pettävällä alustalla tai jyrkissä mäissä voi edesauttaa irtoamista.
Perintötekijöillä on tietenkin tärkeä osuus jalkojen rakennnevirheisiin ja myös niistä johtuviin vaurioihin. Suomalaisessa tutkimuksessa laskettiin Birkeland-palasten periytymisasteeksi 0.26 , joka on samaa tasoa kuin laukka- ja sijoittumis% periytyminen.
VUOHISEN ETUPUOLEN IRTOPALASET
Vuohisen etupuolella palasia esiintyy sekä etu- että takajalassa, enemmän kuitenkin etujalassa. Useimmat palaset ovat vuohisluun etureunan lohkeamia.
Oireet ovat yleensä lieviä, ja useimmat ovat täysin oireettomia. Joillakin hevosilla nivel kuitenkin ärtyy ja kipeytyy.
Hoito on joko ärsytyksen hoitoa injektioilla tai paikallisesti, mutta pahoissa tapauksissa on syytä tehdä nivelen tähystysleikkaus mahdollisimman nopeasti , ettei nivel ehdi vaurioitua.
Syyt ovat useimmiten nivelen vääntymisessä yli normaalien rajojen. Perinnöllisten tekijöiden merkitys on todennäköisesti vähäinen, paitsi nivelen yläosan palasissa, joissa taustalla saattaa olla osteokondroosi, kuten kintereessä ja takapolvessa.
YHTEENVETO
Osteokondroosiin ja Birkeland-palasiin liittyy niin paljon perinnöllistä taustaa, että ne kannattaa ottaa huomioon jalostushevosia arviotaessa. Suomenhevosilla on irtopalasia vielä suhteellisen vähän niin että niiden yleistymistä voidaan välttää jos halutaan, toisin kuin lämminverisellä. Se on myös tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.
ELL. Jussi Ala-Huikku
Kouvola
Reliefit perustamisvuoden hallituksen jäsenille
Kokouksessa jaettiin reliefit perustamisvuoden hallituksen jäsenille, jotka edelleen ovat jäseninä. Heitä olivat John Ahlskog, Heikki Parviainen, Sakari Vanha-Rauvola, Ilkka Ojala, Pekka Raudasoja, Pekka Vilkuna sekä Hanna Kaihlajärvi.
Kokouksessa palkittiin parhaat suomenhevoset vuonna 2007:
Vanhemmat oriit ja ruunat:
o. Saran Salama / Sara-Juulia Perttunen
Vanhemmat tammat:
t. B. Helmiina / Talli Ranch Oy/Borgström Reijo
5-vuotiaat oriit ja ruunat:
o. Calle Dahlia / Eetu&Olli Kauhanen
5-vuotiaat tammat:
t. Larabee / Tiina Komulainen
4-vuotiaat oriit ja ruunat:
o. Pauskeri / Pasi Impola
4-vuotiaat tammat:
t. Tantra / Minttu Klelin ja Harri Vaittinen
3-vuotiaat oriit ja ruunat:
o. Nahkaparturi / Hermanni Heikkilä
3-vuotiaat tammat:
t. Tupla-Liina / Kati&Akseli Kanala
SH Monté:
r. Veikon Tähti / Noora Järvinen ja Christina Valme
Työmestaruus:
t. Jojoriina, Anne Tuominen
Estemestaruus:
o. Ponuveikko / Mallatin Ratsutila
Kenttämestaruus:
r. Nauriskydön Zil / Petri Nykänen ja Juha Takala
Koulumestaruus:
o. Jaime / Tuula Pakarinen
Valjakkoajo:
r. Vinsker / Miia Puhakka & Raisa Takkinen
Pienhevonen:
t. Tuhkimon Tilta / Raija Tyyni
Nuorena hevonen valjastettava
Nuoresta suomenhevosesta keskusteltiin rakentavassa hengessä Suomenhevosliiton vuosikokouksessa Saarijärvellä viime viikonvaihteessa. Väistyvä puheenjohtaja Jukka Salonen piti perusteellisen katsauksen suomenhevosen kilpailutilanteesta raviradoilla ja esitteli myös alustavasti uutta mallia kasvattajarahan jaosta, joka palauttaisi kasvattajalle enemmän nuoren suomenhevosen juoksemasta voittosummasta kuin iäkkäämmän rata-ansioista.
Salonen muistutti, että asian käsittely on vasta aluillaan, mutta ainakin kokousväeltä uusi jako sai varauksettoman hyväksynnän.
Salonen totest, että latvaan noustaan tyvestä, niin myös raviurheilussa. Niinpä hän ihmetteli maamme pääradan Vermon asennetta aloittelevia suomenhevosia kohtaan. Tänä vuonna Vermo tarjoaa ensimmäisen neljän kuukauden aikana 60 lähtöä alle 5000 euroa tienanneille lämminverisille, mutta suomenhevosille niitä järjestetään vain kahdeksan. Myös Forssa ja Lahti ovat samansuuntaisilla linjoilla. Sen sijaan Teivo on linjannut kantansa pitämällä muun muassa sarjat suomenhevossarjoina ja viime keväänä siellä juostiin nostalgiahengessä hitaita aikatasoituslähtöjä, jotka lopulta keräsivät valjakoita karsittavaksi saakka.
– Jos Vermosta annetaan lausuntoja, jossa rata haluaa profiloitua lämminveriradaksi, niin onko se silloin sopiva maamme ykkösradaksi. Pitäisikö päärata siirtää Vermosta Teivoon, heitti liiton hallituksen jäsen Minna Paananen.
– Myös suomenhevonen tarvitsee uusia omistajia etelän kaupungeista, mutta kuinka hevosharrastajat haluavat hankkia aloittelevan suomenhevosen, jos niille ei edes ole sarjoja juostavaksi, Salonen kysyi. Samalla hän otti esille myös Bella Varjosen Ypäjällä esittämän ajatuksen siitä, että suomenhevosvarsoille olisi omia valmennustalleja, jotka tekisivät hevosen nelivuotiaaksi ravuriksi. Ammattitalleilla vuotikas suomenhevonen ei ole kiinnostava kohde, ja esimerkiksi hevosta hankkivalle kimppatallille esitetäänkin mieluummin lämminverivarsaa kuin suomenhevosta.
Keskusteluun otti myös kantaa viime vuoden parhaimman kolmivuotiaan suomenhevostamman kasvattaja ja valmentaja, halsualainen Simo Kanala, joka totesi nuoren suomenhevosen tarvitsevan ravuriksi kehittyäkseen sopivaa liikettä. Mieluummin niin, että varsa saa kasvaa oman ikäistensä kanssa pihatossa ja sitä ajetaan järjen eikä kellon mukaan.
– Kun moni maatila panee karjan pois, ja rakennukset ja maat jäävät, niin eikö kannattaisi harkita suvukkaiden suomentammojen hankkimista ja niiden varsojen tekemistä siihen kolmi-nelivuotiaaksi. Kun varsalla on sukua ja se on huolella tehty, siitä jo maksetaankin enemmän, Kanala tiesi kokemuksesta.
Tuontihevoset
syövät kasvattajaa
Ruotsintuonti on uhka suomenhevoselle niin kauan kuin Suomessa sarjat ovat avoimia molempien maiden kylmäveriroduille, mutta Ruotsissa sarjat ovat muutamaa lähtöä lukuunottamatta suljettu suomenhevosilta. Myös lämminveripuolella kasvattajat kärsivät runsaasta ruotsintuonnista.
– Ei ole olemassa yhtään hyvää ravimaata, jossa ei olisi omaa, vahvaa hevoskasvatusta. Tämä olisi muistettava Suomessakin, sanoi Salonen.
Liiton tiedottaja Tiina Ruotsala toi kokoukseen terveiset Ruotsin kylmäveriliitolta Sleipneriltä, jonka viesti oli, ettei Ruotsissa ole keskusteltu vuosikausiin yhteispohjoismaisesta kylmäverirodusta, sillä Ruotsi otti kielteisen kannan asiaan jo ajat sitten eikä tarvetta tämän kannan muutokseen ole olemassa.
Ruotsissa on satunnaisesti avoimia lähtöjä myös suomenhevosille, mutta mistään kilpailuyhteistyöstä ei todellakaan nykytilanteessa voida puhua, kun Suomessa avoimia lähtöjä järjestetään reilusti toista tuhatta ja Ruotsissa ei voida puhua edes kymmenistä lähdöistä.
Varsat vauhdissa -lähtöjä järjestetään tänäkin vuonna. Jos hevosenomistajat ilmoittavat rohkeasti varsojaan mukaan, päästään tilanteeseen, jossa kolmivuotias 50-aikainen varsa on lähdössä jo rahoilla, vaikka terävä kärki kulkisikin omia lukujaan.
– Jos katsotaan kolmen viime vuoden kuninkuusraveissa juosseita suomenhevosia, niin kahta hevosta lukuunottamatta jokainen näistä maamme parhaista suomenravureista oli aloittanut uransa kolmi-nelivuotiaana, Salonen päätti.
Keskustelussa oli mukana myös Suomen Hippoksen valtuuskunnan puheenjohtaja Markku Lääkkölä, joka piti alustuksen kuluneesta suomenhevosen juhlavuodesta.
Liittoa viimeiset kolme vuotta johtanut Jukka Salonen antoi ohjat kokouksen yksimielisesti valitsemalle uudelle puheenjohtajalle Reino Haanpäälle Kurikasta. Valinta oli yksimielinen ja Haanpää sai edeltäjänsä tavoin kokousväeltä lämpimät suosionosoitukset.
Hallituksen jäseniksi vuosiksi 2008-2010 valittiin yksimielisesti Minna Paananen Ylivieskasta, Erkki Saario Vihdistä ja John Ahlskog Mustasaaresta. Vuosiksi 2008-2009 eroa pyytäneiden Jari Kupiaisen ja Tuula Pasasen tilalle valittiin yksimielisesti Marko Vuolukka Raumalta ja Christina Valme Marttilasta. Hallituksessa jatkavat Pauliina Haataaja, Jouko Konsala, Heikki Kinnunen ja Tenho Aro.
Tiina Ruotsala
Suomenpienhevosyhdistyksen sivut avattu
Suomenpienhevosyhdistys on avannut omat sivunsa osoitteessa www.suomenpienhevonen.fi
Yhdistyksen vuosikokous 16.3.2008 klo 13.30 Ypäjällä. Kokoustilana toimii Hevosopiston Vanha koulu.
Suomenpienhevosyhdistyksen tiedottaja
Anni Himberg
suomenpienhevosyhdistys@gmail.com
Ruotsi harkitsee…
Hevosurheilu-lehti 21.12.2005 Nro 101.
Suora lainaus:
”Suomi on tässä suhteessa harjoittanut oikeastaan liberaalimpaa politiikkaa kuin Ruotsi, varsinkin mitä tulee kylmäveriyhteistyöhön. Onko sen suhteen luvassa uusia avauksia? ”Boden on tänä vuonna saanut luvan yhteen lisäpäivään. Olemme saaneet myös keskusjärjestöltä luvan avata muutamia sarjoja suomalaisille kylmäverisille. Todennäköisesti tulemme kokeilemaan muutamia lähtöjä ensi vuonna”, Sven Granström paljastaa.” Sven Granström on Bodenin raviradan urheilujohtaja ja haastattelija jutussa oli päätoimittaja Jorma Kemiläinen.
Vuonna 2006
STC tiedotuspäällikkö Mats Fransson vastaa Suomenhevosliiton tiedusteluun sarjojen avaamisesta Ruotsissa näin:
”Suomenhevonen kilpailee (Ruotsissa) tänä päivänä ainoastaan erityisissä kutsukilpailuissa, korkeintaan kymmenen kilpailua vuodessa ja silloinkin sääntönä kaikkein parhaimmat hevoset. Tilanne on ollut suurin piirtein tällainen hyvin monen vuoden ajan. Muutama vuosi sitten Bodenin ja Uumajan raviradat järjestivät muutamia kilpailuja, jotka olivat avoimia myös suomenhevosille, mutta tämä sai vastaansa hyvin voimakasta kritiikkiä kylmäveriväen taholta. Vallitsee käsitys, että nämä ovat kaksi eri hevosrotua ja suorituskyvyiltään erilaisia, eikä niiden sen vuoksi tule kilpailla keskenään.”
Kolme vuotta myöhemmin. Suomessa valtaosa sarjoista on avoimia myös ruotsalaisille kylmäverisille. Ruotsalaiset voivat myydä kylmäverisiään Suomeen, koska niillä voi täällä myös kilpailla. Suomalaisilla vastaavaa mahdollisuutta ei ole, sillä Ruotsissa asiaa on harkittu tarkkaan, vuonna 2007 Ruotsissa on kaksi (2) lähtöä, joissa suomenhevosella on lupa juosta Suomessa vastaava luku on jo 1200.
Hevosurheilu-lehti 29.2.2008 Nro 18.
Suora lainaus:
Kylmäverijärjestö Sleipnerin puheenjohtajalla Carl-Erik Sandströmillä oli kaksi selkeää viestiä. Hän lupasi käydä vakavia keskusteluja niiden yksittäisten yhdistysten kanssa, jotka tässä ovat olleet vastahangassa. Toisekseen hän sanoi, että Pohjois-Ruotsin radoilla olisi kiinnostusta saada vuoden ykköspäivinään sinne suomenhevosia kilpailemaan.
Varsat Vauhdissa myös 2008
Syksyllä 2007 ensimmäistä kertaa järjestetty kolmevuotiaiden suomenhevosten Varsat Vauhdissa -kilpailusarja saa tänä vuonna jatkoa. Kilpailusarja toteutetaan yhteistyössä Suomenhevosliiton sekä Teivon, Kaustisen, Lahden, Mikkelin, Porin, Seinäjoen ja uutena tulokkaana Kuopion raviratojen kesken.
Alkukilpailuja järjestetään em. radoilla elo-marraskuussa ja sarjan päätöskilpailu ajetaan Teivossa V75-finaalien yhteydessä lauantaina 6.12.2008. Suomenhevosliitto lahjoittaa jokaisen alkukilpailun voittajalle loimen. Päätöskilpailun ensimmäinen palkinto on vähintään 1500 euroa, minkä lisäksi kolme parasta palkitaan Suomenhevosliiton lahjoittamalla loimella sekä voittaja kultakellolla.
Päätöskilpailu ajetaan viimevuotiseen tapaan 2120 metrin tasoitusajona, jossa tammat saavat 20 metrin hyvityksen. Mahdollisessa karsinnassa ovat etusijalla alkukilpailuihin osallistuneet hevoset. Alkukilpailujen sarjamäärityksistä päättävät järjestävät radat.
| Kilpailusarjan päivämäärät: | ||
| Alkukilpailut | (I palk. väh. 500 €) | |
| Kuopio | su 24.8. | TotoTV-ravit |
| Seinäjoki | ma 14.9. | TotoTV-ravit |
| Mikkeli | su 28.9. | TotoTV-ravit |
| Pori | pe 17.10. | TotoTV-ravit |
| Teivo | ti 28.10. | TotoTV-ravit |
| Lahti | pe 14.11. | TotoTV-ravit |
| Kaustinen | pe 21.11. | TotoTV-ravit |
| Päätöskilpailu | (I palk. väh. 1500 €) | |
| Teivo | la 6.12. | V75-finaalit Tas.ajo 2120 m, tammat 20 m hyv. |
Ruotsissa hiljaista
Suomenhevosliitto on pyrkinyt käynnistämään keskustelua myös Ruotsissa pohjoismaisesta kylmäverihevosten kilpailuyhteistyöstä. Käytännössä tämä tarkoittaisi suomenhevosten kilpailumahdollisuuden lisäämistä Ruotsissa; viime vuonna Ruotsissa kaksi (2) lähtöä, joissa suomenhevosella oli oikeus juosta.
Kts. http://www.suomenhevosliitto.fi/kilpailuyhteistyota_lisattava.php
Liitto on pyytänyt kaksi kertaa Ruotsin kylmäveriyhdistyksen puheenjohtaja Carl-Erik Sandströmiltä yhdistyksen kantaa kylmäveristen pohjoismaiseen kilpailuyhteistyön. Kolmannen kerran kantaa pyydettiin puheenjohtajan lisäksi myös yhdistyksen sihteeriltä ( travklubben@sleipner.org ) sekä puheenjohtaja Greger Martenssonilta. Mitään vastausta asialliseen tieduteluun ei ole saatu.
Suomenhevosliitto ry 